Mun lapsi vedättää opettajiaan ihan kuus nolla. Ja mua riepoo.

[hermostus]

Lapsi aloitti ekan luokan tänä syksynä ja nyt hain sen jo kolmannen kerran turhaan pois kesken päivän. Oikeesti kun munkin pitäis tehdä töitä!!!!

Mun lapsella on jo nyt opet vaihtunu moneen otteeseen ja tää ilmiö toistuu aina uuden sijaisen kanssa. Että ovela lapsi.

Ensimmäisellä kerralla oli pää niin kipeä että ei pystynyt mitään tekemään ja kun menin hakemaan, niin näin heti mitä filmausta jätkä veti opelle. Pidin sille puhuttelun ja keskusteltiin asiasta.

Toisella kertaa lapsi oli valittanut huonoa oloa koko päivän ja taas soitettiin äidille (toki, en siitä heitä syytä!), hain voihkivan lapsen kotiin ja pim mikä muutos, lapsi alko pälistä kun papupata ja paha olo katos silmänräpäyksessä.
Lapsi meinas et katsoo elokuvaa tai pelaa ja sanoin, että älä unta nää! Kun kerta oot kipee niin lepäät sängyssä!! Lapsi sit möläytti et ei oo kipee ja taas keskusteltiin. Kysyin kiusataanko ja onko vielä samat kaverit ja lapsen puheiden mukaan kaikki ok. Tää on pieni paikkakunta ja tunnen monet lapsen kaverin vanhemmat ja meidän lapset on keskenään kavereita, koulussa ja vapaa-ajalla. Kiusaamista ei ole ja lapsi kuitenkin menee mielellään kouluun.
Valittaa kuitenkin usein turhautumista ja että koulussa on tylsää. On osannut lukea ja laskea jo 5-vuotiaana.

No, otin opeen yhteyttä ja kerroin näistä "huijauksista" ja sovittiin et vähän aikaa voi kyllä seurailla ennenkun soittaa mua paniikissa hakemaan...

Tänään sit taas soi puhelin ja joku ihan outo nainen siellä joka esitteli itsensä lapseni sijaisopettajaksi ja sanoi, että lapselle on käynyt tapaturma ja nyt lasta särkee päätä ja oksettaa et heti hakemaan. No, meikähän lähti ja perhana tuolla mitään ole!!!! Pieni mustelma otsassa ja painaa täällä kun viitapiru! Sanoin sille, että NYT mulle riitti, pidin kunnon ripityksen ja sanoin, että sairastat sitten siinä sohvalla maaten eikä mitään leffoja tms kivaa kun kerta olet kipeä!

Mua ahistaa ja ärsyttää nää turat poissaolot. Mä ymmärrän niitä opettajia kun ne ei tunne mun lasta ja pakkohan niiden on reagoida ja "pelata varman päälle", eli heitä en syytä, mutta millä pirulla mä saan ton lapsen ruotuun että lopettaa ton filmaamisen?!!!!

 

[pysy jämynä]

Sanoin sille, että NYT mulle riitti, pidin kunnon ripityksen ja sanoin, että sairastat sitten siinä sohvalla maaten eikä mitään leffoja tms kivaa kun kerta olet kipeä!

Juuri näin. Ja illalla ei ulos vaan koko loppupäivä kotona makoilua kun kerta sairas on! Ja tiukka linja jatkuu niin eiköhän tuo mieluummin vietä päivänsä koulussa.

 

[äide]

Ymmärrän että sapettaa. Mietin vain, voiko olla mahdollista, että poikaa jännittää sijaisopet? Joskus lapset tuntee itsensä kipeäksi ihan oikeasti kun joku asia ahdistaa, pelottaa tai jännittää ja vaiva paranee silmänräpäyksessä kun pääsee kotiin "turvaan". Voiko olla mitenkään mahdollista tämmöinen?

 

[vicy]

Laita se lapsi makaamaan kkoko loppu päivä omassa sängyssä, ilman leluja, ilman kirjoja eli jotain niin tylsää ettei varmasti enää keksi noita juttuja.

 

[Hertta Pesonen]

Ja juota jotain helvetin pahanmakuista "lääkettä", joka on oikeasti jotain vaaratonta....kalanmaksaöljyä, sitä originaalia siis.

 

[hermostus]

Ymmärrän että sapettaa. Mietin vain, voiko olla mahdollista, että poikaa jännittää sijaisopet? Joskus lapset tuntee itsensä kipeäksi ihan oikeasti kun joku asia ahdistaa, pelottaa tai jännittää ja vaiva paranee silmänräpäyksessä kun pääsee kotiin "turvaan". Voiko olla mitenkään mahdollista tämmöinen?

Siis kai sekin mahdollista olis, en tiedä, mutta kovin sosiaalinen ja sopeutuvainen lapsi on, että ei kyllä ekana mielessä..
Musta tuntuu, että se on jo nyt ihan turhautunu koko kouluun
Olen opettajan kanss puhunu tästä ja ollaan kotiin saatu jotain lisätehtäviä ja sillä on pulpettivihko, mutta aika vähissä on silti... Enkä tarkota et pieni ekaluokkalainen tarvis nujertaa kauheen tehtäväkasan alle, mutta kun innostusta kerran riittää, niin miksi sitä ei sitten koulun puolesta tueta vähän hankalammilla tehtävillä... Enkä tarkoita myöskään sitä, että mun lapsen tarvis tehdä eri juttuja, vaan tarkoitan nimenomaan lisätehtäviä...

 

[hhm]

Siis kai sekin mahdollista olis, en tiedä, mutta kovin sosiaalinen ja sopeutuvainen lapsi on, että ei kyllä ekana mielessä..
Musta tuntuu, että se on jo nyt ihan turhautunu koko kouluun
Olen opettajan kanss puhunu tästä ja ollaan kotiin saatu jotain lisätehtäviä ja sillä on pulpettivihko, mutta aika vähissä on silti... Enkä tarkota et pieni ekaluokkalainen tarvis nujertaa kauheen tehtäväkasan alle, mutta kun innostusta kerran riittää, niin miksi sitä ei sitten koulun puolesta tueta vähän hankalammilla tehtävillä... Enkä tarkoita myöskään sitä, että mun lapsen tarvis tehdä eri juttuja, vaan tarkoitan nimenomaan lisätehtäviä...

Höh. Jotenkin olen kuvitellut, että nykyään olisi kunnon keinot ja välineet motivoida tällaisiakin oppijoita.

Tosi monethan osaa kuitenkin jo lukea ennen kuin koulu alkaa?

Mun aikana se ei ollut niin tavallista. Olin luokaltani ainut ja luin hyvin vikkelästi ja sujuvasti. Pian en enää "päässyt" mukaan lukuharjoituksiin ja turhauduin muutenkin muiden hiiitaaaseeeen ta-vaa-mi-seen. Jos lisätehtäviä harvoin sainkin, opettaja unohti tarkistaa ne jne.

Se oli todella turhauttavaa ja on epäilemättä ollut tekemässä minusta tätä kärsimätöntä tyyppiä.

Sinällään ymmärrän kyllä poikaasi, vaikka itse olinkin kiltti ja vain istuin ja turhauduin. Koeta tosiaan jutella opelle tuosta turhautumisen pelosta ym. Luulisi, että ymmärtävät kuinka tärkeää on koulun alkaessa kokea se mielekkääksi ja palkitsevaksi paikaksi.

 

[hjiop]

näin mäkin tekisin et kalanmaksaöljyä lusikallinen aina joka toinen tunti ni johan loppuis lintsaaminhen. ja ehdottomasti vain sängyssä makaamista koko päivä, iltaan asti!!!

 

["..."]

Luulisi, että auttaisi juuri se, että kohtelet sitten kunnolla kuin sairasta. Sängystä ei nousta koko iltana, annat jotain kalanmaksaöljyä lääkkeenä, jotain superpahaa vihanneskeittoa ruokana yms.

 

[Kauankauansitten]

Itse olin koulussa melkoinen jännittäjä. Olin kyllä sosiaalinen ja reipas, mutta kun ope sanoi esim. nyt kerrataan kertotauluja (opettaja kyseli laskuja vuorotellen oppilailta), alkoi samantien vääntää mahasta ja meinasin oikeasti oksentaa. Osasin kyllä ne kertotaulut ja muissakin jutuissa olin ihan taitava, mutta jännitin ihan kamalasti. Kaikenlaiset kokeet ja kuulustelut oli ihan kamalia. Jännityspäivinä kerroin opettajalle, että olen huonovointinen tai pääkipeä (niin kuin olikin) ja opettajahan uskoi, koska olin varmasti valkoinen kuin lakana. Välittömästi kun sain luvan lähteä kotiin alkoi olo helpottamaan ja muistan kuinka onnellisena kävelin kotia kohti miettien pysähdynkö lähikauppaan matkalla ostamaan jäätelön (lohdutukseksi kun olin niin kipeä). Uskoin oikeasti olevani kipeä ja tavallaanhan olinkin. Kukaan ei koskaan kysynyt eikä koskaan kenellekään selvinnyt että jännitän. Onneksi jännittäminen loppui jossain kohti.

 

[lto]

Siis kai sekin mahdollista olis, en tiedä, mutta kovin sosiaalinen ja sopeutuvainen lapsi on, että ei kyllä ekana mielessä..
Musta tuntuu, että se on jo nyt ihan turhautunu koko kouluun
Olen opettajan kanss puhunu tästä ja ollaan kotiin saatu jotain lisätehtäviä ja sillä on pulpettivihko, mutta aika vähissä on silti... Enkä tarkota et pieni ekaluokkalainen tarvis nujertaa kauheen tehtäväkasan alle, mutta kun innostusta kerran riittää, niin miksi sitä ei sitten koulun puolesta tueta vähän hankalammilla tehtävillä... Enkä tarkoita myöskään sitä, että mun lapsen tarvis tehdä eri juttuja, vaan tarkoitan nimenomaan lisätehtäviä...

Katselin juuri Maarit Tastulan ohjelmaa, jossa haastatteli kokenutta luokanopettajaa. Tämä sanoi, ettei hän yksinkertaisesti pysty eriyttämään opetusta ylös- tai alaspäin, ei riitä resurssit. Hänen opetuksensa on suunnattu periaatteessa keskitason oppilaille, ja muut valitettavasti kärsivät. Tähän syynä siis mm. liian suuret luokat.