mun mies ei osaa sanoa kavereilleen ei

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ChEERS
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

ChEERS

Aktiivinen jäsen
08.11.2008
1 145
0
36
ja mua korpee et se on sitten pois meidän yhteisestä ajasta :ashamed:
on mullakin kavereita ja vietän niiden kans aika paljon aikaa, samoin kun mies, mut ollaan puhuttu et sunnuntai yritettäs pyhittää perheelle kun noi viikot tuppaa mennä aika hektisiks.

no, heräsin tänään kun miehen puhelin soi ja kaveri numero 1 soitti et hän on kännipäiten päätyny jonneki hornankettuun hotelliin eikä pääse kotiin, voisiks hakee. ja mieshän voi.

sit soittaa kaveri numero 2 et on ostamassa autoo ja joku on tehny oharit et tarttis kyydin riihimäkeen :xmas: ja sinne ajaa meiltä reilun tunnin per suunta :headwall: ja mieshän suostu.

mä vedin herneet nenään ja mies sit sano et mä olen ITSEKÄS, et kavereita pitää auttaa. sanoin et sen kaverin numero 2 reissun mä viel ymmärrän, mut jos kaveri numero yks on vetäny nupin turvoksiin ja herää 60kilsan päästä kotoo niin mun mielestä mun ei tarvii siit sit kärsiä, tulkoon taksilla :kieh:

siihen meni taas se leppoisa sunnuntai, vituttaa suorastaan :ashamed:
 
:hug: musta tuntuu välillä ihan samalta kun toi ukko on muutenkin viikot työreissussa ja sit kehtaa lähteä viikonlopuks kalastaan ja ryyppään kaverinsa kans. Ihan kun ei hällä perhettä oliskaan!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja serveri:
:hug: musta tuntuu välillä ihan samalta kun toi ukko on muutenkin viikot työreissussa ja sit kehtaa lähteä viikonlopuks kalastaan ja ryyppään kaverinsa kans. Ihan kun ei hällä perhettä oliskaan!!

meilläkin elämäntilanne tällä hetkellä sellainen, et nähdään se tunti päivässä kun ollaan käymässä nukkuun, siihen asti toisella on aina jotain.
sit ei näköjään osata olla yhdessä kun saatais :ashamed:
 
Oletteko nuoria viel?
Oman elämänkokemuksen mukaan, varsinkin nuorilla miehillä on ne kaverit älyttömän tärkeitä, eikä näihin kaverin kanssa oloon mahdu lapsi/lapset. Äidillä sen sijaan, jos menee kavereille, niin monesti se lapsi/lapset seuraa mukana.

Vaikeasti selostettu
 
Alkuperäinen kirjoittaja LLL:
Oletteko nuoria viel?
Oman elämänkokemuksen mukaan, varsinkin nuorilla miehillä on ne kaverit älyttömän tärkeitä, eikä näihin kaverin kanssa oloon mahdu lapsi/lapset. Äidillä sen sijaan, jos menee kavereille, niin monesti se lapsi/lapset seuraa mukana.

Vaikeasti selostettu

kumpikin ollaan 25.
mut ei tää noin mustavalkosella ajattelutavalla meillä mene..
meillä on aika pitkälle sama kaveripiiri ja kumpikin ollaan tosi paljon kavereiden kanssa. tää meidän tänhetkinen elämäntilanne vaan verottaa niin hemmetisti kaikesta.. en mäkään yleensä muksua mukaan ota jos meen kavereita katsoon tai jollekin kaverille.. :whistle:
 
Kuten sanoin, mun elämänkokemukseni mukaan, sen mitä olen seuraillut vierestä.

Koittakaa rauhoittua, ja menkää perheenä käymään kavereilla. Toki pitää päästä käymään myös yksin.
Ja pitäkää kiinni tuosta sunnuntaista, kummaltakin vaik puhelin kii :)
 
Ymmärrän sua, ite olisin kyllä tosi kettuuntunut. Mun miehellä on samaa vikaa. Joskus tuntuu siltä, että jos kaveri sanoisi mene kaivoon, mies hyppäisi. Jos sen kaveri tarvii kyytiä johonkin, tottakai me se haetaan. Joskus tuntuu, että tuo mies on niin hölmö, että sitä voisi/voi höynäyttää miten vaan. Tai sitten miehen veli. Se soittaa joka päivä ja silloin meidän elämä "pysähtyy". Ruoka saa jäähtyä, koska veljelle ei voi kuulemma sanoa, että meillä on ruoka. Ei voi sanoa, että ollaan just katto leffaa. Ei voi sanoa, että ollaan just lihatiskillä valitsemassa lihapalaa illan ruokaan. Siis ei mulla oo sitä veljee vastaan mitään, mutta siis...
 

Yhteistyössä