mun anoppi tulee oleen kunnan ylpein/onnellisin mummo, mut se ei vielä tiedä sitä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja öttismönkiäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ö

öttismönkiäinen

Vieras
Se ei tiedä että tulee saamaan puolustusministeriöstä kiitoskirjeen :D Anoppi leipoi Häkämiehelle kamposet, ja mä sit kerroin vanhan anoppini tehneen ne :) Ja kysyin että voisiko hän tehdä palveluksen.. ku anopilla ollut paljon surua viime aikoina. Aikoi lähettää anopille kiitokset kirjeessä jossa on eduskunnan kuori jne, anopilla tulee oleen mukavaa ku saa näyttää sitä kaikille mummovierailleen :D jotka ovat sit vihreitä kateudesta :)
Anoppi on kohta 80v ja tittelit tärkeitä :) lisäksi maanpuolustus on hälle tärkeä asia, koska asutaan partisaanituhoalueella, ja anoppi ollut pikkulottana mm kantamassa vesiä ku ruumiita pesty
 
Mä olin otettu ku sain Marja Kurjen ison silkki-villa huivin :D mä niiailin Häkämiehelle ku pikkutyttö moneen otteeseen :D Meinasin että annako sen anopille myös, mut en raskinut
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meitsi:
varmasti tulee olemaan ylpeä:)Sinulla on kova tarve hehkuttaa tätä juttua että ovat hienot ihmiset käyneet:)

Tietenkin :D varmaan ainutkertainen juttu mun elämässä.. varsinkin pitkän kotiäitikauden ja syvän masennuksen jälkeen tämä että mun paikka valitaan eikä mennäkkään paikalliseen hotelliin, tuntuu ihanalta. Kukas kissan häntää nostaa paitsi kissa itse :D Muutenhan mun elämässä ei mitään repäisevää oo tapahtunutkaan, muutakuin lasten syntymät.. ei ole hienoja juhlia, ei baarireissuja, ei lomamatkoja tms.. tavallista harmaata arkea
 
Mä olin ni jännittynyt että muistin anopin osoitteen väärin, vaikka vieressäkin ollaan asuttu.. mut kyllä se perlle löytää, ku muita samannimisiä ei oo täällä.
mut oottakaas ku päääsen leveileen äitilapsikerhossa :D
 
Ihana oot :heart:

Mulle tuli tästä ihan off-topikkina mieleen kun entisessä työpaikassani vanhainkodissa kävi vähän ennen itsenäisyyspäiväjuhlia vakituisen jalkahoitajan tilalla sijainen, ja hän olisi hoitanut erään dementoituneen vanhan herran jalat mutta vähän epäluuloinen vanhus kieltäytyi siitä, joten juttelivat hetken vain niitä näitä. Jälkikäteen vanhus kertoili monet monituiset kerrat ylpeänä miten hänen luokseen oli lähetetty jostain virastosta kaunis nainen kiittämään häntä sota-aikojen "urotöistä". Tunnustuksen saaminen työstään merkitsee paljon meille kaikille, mutta varsinkin vanhuksille.
 

Yhteistyössä