Mun mies sekosi yöllä

[miksyu]

Hermostuisitko niin paljon, että kävisit mieheesi käsiksi?

No tulen kertomaan sitten, kun mies joskus herättää mut karjumalla?

Kyllä mä sitä kerran refleksinä potkaisin lujaa, kun se tuli herättämään äkkiväärästi, mä säikähdin kun heräsin syvästä unesta.

 

[aika tuttua...]

Kuulostaa kyllä kovin tutulta, ite olisin voinut kirjoittaa ihan täsmälleen samanlaisen jutun esikoisen vauva-aikana Tupakallakin olisin saattanut hermoja rauhoittaakseni käydä vaikken edes polta kuin aniharvoin. Se vaan on rankkaa aikaa.

Ja niin joo taisin meidän riidoista täällä muutaman kerran kirjoitellakin, ja sain tietysti kuulla olevani sekopää ja että mun pitäisi jättää se hullu mies ja että vauva kärsii ihan mahdottomasti jne...

Noh, ei mulla ole mitään erityistä neuvoa antaa. Meillä on puhuttu ja kaduttu ja käyty terapiassakin välillä ja kasvettu kovasti ihmisinä ja vanhempina ja juu, kyllä se siitä helpottuu

 

["Vieras"]

Vauva sairastaa ja huutaa koko päivän, koira ripuloi pitkin asuntoa ja vauva herää yöllä tunnin välein.
Mielestäni sinulla on oikeus hieman pimahtaa siitä väsymyksestä ja itsekkin harrastan noita "tahattomia huokauksia, karjahduksia yms" joten tiedän tunteen. Sitä ihan säikähtää ja sitten tajuaa äänen tulleen itsestään.

Ja mies hieman ylireagoi sinun yllättävää pimahdukseen ja keskellä yötä aivot eivät todellakaan ole kummallakaan selkeimmillään.

-Joten molempien vika.

Ps. Lopeta tupakointi

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22429693]Yhdellä lukemisella mulle jäi semmonen mielikuva, että sinä sekosit eikä mies [/QUOTE]

Munki mielestä juuri noin tapahtui, piti oikein tarkistaa otsikko pariin kertaan että luinko sen oikein

 

["vieras"]

Tuntuu tämän keskustelun perusteella, että täällä on kamalan ilkeitä äitejä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22435193]Tuntuu tämän keskustelun perusteella, että täällä on kamalan ilkeitä äitejä.[/QUOTE]

Onse väärin että käsiksi käydään, mutta yhtä väärin on huutaminen ja ärjyminenkin. Vika oli molemmissa, ei yksin vain toisessa

 

[monen lapsen äiti]

Ensinnäkin, älkää tehkö enempää lapsia. Selvästikään kummallakaan teistä ei ole tarpeeksi suurta tunteiden hallintaa siihen, että selviytyisitte esim. vauvasta ja taaperosta. Yrittäkää jutella asia ja sopia, että kun esim. sinä et jaksa vauvan heräämistä niin voit pyytää miestä ottamaan vastuu silloin.

Minusta te molemmat ylireagoitte tuossa asiassa ja ymmärrän, että väsyneenä niin voi käydä, mutta teidän pitäisi nyt optella hallitsemaan tunteitanne paremmin, jotta ette vain hermostu tuollaisessa tilanteessa niin, että vahingoittaisitte lasta! Olisi hyvä, jos teillä olisi myös ulkopuolinen ihminen, jonka voisi kutsua väsyneenä tarvittaessa helposti apuun, takaportti noihin tilanteisiin ja kannattaa varmasti laittaa kriisipuhelinnumeroita myös vaikka puhelimen muistiin niin voi soittaa pahan paikan tullen johonkin neuvovaan puhelimeen. Ihan vain varmuuden vuoksi!

 

[Chala]

Ensinnäkin, älkää tehkö enempää lapsia. Selvästikään kummallakaan teistä ei ole tarpeeksi suurta tunteiden hallintaa siihen, että selviytyisitte esim. vauvasta ja taaperosta. Yrittäkää jutella asia ja sopia, että kun esim. sinä et jaksa vauvan heräämistä niin voit pyytää miestä ottamaan vastuu silloin.

Minusta te molemmat ylireagoitte tuossa asiassa ja ymmärrän, että väsyneenä niin voi käydä, mutta teidän pitäisi nyt optella hallitsemaan tunteitanne paremmin, jotta ette vain hermostu tuollaisessa tilanteessa niin, että vahingoittaisitte lasta! Olisi hyvä, jos teillä olisi myös ulkopuolinen ihminen, jonka voisi kutsua väsyneenä tarvittaessa helposti apuun, takaportti noihin tilanteisiin ja kannattaa varmasti laittaa kriisipuhelinnumeroita myös vaikka puhelimen muistiin niin voi soittaa pahan paikan tullen johonkin neuvovaan puhelimeen. Ihan vain varmuuden vuoksi!

Voi vattu oikeesti! Kyllä on taas varmasti maailman paras äiti sanomassa kuka saa lisääntyä ja kuka ei, sinä kun et satavarmasti ole koskaan menettänyt hermojasi yhtään mihinkään ja keneenkään ja olet niin hiton täydellinen että oksat pois. Sädekehä häikäisee, vedänpäs aurinkolasit päähän.

Ap tsemppiä asioiden setvimiseen. Ootte molemmat pyytäneet anteeksi, se on hieno homma. Kun ymmärtää tehneensä väärin voi oppia ja kasvaa. Sitähän se elämä ja varsinkin vanhemmuus on. Niitä ylilyöntejä tapahtuu varmasti jatkossakin, toivottavasti vähän pienemmässä skaalassa vain. Puhukaa homma selväksi niin ettei kummallakaan jää mitään hampaankoloon ja sopikaa vaikka valmiiksi miten hoidatte tilanteen seuraavan kerran kun lapsi on kipeä ja on mahdollisesti tiedossa valvottu yö. Varmasti olet hyvä äiti vaikka täällä onkin palsta täynnä sekopäitä :hug:

 

["Hmm"]

Te molemmat ylireagoitte tossa tilanteessa. Mut ymmärrän myös sun pelon, jos tollain tullaan rauhotteleemaan. Itekkin elin neljä vuotta väkivaltasen miehen kanssa, oli henkistä ja fyysistä. Jos koet että ne painaa mielessä, niin hae siihen apua.

Ite säikyn jos mies hiippailee selän takana tai sen varjo häälyy ja huomaan sen silmäkulmasta. Käden jos kohottaa, niin säikähän sitä yhä todella paljon. Pistän silmät kiinni ja vedän leuan rintaan. Mut nykynen mies ei oo koskaan tehny mulle mitään, onneks.

Toi on normaalia että, väsyneenä ylireagoi. Jos tuntuu että, hermot menee lasta nukuttaessa, niin sillon ois yleensä hyvä vaihtaa nukuttajaa. Ei meilläkä aina mies nouse auttaa, vaan joudun pyytää että, voisitko tulla jeesaa vähän. Sit on tietysti yks tämä, vuoro öin hoidatte vauvaa ja toinen saa nukkua.

Ei toi susta huonoa äitiä tee, on inhimillästä että, äideilläkin on joskus pinna kireellä ja väsyttää.

 

[v]

No ap todella ylireagoi. Miten voi alkaa huutamaan kun vauva on kipeänä ja itkee yöllä, en ymmärrä en! Eli mun mielestä tässä kyllä napsahti äidillä, eikä isällä.

 

[Väärin]

Miehesi toimi selkeästi väärin, hän esti väkivalloin sinua menemästä rauhoittumaan parvekkeelle. Lievästi toki ylireagoit itsekin mutta miehen käytös oli kyllä väkivaltaista ja ihan selkeästi väärin. Ja ettei ota siitä vastuuta.

 

["nih"]

[QUOTE="vieras";22429693]Yhdellä lukemisella mulle jäi semmonen mielikuva, että sinä sekosit eikä mies [/QUOTE]


Todellakin:/

 

["miin"]

Tee itsellesi kassi valmiiksi jossa on pakolliset tarvikkeet sinulle ja lapsellesi. Etsi kassiin turvakodin numero/osoite ja jos tilanne joskus toistuu pääset nopeasti karkuun. Mielestäni tuo oli varoitus

 

[Tämä on tosiasia]

Voisit vaikkapa hirttää itsesi. Nopeampi tapa kuin se että tapat itsesi ja aiheutat lapsellesi vaikeuksia polttamalla

 

[......................]

Ap ITSE sekosi, täs muutama vinkki "Äidille"

Lopeta tupakointi annat huonoa esimerkkiä lapsellesi jo vauva ajasta lähtien.
Hakeudu hoitoon, koska kirjoituksen ja kertoman perusteella sinulla saattaa olla jokin psyykkinen sairaus

ps: Lisävinkkinä semmonen että jos lapsen hoitaminen on kerta niin yliväsyttävää ja hermot menee tohon malliin niin hommaa pojalle kunnollinen sijaisperhe, eipähän tarvii sun vaivata päätäsi kun lapsi itkee taukoamatta..

PEACE!

 

[dew]

Voi hyvä elämä näitä vatipäitä, jotka saarnaa röökaamisesta. Jokainen varmasti tietää tupakan vaarat ja se on oma päätös polttaa.

Vaikka molemmat ylireagoi, niin se ei oikeuta käymään käsiks!

Pienen lapsen äiti olen itsekkin ja hermot on välillä enemmän tai vähemmän kireällä. Ja voi kyllä, vedän hermosauhuja välillä. Kukkahattutädit äkkiä saarnaamaan kui huono äiti oon.

Tiedän viestiketjun olevan vanha, mutta toivottavasti ap:lla on kaikki fine !

 

["Tuula"]

Kuulostat vähän ylidramaattiselta.Vika oli sinussa, eikä miehessäsi.

 

["Joopa"]

En nyt lukenut kuin tuon alun mutta täytyy sanoa että pienestäpä teillä hermostutaan.
Kun oma vauva oli ½-vuotias en ollut nukkunut 2-3 pidempiä unia vielä kertaakaan. Minä äitinä olin aina se joka nousi koska imetin. Ja kyllä, lapsi nukkui jo heti alusta saakka omassa sängyssä omassa huoneessa, piti oikeasti nousta, pukea ja siirtyä toiseen huoneeseen imettämään ja sitten takaisin sänkyyn. Imetysväli oli korkeintaan 3 tuntia joten se että joskus olisin saanut nukkua 3 tuntia putkeen on kyllä liioteltua.

Yöimetykset lopetettiin vasta 1½ vuotiaana joten en koko sinä aikana nukkunut täysiä öitä. Töissä kävin silti kokopäiväisesti. Sen jälkeen harjoiteltiin koko yön nukkumista ainakin vuoden joten heräilyjä tuli paljon. Siihen kun lisää vielä sen että 1-3 vuotiaana oli jatkuvasti sairaana ja korvakierteessä voi jotenkin hahmottaa että äiti oli jatkuvasti aika väsynyt.

Joten teillä on nyt kyllä aika muuttaa vähän asennetta koko hommaan, lapsen kanssa joutuu valvomaan ja joskus väsyy. Silti ei kannata menettää hermojaan ja jos menettää pitää ne hermot koota kiireenvilkkaan että ei suurta tuhoa pääse syntymään. Teillä kummallakaan aikuisella ei ole toista niin hyvää tukijaa kuin teillä toisissanne on. Jutelkaa ja sopikaa asiat.

 

[pappadi]

älkää nyt kumpikaan vetäkö hernettä nenään. Ei kai selaosen vika oo että seon sairas.
Kuten kerroit systeemi pelasi hyvin kun ei ollut vaikeuksia ja kun niitä tuli , meinas hajota koko pakka.
Kun oikein keljuttaa pitää molempien vetää syvään henkeä ja hitaasti sanoa VOOOOI KAAAAAUUUUHIIISSSTTTUUKSEN MALJA. Ja jos kiroiluttaa ja huudattaa kuin palosireeni. Niin sanoo hitaasti VOOOI SUUUTTTEN PAAASSSKA.Saoo itselleen eikä toiselle. Kasatkaa pakka rakastakaa ja riidelkää enemmän rakastakaa

 

["noo"]

Mun mielestä teillä molemmilla napsahti. Sulla napsahti, mutta niin kyllä miehelläkin. Ei hän voi missään nimessä käydä sinuun käsiksi.

 

[voi sentään]

Minusta tuossa on pahinta, että pieni lapsi elää noin epävakaissa oloissa. Lapsesi nukkuu normaalisti yöt hyvin, sen kerran kun herättää sinut tiheämmin öisin, käyttäydyt noin ja miehesikin. En edes halua ajatella mitä käy, kun lapsen yskä kestää joskus kaksi viikkoa tai ylikin. Ja lapsen altistuessa passiiviselle tupakoinnille yskä öitä voi todella olla edessä (huom! vaikka poltat parvekkeella altistat lapsesi silti..) Toivottavasti jaksatte vanhemmuutta jatkossa paremmin tai ainakin osaatte hakea apua, jos hermot menee noin herkästi molemmilla. Lapsi tuossa kärsii eniten. Mutta sinua taisi huolestuttaa vain oma tilanteesi.

 

[Että sillee..]

[QUOTE="neuvoton";22429642]Mä olen hyvin järkyttynyt tällä hetkellä, eli tekstistä saattaa tulla sekavaa, mutta toivottavasti joku edes tajuaa jotain. Mä olen kihloissa maailman kilteimmän, kunnollisimman ja ihanimman miehen kanssa, ja meillä on puolivuotias poika. Mies käy luonnollisesti töissä, ja meillä on hoidettu yöheräämiset niin, että mä herään pojan kanssa arkisin yöllä, ja mies nousee lapsen kanssa aamulla ja mä saan nukkua siihen asti että hän lähtee töihin. Tämä on ollut molemmille hyvä järjestely ja se on toiminut hyvin.

Eilen poikamme tuli kipeäksi ekaa kertaa elämässään. Koko päivä oli yhtä huutoa, yskimistä ja nenän vuotamista, ja samalla toiselle koirista iski ripuli. Mulla oli siis tosi huono päivä, hermot kireellä huutamisesta, kauhean paha mieli lapsen puolesta kun en pysty helpottamaan hänen oloaan ja sen lisäksi olin vielä siivonnut paskaa ympäri asuntoa vähän väliä.

Poika kävi kymmenen jälkeen yöunille kamalan tappelun päätteeksi. Me jäätiin miehen kanssa vielä hereille, harrastettiin ihanaa seksiä ja oltiin sylikkäin ennen kuin käytiin nukkumaan. Kun menimme sänkyyn, poika heräsi, ja syötin hänet jolloin hän nukahti uudestaan. Normaalisti poika herää kerran yössä syömään, usein ei sitäkään. Seuraavaksi poika heräsi yskimään tunnin päästä, mutta sain hänet nukahtamaan uudestaan ilman maitoa.

Kolmannen kerran taas tunnin päästä herätessään lapsi ei enää nukahtanut syöttämiselläkään, ja mä tuskastuin kun ajattelin etten saa koko yönä nukkua, enkä varmaan tänään päivälläkään kun poika itkee eikä saa nukuttua kunnolla. Myönnän ihan suoraan ylireagoineeni, mutta sillä hetkellä tuntui että koko vuorokauden stressi kävi ihan ylitsepääsemättömäksi. Tämä järkyttää mua itseänikin, mutta tilanne laukesi niin, että mä karjaisin itsekin makuuhuoneessa, jolloin poika säikähti, alkoi itkemään ja mä lähdin vessaan.

Kun tulin vessasta, mies oli makkarissa lapsi sylissä ja alkoi säksättämään siitä miten olin hänetkin herättänyt. Sanoin ehkä turhan kärkkäin sanakääntein, että mielestäni ei ole reilua että kun lapsi on kipeä ja herää kerran tunnissa, niin mun pitää silti herätä jokaisella kerralla, eikä mies edes tarjoa apua. Tämän jälkeen lähdin röökille ilman että kuuntelin mitä mies sanoi takaisin. Olkkarissa kerkesin pukemaan takin päälle kun mies juoksi perääni erittäin uhkaavan oloisena ja tarrasi kiinni olkapäihini. Hän painoi minut väkisin sohvalle, jolloin huusin "päästä irti" nousin ylös ja suuntasin uudestaan kohti parveketta. Mies tuli perässä ja repi mut väkisin sohvalle ja istui mun päälle. Järkytyin niin pahasti etten enää muista mitä sitten tapahtui, molemmat huusimme joka tapauksessa.

Kun sitten lopulta pääsin tupakalle, tuli mies mukaan ja alkoi syyllistämään mua siitä että olen huono äiti, koska poikamme muutoin nukkuu niin hyvin, etten olisi saanut hermostua. Tiedän itsekin ylireagoineeni, mutta se ei silti oikeuta käymään muhun käsiksi. Mies ilmoitti ettei saa enää tämän jälkeen unta, jolloin sanoin sitten itse meneväni nukkumaan ja niin teinkin.

Aamulla yritimme keskustella tapahtuneesta, mutta mies oli vain sitä mieltä että koitan kääntää koko jutun hänen syykseen. Sanoin hänellekin moneen kertaan ylireagoineeni vauvan heräämisiin, ja pyysin anteeksi. Silti hän oli sitä mieltä ettei itse ollut tehnyt mitään väärää, ja oli koittanut vain rauhoitella minua. Mielestäni en ollut niin raivona että olisin tarvinnut tuollaista käsittelyä, koko tilanne kesti yhteensä ehkä 5min.

Mä haluaisin kovasti uskoa kun mies sanoo ettei koskaan satuttaisi mua oikeasti, ja ettei mun tarvitse häntä pelätä. Musta tuntuu silti todella ahalta, varsinkin siksi, että tähän asti olen varmuudella tiennyt sen ettei hän ikinä kajoaisi minuun. En haluaisi erota, mutta en silti tiedä miten voisin antaa anteeksi. Mies on oikeasti parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, ja haluaisin uskoa ettei tämä tule toistumaan. Samalla takaraivossani kuitenkin jyskyttää se, ettei hän edes pyydä anteeksi. Mun edellinen parisuhde oli täynnä molemminpuolista väkivaltaa, joka alkoi samalla tavalla. Exä myös alkuun "rauhoitti" mut tuolla tavalla, ja siitä se väkivalta lähti vaan lisääntymään ja pahenemaan. Lopulta oltiin tilanteessa jossa sain päivittäin turpaani ihan kunnolla, ja jossain vaiheessa aloin myös lyömään takaisin puolustautuakseni. Eniten mua siis pelottaa että tästä alkaa sama kierre, ja kolmen vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa että tämä nykyinen ihana mieheni hakkaa minua päivittäin.

Ulkopuolisten silmin, sanokaa ihan rehellisesti ylireagoinko mä tästä "rauhoittelusta"? Peilaanko mä liikaa mun edellistä parisuhdetta tähän tilanteeseen, vai uhkaako mua oikeasti vaara? Voinko mä antaa anteeksi, ja teenkö sillä vain karhunpalveluksen koko perheelle? Mä olen ihan hukassa, en haluaisi jättää mun miestäni, hän ei oikeasti ole tuollainen, mutta entä jos hän muuttuukin sellaiseksi?[/QUOTE]

Välimerkit paikoillaan, ei lyöntivirheitä. Oletko mahdollisesti jollain kirjailija-kurssilla ja testaat täällä, osaatko kirjoittaa uskottavaa tekstiä?

 

[Hohhoij]

Vanha ketju, mutta pöyristyttävää miten moni puolustaa miehen kiinni pitämistä...väkivaltaahan se on, eihän ap ollut kenellekään vaaraksi eikä käynyt käsiksi. Mieshän siinä sekosi. Mutta tuttua palstan kaksinaismoralismia, mies saa väsyä ja seota, nainen ei koskaan.

 

["Pete"]

Huutaminen on väkivaltaa siinä missä kiinni pitäminenkin, Molemmilla on tarkoitus saada kontrolli itselle. Ikävä kyllä ap tunnustaa olevansa äkkipikainen, joten vauva tulee kuulemaan lisää huutamista myös jatkossa. Se tulee myös muokkamaan kasvavan lapsen persoonaa negatiivisesti. Tunne-elämä väistämättä häiriintyy.

Hyvä asia on, että tunteiden ja vihan hallintaan on kursseja, joista on oikeasti hyötyä loppuelämän ajaksi. Suosittelen sellaista ap:lle varauksetta, jotta vahingot omalle ihanalle lapselle voidaan minimoida. Lisäksi siitä hyötyy kaikki ap:n läheiset ja eniten ap itse.

Nimim. Entinen väkivaltainen mies

 

[hyhh]

Ihan rehellisesti minulla enemmän pisti silmään se että pinen vauvan vanhemmat vetää röökiä kuin se että mies esteli sinua.

samma här!