Mun mies sekosi yöllä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "neuvoton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mies käy töissä, jolloin se on sun hommas valvoa lapsen kanssa eikä lähteä röökille, niin että mies joutuu kunnolla heräämään. Röökille mennään siinä vaiheessa, kun voidaan olla suht varmoja siitä että lapsi on hiljaa ja mies saa nukkua.
 
Jos tilanne meni täysin noin niinku kerroit, niin kyseessä ei ollut miehen puolelta "rauhoittaminen" vaan OJENTAMINEN. Eikä se ollut hyväksyttävä teko. Mies tietää ojentaneensa. Ei hän sitä koe vääräksi.

Ps. Nyt ei ole hyvä aika lopettaa tupakointia
 
En nyt ota kantaa siihen kuka teki väärin... MUTTA Minun mielestäni sinun kannattaisi avoimesti ja vakavasti kertoa miehellesi noista sinun aikaisemmista koemuksista liioittelematta ja rauhassa ja tuoda esiin historiasi aiheuttama taakka. Näin mies ehkä osaa paremmin ymmärtää sinun mielipidettäsi ja sitä miksi reagoit tähän nyt niin voimakkaasti.
 
Lapsi on sairas, niin vanhemmat järjestävät öisen tragedian. Uhratkaa voimavaranne lapsen hoitoon ja viekää hänet lääkärille.

Jos tilanne tuollaisesta asiasta kärjistyy, hakekaa ulkopuolista apua.
Ei esittämäsi kuvauksen perusteella voi arvioida, kumpi käyttäytyi pahemmin ja kuka oli oikeassa.

Muualta kannattaa apua hakea kuin näiltä keskustelupalstoilta.
 
Siis mitä helvettiä täällä nyt sekoillaan :D Sanokaa ny yksikin äiti, jolta ei oo palanut wati yöllä huutavaan vauvaan... Ittelläni ainakin on, ja oon kyllä varmaan murissutkin jotain ennen kuin oon jättänyt vauvan huutamaan ja lähtenyt jäähylle. Mun mielestä on hyvä, että poistuu pikalta jos hermot menee. Mutta jos mun mies tulis ja kävis kovakouraisesti mun päälle, kun väsymyksessäni flippailen, niin eipä kyllä tuntuisi kovin kivalta. Ap:han ei ole tehnyt muuta kuin menettänyt hermonsa (kaikki äidit joutuvat kokemaan saman), ja kiukutellut miehelleen, jonka johdosta mies on lähtenyt ap:n perään ja runtannut tämän sohvalle ja istunut päälle. Ite ymmärrän hermostumista paremmin kuin toiseen kiinni käymistä, ei niin väsynyt saa olla, että käy toiseen kiinni.
 
Lapsi kun tulee niin jokaisessa oikeassa normaaliperheessä tulee riitaa, "sekoamisia", väärin ymmärryksiä, jne...ja sama jatkuu kasvatuksessa kun uhmaikä iskee omalle tenavalle...kiroillaa, huudetaan, tukistetaan, talutetaan jalat pääasiassa ilmassa, jne. ...taatusti suurimmassa osassa perheitä, tilastopoikkeuksia tässäkin on...kuulemma.
Siis tämä mitä se on tosielämässä kun lapsi syntyy ja oikeasti " kaikki muuttu paitsi kengän numero".

Milestäni nämä ei huonontasi ainakaanperheen ilmapiiriä:
- silloin kun on huonopäivä niin sanoo toiselle että on huono päivä, ja syyn mikä kiristää tai mainitsee että ei aiheudu toisesta vaikka se saa osansa.
TÄSSÄ TÄRKEIN POINTTI: Asiallinen anteeksipyyntö toiselta sen jälkeen kilahtanu, räjähtää tyhjästä, yms.
Ja vastaavasti anteeksipyytäjän rakentava kohtelu ilman "matele, anele, ryömi
mun edessä"-kusipäisyyttä.

Oletuksien tekemättä jättäminen koska siinä menee vituiksi kuin jeesuksella pääsiäinen...
Selkeästi yhteinen tasapuolinen diili yöheräämisistä, yms. eniten rasittavia ja sitä kautta
kasaantuneina vaikuttaa pikkuhiljaa kaikkeen.

Syyllinen vai syytön-pähkäily nopeuttaa myös avioeron hakupäätöstä.

Edelliset ei toimi jos vain toinen yritää niitä...paitsi tuo syyllinen/uhri-kiukuttelu...vastentahtoisesti hain avioeron...me ritelimme aina yhdessä kun olimme typeriä...ihan kaksistaan vedettiin meidän avioliitto vituiksi...syyllisistä en tiedä mutta me kaksi vaikutimme vahvasti....

Kun kaverilla on parisuhdeongelmia niin turha neuvominen ei auta, kuunteleminen kylläkin sekä
varmistaminen että kaveri ei tunne myrkyssä tee mitään tyhmää...

Ne ihmiset jotka tietävät ja antavat oikein pettämättömiä ohjeita siitä kuinka lapsen ensimmäiset kolme ikävuotta ovat helppoja ellei vaivattomia vanhemmille, sekä sen miten ei menetä hermojaan kunnolla lapselle eikä puolisolle, miten parisuhde on lapsen myötä uutta huumaa ilman riitaa ja lasta edeltänyttä huonoa seksielämää, kuinka pieni vauva vain parantaa oikein järjestettynä eri aikoina työssä käyvien vanhempien yöunia, ja sen miten lapsen synnyttyä jää enemmän yhteistä aikaa ilman lasta, omaa aikaa harrastaa ja touhuta, yhteistä aikaa koko perheelle...ja mikä parasta, näiltä samoita "onnen tietopankeilta" löytyy varmat vinkit aina lapsien täysi-ikäisyyteen saakka kattaen ihan kaiken kaikesta....
Niinpä...noi nettipalstojen yms. tietäjät ei ole eläneet parisuhteessa, kasvattaneet lasta (hoitaneet ehkä tunnin pari harvoin), sukurasitteena rahaa ansioverokortin esteenä, sekä muutenkin elämän ohjenuorat on Sinkku elämää, Täydelliset naiset, r-kioskin pehmeäkantiset harlekiini-pokkarit, Hevos Hullu sekä sisustuslehdet.
Tai sitten kyseessä on selkärangattomia perus naapurikateita härmäläisiä jotka valehtelee mitä vaan ihan vaan siksi kun näki naapurin pariskunnan hymyilevän pihallaan...ja vielä samaan aikaan.

Älkää tuomitko/tehkö diagnoseja itsestänne, lapsistanne, puolisoistanne vertaillessanne kaikkea puolustelevien vapaakasvatus-paskan sokaisemien julkisuutta ja huomiota kaipaavien keski-ikäisten kukkahattu päisten hulluja puhuvien ristiriitaisia lausuntoja jotka on mitä on...kuten kaikki tietävät : )
 
Ettekö jo tajuu et keskustelu aloitettu jo 2010!!!!!! Alottakaa uus ketju jos asiaan liittyvästä riittää keskustelua. Saadaan pois tuolta päivän kuumimmista.
 
Ei, mieheltä täysin epäsovinnainen reaktio. Vaikka kuinka olisit ylireagoinut se ei oikeuta käymään kiinni. Pakota miehesi puhumaan ja kerro hänelle kokemuksestasi että hän ymmärtää paremmin miksi säikähdit.

Ja ihmeellistä näiden ihmisten reaktiot jotka ovat enemmän huolissaan tupakoinnista kuin päällekäymisestä.
 
miten sä et yhtä yötä kestä? mun eka lapsi heräsi joka yö 1v 10kk ikään asti 8-13kertaa yössä. ei myöskään nukkunut päivällä kuin 15min pätkiä ja olin yksinhuoltaja. Toka lapsi heräili öisin 1v 7kk ikään asti ja pahimmillaan heräsi 3 kertaa ensimmäisen tunnin aikana sen lisäksi huusi klo 1-3 välisen ajan yöllä, kunnes tajusin että jos kävelen rinkiä sen muutaman tunnin vauva sylissä niin sitten huutaa vain välillä mutta valvoi kuitenkin koko ajan ja koko aika piti kävellä.

lisäksi vanhempi lapsi oli 4vuotias ja hänellä oli vaikeat adhd oireettosin silloin ei tiedetty vielä mistä käytös johtui) Mutta vaati jatkuvaa valvontaa. Mies taas nukkui yönsä koska joutui käyttämään tuolloin vielä nukahtamislääkkeitä enkä halunnut että hänen amsennus uusiutuu.

Yks hevetin yö menee vaikka päällä seisten. vähän asennetta. Mä olin puoli kuollut molempien alsten jäljiltä siksi vauvoja ei tule tähän perheeseen ikinä!
 
[QUOTE="nelli";30694532]miten sä et yhtä yötä kestä? mun eka lapsi heräsi joka yö 1v 10kk ikään asti 8-13kertaa yössä. ei myöskään nukkunut päivällä kuin 15min pätkiä ja olin yksinhuoltaja. Toka lapsi heräili öisin 1v 7kk ikään asti ja pahimmillaan heräsi 3 kertaa ensimmäisen tunnin aikana sen lisäksi huusi klo 1-3 välisen ajan yöllä, kunnes tajusin että jos kävelen rinkiä sen muutaman tunnin vauva sylissä niin sitten huutaa vain välillä mutta valvoi kuitenkin koko ajan ja koko aika piti kävellä.

lisäksi vanhempi lapsi oli 4vuotias ja hänellä oli vaikeat adhd oireettosin silloin ei tiedetty vielä mistä käytös johtui) Mutta vaati jatkuvaa valvontaa. Mies taas nukkui yönsä koska joutui käyttämään tuolloin vielä nukahtamislääkkeitä enkä halunnut että hänen amsennus uusiutuu.

Yks hevetin yö menee vaikka päällä seisten. vähän asennetta. Mä olin puoli kuollut molempien alsten jäljiltä siksi vauvoja ei tule tähän perheeseen ikinä![/QUOTE]

Mun eka lapsi nukkui syntymästä asti hyvin ja todella rasitti jo yksikin yö heräillen. Toinen lapsi ei ole vieläkään nukkunut yhtään yötä putkeen ja täytti just kaksi. Ei rasita ollenkaan kun tottui heräilyyn jo alusta asti.
 
Ton tilanteen perusteella kumpiki vanhempi pisti vauvan aika inhottavaan tilanteeseen, älkää tehkö lapsia ennenku ootte varma pari joka tietää miten toimitaan jos toisella on hermot kireellä ja osaatte tukee toisianne. Ja toi polttaminen, pliis. . . kukin tyylillään paitsi sillon jos lapsi on kyseessä, poltat sit kun et enää oo äitiyslomalla. Jos ei voi odottaa sen vertaa niin kannattaa miettiä onko liian itsekäs tekemään lapsia, jos ei voi niin pikkujutustakaa luopuu hetkeks ni mitenköhän pahasti menee sormi suuhun ku pitää luopuu vaikka vapaa-illasta siks että lapsen koulussa on vanhempainilta tms.

Tosin, pakko sanoo et en ymmärrä missä teidän kiinni käymistä puoltavien naisten itsekunnioitus on ku hyväksytte sen ties miten hepposissa tilanteissa. . .
Oon ite ollu tilanteessa mis ahisti pirusti ja halusin raitista ilmaa, ilmaisin sen ihan ääneen miehelleni ja lähdössä pihalle tämä otti ranteista kiinni ja koitti estää lähtemästä.

Säikähdin ja menin täysin paniikkiin, huusin kaikkee "ei älä, apua" ja se siitä mun yliahistuneesta apuu anovasta katseesta iteki säikähti et mitä ihmettä tää oli kyl tosi typerä idea tehdä, ja päästi heti irti. Mä menin hetkeks vessaan et sain olla oven takana rauhassa, ja ku tulin takas mies itki ja me juteltiin asia kunnolla läpi.

Hän osas ihan omin sanoin selittää että häneltä meni ohi se että nyt oikeesti tyttö vaan halus kävelylle rauhottuakseen, hän luuli ns. "tietävänsä paremmin" ja heti kun hän tajus et miten hän ajatteli ni häntä inhotti se samantien koska tommonen ajattelumallihan on tosi myrkyllinen. Hän on siis ihan kunnon mies ja tää tapahtu aika alussa suhdetta. Hän tajus _muutamassa sekunnissa_ mitä oli tekemässä ja mitä se merkitsi, lopetti samantien ja pyys anteeks.
Mä pyysin kans anteeks sitä et olin niin ahistuneena melko vauhkoontunu, ymmärrän et häntä huolestutti. Sen jälkeen ei oo tapahtunu mitään vastaavaa, kunnioitetaan molemmat toisiamme ja kuunnellaan, jos toinen sanoo et "nyt tää päivä ahistaa mä haluun raitista ilmaa" nii kumpikaa ei sillon pakota just nyt asiasta keskustelemaan vaan siks että itellä ois parempi mieli. :')

Tosi surullista lukee et noin moni istuu liukkaan alamäen yläpäässä tai jopa puolivälissä ja onnessaan vielä hihkuu ja osottelee sormilla miten muut naiset on niin vauhkoja turhasta. Välittäkää itestänne ja erityisesti muista enemmän, takaan et pikku annos lisäempatiaa voi oikeesti auttaa olemaan onnellisempi! Peace~
 
4l9wl83ze2p.png
 
Väsymys keittää itsekullakin yli välillä. Joskus jaksaa valvoa pidempää, joskus taasei kestä vuorokauttakaan huonoilla unilla.

Tupalointi ei nyt arvon mammat ole tässä varmaankaan se jutun juju, ei vaikka teistäokisikn mahtava päästä tässäkin välissä pätemään omalla paremmuudellanne.

Jos olit ihan rehellinen, etkä vähätellyt omia tekemisiäsi, niin miehesi teki väärin. Mutta jos taas raivosit ja heittelit tavaroita tms on käytös ihan ymmärrettävää.

Joka tapauksessa, nyt olisi hyvä että pääsisit vähän tuulettumaan ja mies myös. Vuoro illoin vaikka käytte jossain yksin tai kavereiden kanssa.

Väsymys helpottaa aikanaan, kunhan juolehdit lapsen henkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta.
Muista että ajatukset ( tai joskus huutaminenkaan) eivät vauvaa pysyvästi vahingoita, mutta jos alkaa olemaan jokapäiväistä tai toistuvaa, niin vauva voi kokea turvattomuutta, joka jättä jäljet. Menkää yhdessä sinne partsille juttelemaan kun vauva nukkuu.

Voimia!
Mies ylireagoi. Varo häntä.
 
Jos kaikki miehet vetelisivät sekoilevia naisiaa turpaan, maailmassa olisi vain pahoinpideltyjä ja kuolleita naisia. Kummallista on että moni hyväksyy sen, että ap:n mies pahoinpitelee tätä. Tässä tuleekin kysymys: ansaitsevatko naiset kaltoinkohtelun, koska eivät ymmärrä sen olevan väärin?
 

Similar threads

Yhteistyössä