mun elämä on köyhää ja jään helposti koukkuun asioihin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei ketään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei ketään

Vieras
olen tosi yksinäinen,vähän kavereita.kukaan ei oikeen käy eikä pidä yhteyksiä. välillä tuntuu että ainoa mun kodinulkopuolinen elämä on netissä,täälä keskustelupalstoilla ja muualla..:// säälittävää!! aivan liiaksi tulee vietettyä tietokoneella aikaa,mutta olen jäänyt koukkuun!

on niin vaikea tutustua keneenkään ja pikkuhiljaa olen alkanut uskoa että ei ketään kiinnostakaan:( lasten takia eniten harmittaa sosiaalisesti köyhä elämä.

 
Pitäskö jotain todellisen elämän tapahtumaa yrittää lisätä viikko-ohjelmaan? Perhekerhokäynti, satutunti, ihan mikä tahansa tapahtuma, jolloin lähdette kotoa ja näette edes muita ihmisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kerro lisää, onko uus juttu vai onko aina ollut tällaista?

kutakuinkin :(

Oletan, että elämäsi on "kutakuinkin" aina ollut kuvailemasi kaltaista, eikä siis ole "kutakuinkin" uusi asia. Mietin vaan, että jos oireita on enemmän, voisit kuulua autismin kirjoon.

http://xestia.net/testit/asperger.php
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei ketään:
olen tosi yksinäinen,vähän kavereita.kukaan ei oikeen käy eikä pidä yhteyksiä. välillä tuntuu että ainoa mun kodinulkopuolinen elämä on netissä,täälä keskustelupalstoilla ja muualla..:// säälittävää!! aivan liiaksi tulee vietettyä tietokoneella aikaa,mutta olen jäänyt koukkuun!

on niin vaikea tutustua keneenkään ja pikkuhiljaa olen alkanut uskoa että ei ketään kiinnostakaan:( lasten takia eniten harmittaa sosiaalisesti köyhä elämä.

mulla sama juttu mut ei vaan lapsia. ei työtä
 
Alkuperäinen kirjoittaja nm:
Alkuperäinen kirjoittaja ei ketään:
olen tosi yksinäinen,vähän kavereita.kukaan ei oikeen käy eikä pidä yhteyksiä. välillä tuntuu että ainoa mun kodinulkopuolinen elämä on netissä,täälä keskustelupalstoilla ja muualla..:// säälittävää!! aivan liiaksi tulee vietettyä tietokoneella aikaa,mutta olen jäänyt koukkuun!

on niin vaikea tutustua keneenkään ja pikkuhiljaa olen alkanut uskoa että ei ketään kiinnostakaan:( lasten takia eniten harmittaa sosiaalisesti köyhä elämä.

mulla sama juttu mut ei vaan lapsia. ei työtä

ei ollu mulla aspergeria.
 
Minullakin on taipumusta erakoitumiseen, ja siksi yritän tasapainottaa tätä taipumusta hakeutumalla sosiaalisempiin harrastuksiin. Ryhmässä tekeminen on mulle hyväksi. Ehkä sunkin kannattais etsiä itsellesi jotain tekemistä, esim. yhdistystoimintaa tai jumppaa tms.
 

Yhteistyössä