Mun mummu on ollut ihana ja herttainen mummeli, kiinnostunut lastenlasten elämästä aina, mummulle on ollut helppo puhua kaikesta.
Nyt mummu on kärttyinen, ei mistään kiinnostunut, kiukutteleva, mikään ei ole koskaan hyvin, hirmu negatiivinen joka asiaan. Opamoxista sanotaan näin: "Bentsodiatsepiinien käytön yhteydessä on esiintynyt seuraavia reaktioita erityisesti lapsi- ja vanhuspotilailla: rauhattomuutta, agitaatiota, ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloja, raivoa, painajaisunia, hallusinaatioita, psykooseja, epätarkoituksenmukaista käytöstä ja muita käytökseen liittyviä häiriöitä. Mikäli paradoksaalisia reaktioita havaitaan, lääkitys pitää lopettaa"
Mitä mä voisin tehdä? Voiko 80-vuotiasta alkaa vierottamaan tuosta? Eikös olisi jotain parempiakin lääkkeitä heille? Voinko hänen omalääkärin kanssa mennä juttelemaan tuosta ilman mummua? Niin kauhee suru kun mummu ei ole yhtään oma itsensä enään. Kroppa ja pää toimii kyllä.
Nyt mummu on kärttyinen, ei mistään kiinnostunut, kiukutteleva, mikään ei ole koskaan hyvin, hirmu negatiivinen joka asiaan. Opamoxista sanotaan näin: "Bentsodiatsepiinien käytön yhteydessä on esiintynyt seuraavia reaktioita erityisesti lapsi- ja vanhuspotilailla: rauhattomuutta, agitaatiota, ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloja, raivoa, painajaisunia, hallusinaatioita, psykooseja, epätarkoituksenmukaista käytöstä ja muita käytökseen liittyviä häiriöitä. Mikäli paradoksaalisia reaktioita havaitaan, lääkitys pitää lopettaa"
Mitä mä voisin tehdä? Voiko 80-vuotiasta alkaa vierottamaan tuosta? Eikös olisi jotain parempiakin lääkkeitä heille? Voinko hänen omalääkärin kanssa mennä juttelemaan tuosta ilman mummua? Niin kauhee suru kun mummu ei ole yhtään oma itsensä enään. Kroppa ja pää toimii kyllä.