Mummu+Opamox...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NannaIhana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

NannaIhana

Aktiivinen jäsen
21.10.2008
10 502
1
36
Mun mummu on ollut ihana ja herttainen mummeli, kiinnostunut lastenlasten elämästä aina, mummulle on ollut helppo puhua kaikesta.
Nyt mummu on kärttyinen, ei mistään kiinnostunut, kiukutteleva, mikään ei ole koskaan hyvin, hirmu negatiivinen joka asiaan. Opamoxista sanotaan näin: "Bentsodiatsepiinien käytön yhteydessä on esiintynyt seuraavia reaktioita erityisesti lapsi- ja vanhuspotilailla: rauhattomuutta, agitaatiota, ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloja, raivoa, painajaisunia, hallusinaatioita, psykooseja, epätarkoituksenmukaista käytöstä ja muita käytökseen liittyviä häiriöitä. Mikäli paradoksaalisia reaktioita havaitaan, lääkitys pitää lopettaa"

Mitä mä voisin tehdä? Voiko 80-vuotiasta alkaa vierottamaan tuosta? Eikös olisi jotain parempiakin lääkkeitä heille? Voinko hänen omalääkärin kanssa mennä juttelemaan tuosta ilman mummua? Niin kauhee suru kun mummu ei ole yhtään oma itsensä enään. Kroppa ja pää toimii kyllä. :(
 
Aika kauan siis, alkoiko oireen jo tuolloin 4 vuotta sitten? Jos vasta nyt, niin minusta on epätodennäköistä että se johtuisi lääkkeestä.

Toisaalta noin pitkän ajan jälkeen sairaudesta voisi varmaan sitä vieroitustakin jo harkita. Mummusi ei varmaan itse tajua käytöksensä muuttuneen joten ei siitä lääkärille myöskään kerro. Lääkäriähän sitoo vaitiolovelvollisuus mutta mikään ei estä sinua kertomasta hänelle tilannetta.
 
mun kokemukseni mukaan nuo bentsot ei ole parhaita ikäihmisten lääkkeitä, ihme että lääkärit ovat noin kauan uusineet ja antaneet lääkkeen mennä.

Jos univaikeutta vielä on, niin kannattaisi varmaan siirtyä toiseen lääkkeeseen, esim imovane tmv.. jos ei siis mitään vastaindikaatiota ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annipanni:
Aika kauan siis, alkoiko oireen jo tuolloin 4 vuotta sitten? Jos vasta nyt, niin minusta on epätodennäköistä että se johtuisi lääkkeestä.

Toisaalta noin pitkän ajan jälkeen sairaudesta voisi varmaan sitä vieroitustakin jo harkita. Mummusi ei varmaan itse tajua käytöksensä muuttuneen joten ei siitä lääkärille myöskään kerro. Lääkäriähän sitoo vaitiolovelvollisuus mutta mikään ei estä sinua kertomasta hänelle tilannetta.

Joo siis nyt viimisen pari vuotta on ollut tuollainen kärttynen. Ja aika masentunut. Ei jaksa kiinnostua mistään.
 
Tosiasia on, ettei vanhusten lääkitys ole monellakaan balansissa. Huumaavista lääkkeistä ajattelee moni, että tuonikäinen voi jo syödä niitä herkeämättä.
Ota yhtes häntä hoitavaan lääkäriin siel yliopistollisessa.
Geriatrinen hoito on todella retuperällä tässä yhteiskunnassa. Esmes sydänlääkityksessä havaitaan puutteita todella paljon
 

Yhteistyössä