M
mikä avuksi
Vieras
Mä alan olla niin väsynyt tähän tilanteeseen. Tekis mieli muuttaa pois, mutta miehellä on opiskeluja vielä reilu vuosi jäljellä.
Mä oon joka päivä yksin lasten kanssa kotona, koska ei ole kyläpaikkojakaan missä voisi käydä. Lapset ovat olleet hoidossa viimeksi puoli vuotta sitten, että saatiin hetki yhteistä aikaa miehen kanssa. (Siskoillani ollaan joskus kyläilty, mutta se se vasta uuvuttavaa on, kun lapset ei saa tehdä mitään, eikä koskea mihinkään ja olohuoneessa aikuiset pelaa tai katsoo lapsille sopimattomia elokuvia, joskus juovat alkoholiakin, vaikka heillä on omiakin lapsia... Eikä auta asiasta sanominen.)
Stressaa sekin että siskot ovat aina rahaa tai kyytiä vailla, mutta ikinä eivät voi tehdä vastapalveluksia tai tulla edes mulle seuraksi. Ystäviä mulla ei ole ja koen uusiin ihmisiin tutustumisen hankalaksi. Olen tosi yksinäinen.
Joka päivä kun mies tulee kotiin, niin ei keskustella eikä tehdä yhdessä mitään, kun on niin väsynyt ja haluaa rentoutua. Seksiäkään meillä ei ole ollut kuukauteen... :/ Mies ei kuulemma koe raskaana olevaa naista kauniiksi, eli olen siis ruma ja lihava hänen silmissään. (Olen ihan normaalipainoinen ja tavallisen näköinen.)
Itsetuntokin kärsii, kun mies ei halua ja itseä haluttais niin että taju meinaa lähtä. Ja eilen varsinkin tunsin itseni niin typeräksi, kun mies alkoi minua sängyssä pusuttelemaan ja hyväilemään ja ymmärsin tilanteen ihan väärin... Luulin miehen haluavan seksiä, vaikka hän halusikin minun vain hierovan hänen selkäänsä.
Alan olla niin loppu, kun mulla ei ole muuta elämää kuin lapset, enkä näe mitään ulospääsyä. Olen kysynyt jopa sosiaalitoimesta perhetyötä, että saisin joskus omaa aikaa tai miehen kanssa yhteistä aikaa, mutta sieltäkään ei saada apua.
Mä oon joka päivä yksin lasten kanssa kotona, koska ei ole kyläpaikkojakaan missä voisi käydä. Lapset ovat olleet hoidossa viimeksi puoli vuotta sitten, että saatiin hetki yhteistä aikaa miehen kanssa. (Siskoillani ollaan joskus kyläilty, mutta se se vasta uuvuttavaa on, kun lapset ei saa tehdä mitään, eikä koskea mihinkään ja olohuoneessa aikuiset pelaa tai katsoo lapsille sopimattomia elokuvia, joskus juovat alkoholiakin, vaikka heillä on omiakin lapsia... Eikä auta asiasta sanominen.)
Stressaa sekin että siskot ovat aina rahaa tai kyytiä vailla, mutta ikinä eivät voi tehdä vastapalveluksia tai tulla edes mulle seuraksi. Ystäviä mulla ei ole ja koen uusiin ihmisiin tutustumisen hankalaksi. Olen tosi yksinäinen.
Joka päivä kun mies tulee kotiin, niin ei keskustella eikä tehdä yhdessä mitään, kun on niin väsynyt ja haluaa rentoutua. Seksiäkään meillä ei ole ollut kuukauteen... :/ Mies ei kuulemma koe raskaana olevaa naista kauniiksi, eli olen siis ruma ja lihava hänen silmissään. (Olen ihan normaalipainoinen ja tavallisen näköinen.)
Itsetuntokin kärsii, kun mies ei halua ja itseä haluttais niin että taju meinaa lähtä. Ja eilen varsinkin tunsin itseni niin typeräksi, kun mies alkoi minua sängyssä pusuttelemaan ja hyväilemään ja ymmärsin tilanteen ihan väärin... Luulin miehen haluavan seksiä, vaikka hän halusikin minun vain hierovan hänen selkäänsä.
Alan olla niin loppu, kun mulla ei ole muuta elämää kuin lapset, enkä näe mitään ulospääsyä. Olen kysynyt jopa sosiaalitoimesta perhetyötä, että saisin joskus omaa aikaa tai miehen kanssa yhteistä aikaa, mutta sieltäkään ei saada apua.