Mun mies jätti mut...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sydän hajalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sydän hajalla

Vieras
olen nyt yksin puolitoistavuotiaan kanssa ja raskaana odotan toista.
Tällä viikolla jätti ja on seonnut ihan totaalisesti eikä tästä oo enää paluuta.
Mä en vaan tajua miten jaksan yksin, tuon yhdenkin kanssa on tosi vaikeaa kun on aika vaativa tapaus, ja mulla ei ole ketään apuna. muutimme viime vuonna eikä ole ystäviä tukena.
 
en mä kyllä anteeks vaan pysty olee vahva just nyt. Menin naimisiin mieheni kanssa ja puhuimme eläkepäivistä yhdessä. Rakastan häntä. Hän on särkenyt sydämeni niin pahasti että en halua enää elää, en jaksa elää tän kivun kanssa enkä halua olla yksin!!! Mulla on ikävä sitä!!!
 
Voi sinua, koeta jaksaa.usko tai älä niin kyllä se vielä iloksi muuttuu ja olet vielä joskus iloinen siitä että lähti lätkimään. Ei ole miehesi sinun ja kyyneleidesi arvoinen.
Olen tosi pahoillani :(
Yritä soittaa johonkin vaikka soskuun jos siellä osaisi neuvoa mistä saat apua.
 
mulle kävi melko samoin. Samantien muutin kotikonnuille jossa tukipiiri ja vaikka rankkaa oli niin selvisin, ja niin selviät sinäkin. Muista että sulla on ne lapset jotka kantaa eteenpäin.

Voimia
 
no kurja juttu tässä on se että mä kuulun niihin ihmisiin jotka haluaa olla sen miehen kanssa vaikka se tekikin näin. Mä uskoin että me oltais voitu selvitä ongelmista avun kanssa mutta se ei halunnut. Ja tiedän että se on kans onneton tän tilanteen kanssa mutta sen ylpeys ja viha on voimakkaampi kuin se että yrittäis. Ja se ei usko että tilanne muuttuis. Tää on lopullista mutta toivotonta mulle, mä en vaan tajua miten se voi jättää mut kun oon 6vko raskaana!!!
Mä en usko että ikinä enää pystyn luottamaan toiseen mieheen koska jokainen joka mun elämssä on ollut on ollut paska. Joudun siis elämään yksin koko elämäni mutta käy sääliksi isänsä hylkäämät lapsetkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei tajua:
Yhdenkin kanssa tosi vaikeaa ja silti tehdään toinen heti perään, en tajua.. Mutta tsemppiä sulle, toivottavasti pärjäät!

yhden kanssa vaikeaa YKSIN. Isä auttoi lapsen hoidossa ja luulin että olisimme olleet kahdestaan kasvattamassa näitä. Jos olisin tiennyt jääväni yksin en tietenkään olisi hankkiutunut raskaaksi. Vielä vähän aikaa sitten toivoimme molemmat toista lasta. Ikäeroa tulee vähän päälle kaksi vuotta joka ei ole mitenkään tosi vähän. Mutta jos on yksin niin se on ihan hullun paljon vaikeampaa.
 
Tiedän, että on tosi rankkaa olla ton tuskaisen olon kanssa yksin, kun samalla pitäis jaksaa hoitaa lasta. Neuvolan kautta varmasti voi saada perhetyöntekijän, vaikka jo nyt, jotta saat mahdollisuuden surun ja ahdistuksen purkamiseen vaikka huutamalla tai itkemällä - ilman lapsen läsnäoloa. Mutta ymmärrän, ettei perhetyöntekijän tai minkään ajatteleminen auta siihen oloon, kun tuntuu että sydän ois revitty rinnasta...
 
asun paikakunnalla jossa perheeni asuu. Heistä ei ole ollut paljon apua, äidistä kyllä käytännön jutuissa, mutta eihän se oo sama kuin mies saman katon alla.
Ystäviä mulla ei valitettavasti ole. Olen ollut kauan poissa ja muuttanut paljon ja en ole pystynyt luomaan syviä suhteita. Ne ystävät jotka olivat ennen läheisiä ovat nyt kaukaisia ja hajallaan eri puolilla maata ja maailmaa. Yksi on 100km päässä ja sekin muuttaa ulkomaille pian... sehän tässä on, että ei ole ketään kuka tulis ja halais ja antais mun vaan itkeä!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastapallo:
"Mä en usko että ikinä enää pystyn luottamaan toiseen mieheen koska jokainen joka mun elämssä on ollut on ollut paska"

vastaus taitaa olla tuossa!!!!

jokainen joka on ollut elämässä on paska? hienoa asennetta!!
ihmekkö tuo jos äijät häipyy.

 
Toivon sinulle voimia ja jaksamista ja uskon, että kun selviät tästä akuutista kriisistä, tulet onnellisemmaksi kun huomaat, että yksi taakka on poissa, eli se ukko. Sulla on pieni lapsi joka tarvitsee ja rakastaa sua ja toinen pikkuinen tulossa. Voit tehdä teidän tulevaisuudesta niin hyvän kuin tahdot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kullervo:
Alkuperäinen kirjoittaja vastapallo:
"Mä en usko että ikinä enää pystyn luottamaan toiseen mieheen koska jokainen joka mun elämssä on ollut on ollut paska"

vastaus taitaa olla tuossa!!!!

jokainen joka on ollut elämässä on paska? hienoa asennetta!!
ihmekkö tuo jos äijät häipyy.

oma isä oli väkivaltainen. Olin rakastunut kerran ennen tätä miestä ja hänkin jätti mut. Joo tiedän mulla on ongelmia mutta mieheni jätti mut kun olin käymässä terapiassa ja käsittelemässä niitä. Olen periaatteessa niin hajalla kuin voi olla ja hän jättää mut. Ja olin kyllä puhunut asioista ja myöntänyt että mun ongelmat vaikuttaa häneen, mutta juttu olikin siinä että valitsin miehen joka näytti ulkoa kultaiselta mutta jolla oli sellaisia ongelmia joita ei halunnut/halua kohdata.
Ei se nyt auta tietää että oon valinnut väärin. Ja joo kyllä sen jälkeen mitä mies teki alkaa olla pientä miesvihaa ja kipua sydämessä. Tosin näen että monilla muilla on miehiä jotka ei tee näin mutta en usko että voin luottaa enää omaa sydäntäni kellekään ikinä, mä rakastan edelleen tätä miestä ja hän on lasteni isä. Jos hän jätti mut en pysty enää haluamaan ketään muuta, enkä usko että sellaista miestä olisi olemassakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
oletko ihan varma, että mies ei tahdo/aio selvittää asioita sinun kanssa? kai lapset kuitenkin merkitsevät hänelle?

miksi mies jätti sinut?

no niin se sanoo.
Lapsi merkitsee joo... (sitä toista se ei osaa vielä rakastaa) mutta on jo sanonut että tulee näkemään lasta sitten kerran viikossa. Ei se sen lapsen takia halua asua mun kanssa. Enkä minäkään tietenkään jos toinen ei mua enää rakasta.
 
Ei se isä häivy lasten elämästä pois vaikka teille ero tulikin.. Jos teillä on yhteishuoltajuus, isäkin voi keskittyä kasvattamaan lapsianne eikä se silloin ole niin rankkaa.. kyllä te yhdessä selviätte, vaikka ette saman katon alla asuiskaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kullervo:
Alkuperäinen kirjoittaja vastapallo:
"Mä en usko että ikinä enää pystyn luottamaan toiseen mieheen koska jokainen joka mun elämssä on ollut on ollut paska"

vastaus taitaa olla tuossa!!!!

jokainen joka on ollut elämässä on paska? hienoa asennetta!!
ihmekkö tuo jos äijät häipyy.

oma isä oli väkivaltainen. Olin rakastunut kerran ennen tätä miestä ja hänkin jätti mut. Joo tiedän mulla on ongelmia mutta mieheni jätti mut kun olin käymässä terapiassa ja käsittelemässä niitä. Olen periaatteessa niin hajalla kuin voi olla ja hän jättää mut. Ja olin kyllä puhunut asioista ja myöntänyt että 1) mun ongelmat vaikuttaa häneen, mutta juttu olikin siinä että valitsin miehen joka näytti ulkoa kultaiselta mutta jolla oli sellaisia ongelmia joita ei halunnut/halua kohdata.
Ei se nyt auta tietää että oon valinnut väärin. Ja joo kyllä sen jälkeen mitä mies teki alkaa olla pientä miesvihaa ja kipua sydämessä. Tosin näen että monilla muilla on miehiä jotka ei tee näin mutta en usko että voin luottaa enää omaa sydäntäni kellekään ikinä, mä rakastan edelleen tätä miestä ja hän on lasteni isä. 2) Jos hän jätti mut en pysty enää haluamaan ketään muuta, enkä usko että sellaista miestä olisi olemassakaan.

ekaksi sun pitää mennä terapiaan, ja hoidat oman korvienvälin kuntoon.

Sitten joskus kauan sen jälkeen katselet josko maailmassa olisi mukavampia miehiä.

Sillävälin lapset on kasvaneet ja elämä on vähän helpompaa - tai ainakin erilaista.

:hug:
 
toivottavasti saatte asiat selviksi. ja neuvolassa kerrot sun tilanteesi ja sanot että tarvitset käytännön apua, vaadit! niin kyllä sitä täytyy saada toivon niin!
 

Yhteistyössä