Mun maailman suloisimmasta kaksivuotiaastani on tullut hirvittävän uhmakas ja kärttyinen :/

["lissu"]

Onko muille käynyt näin. Muutos on aivan valtava, enkä tiedä, miten käsittelisin häntä oikein.

Hän haluaa itse pukea joka ikisen vaatekappaleen ja nostaa kamalan äläkän, jos yhtään yritän auttaa. Tämä on kiusallista varsinkin, jos pitäisi nopeasti päästä liikkeelle. Sama pätee ihan mihin tahansa, mitä poika haluaisi tehdä ja mitä minä en haluaisi antaa hänen tehdä.

Sinä uhmaikäisen kasvattajaekspertti, auta minua hädässä!

 

["huoh"]

Meitä on täällä muitakin samassa tilanteessa olevia. Eipä taida auttaa kuin aika...

 

["taaperon äiti"]

Omani vasta lähestyy kammottavaa kahden vuoden ikää, joten omaa kokemusta ei vielä ole, lapsi nyt 1 v 8 kk. Mutta olen lukenut, että silloin kun lapsi ansaitsee rakkautesi kaikkein vähiten, hän tarvitsee sitä kaikkein eniten. Ja voin kyllä uskoa että toteutus on vaikeaa. Tsemppiä!

 

[Aamuäree]

Niinhän siinä käy



Oma tahto ja tahto kokeilla itse taitojaan kasvaa.

 

["vieras"]

Se, mitä olen useammasta lähteestä lukenu, niin vaativin ikä on 2-3v.

Ja toinen juttu on se, että kaikesta ei kannata tehdä tahtojen taistelua. Kannattaa olla aika joustava tuossa ikävaiheessa, mutta tietyt linjat pidät. Kuten syöminen ja nukkumaanmeno.

Lapsen pitää saada kokea myös sitä, että hän itse saa vaikuttaa elämäänsä, vaikka valita minkä paidan ottaa kahdesta eri vaihtoehdosta jne.

Tuo vaihe on raskain, mutta kyllä se siitä helpottaa!

 

[Snoopy]

Varaa vaan suosiolla enemmän aikaa lähtemiseen :/

Meillä lähestytään kolmea vuotta, ja ne vuoden takaiset "mää itte" jankkaamiset tuntuu hyttysen ininältä
näihin itkupotkuraivareihin... Onneksi on kausittaista.

 

[Meillä]

pikku hepslaakeja tulee 2v1kk-ikäiselle,kauhulla odotan 1-2 tunnin itku-potku-raivareita...huh,tämä lienee kevyttä alkuveryttelyä.Olen huomannut että jos pienen suinkin saa syliin siliteltäväksi ja huomion suunnattua muualle tilanne helpottuu nopeasti,silloin kun ei suostu raivoaminen jatkuu ja jatkuu.