Mun elämä on alkanut tuntua merkityksettömältä...

[vieres]

Nyt on yhtäkkiä alkanut tuntumaan merkityksettömältä tämä mun elämä. Kahden lapsen yh olen. Nyt lapset ovat isänsä luona ja tuntuu jotenkin pahalta. Ei siis siksi että lapset ovat poissa vaan jotenkin tuntuu niin tyhjältä. Minulla on vakituinen työ, josta pidän mutta paljon muuta ei sitten olekaan. Kodin hoito on ihan retuperällä. En jaksa tehdä ruokaakaan, kun pitää aina siivota ja tiskata ensin. Siispä syömme eineksiä usein. Minulla ei ole harrastuksia, koska lapsille on vaikea järjestää säännöllistä hoitoa, jotta voisin käydä esim. jossain ohjatuilla tunneilla. Olen jotenkin niin väsynyt tähän arjen pyöritykseen. En kuitenkaan koe olevani masentunut. Vain väsynyt ja takki on ihan tyhjä. Mikähän avuksi?

 

[Ddddd]

Onko sinun mahdollista saada siivousapua tms? Jos ei, niin säästä ja hanki esim. 4 tunnin siivous, niin arki hetkeksi helpottaa. Ja suosittelen myös hengellistä elämää, esim. Lorna Byrnen uusi kirja, jossa puhutaan vanhemmuuden tärkeydestä. Saattoi kuulostaa tosi kököiltä nämä ehdotukset, mutta toivon todella, että saat sisältöä elämääsi jaksamisen lisääntymisen kautta.

 

["rakas"]

Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin sulla. Olen saanut paljon voimaa joogasta ja lenkkeilystä. Työviikon lyhentäminen pyörii myös mielessä. Vanhemmat ja ystävät antavat myös paljon. Voimia sinulle <3

 

[mie e]

Mulla oli kans samanlainen tilanne joitakin vuosia sitten. Tulin uskoon ja sain siitä sisällön elämääni. Myös ystäviä ja seurakuntayhteyden.

 

[Data]

Etsi joku oma juttu, harrastus itsellesi.

 

[Moraalinvartija]

Aika samanlaisia tunteita minullakin toisinaan, olen kolmen lapsen kanssa yksin. Lapset eivät käy isällään, eli minulla nuo tyhjät hetket tulevat silloin, kun lapset nukkuvat. Ei sille kai aina voi mitään, onhan tämä vähän tällaista kun ei oikein pääse mihinkään eikä elämään juuri nyt muuta mahdu kuin lapset ja työ. Esimerkiksi tällaisena iltana on tietysti yksinäinen ja vähän ankea olo...eikä siinä kai mitään, kunhan siitä pääsee aina yli.

Itse puhun paljon puhelimessa ystävieni kanssa, ja tietysti tapaankin heitä mielelläni (mutta toki kaikilla aika kortilla nykyään...). Kodin siisteyspulmia helpottaa, kun kutsuu vieraita mahdollisimman usein. Olen saanut elämään sisältöä opiskelusta ja kaikenlaisista projekteista (esim. edullisen taiteen hankkiminen, jonkin huonekalun tuunaus).

Jossain vaiheessa huomasin, että suurin osa elämän ankeudesta johtui minusta itsestäni. Aloin käydä lasten kanssa paljon erilaisissa paikoissa (ilmaisia juttujakin on ainakin täällä pk-seudulla mahdottomasti!), ja touhuamaan kaikkea entisestä poikkeavaa. Se piristi kovasti Vaikka ensin tuntuu, että sitä aikaa on mahdotonta repiä mistään, niin kyllä sitä sitten löytyy kun huomaa että ne einekset voi napostella automatkallakin

Tsemppiä sinulle, toivottavasti löydät piristystä