Vauva tuli taloon jo 3kk sitten ja alussa ei ollut mitään vaikeuksia, mutta nyt noin kuukauden ajan tuo keskimmäinen on ollut niin mustasukkainen. Mä en saisi pitää vauvaa edes sylissä, kun heti lentää tavarat päin vauvaa. Jos mä vaihdan vauvalle vaippaa tai imetän niin heti on tyttö tekemässä pahuuksiaan.
Tänään esim. on repiny kukkia juurineen irti purkista, piirtänyt seinään ja levitellyt kaikki mahdolliset tavarat ympäri kämppää. Ja siis vaan yhden syötön aikana. Lisäksi vessa on aivan ihana paikka tytön mielestä. Joskus on vessan ovi jäänyt auki, ja tyttö on ollut kainaloitaan myöten pytyssä tai seissyt lavuaarissa.
Ollaan kokeiltu olla ihan kahdestaan ilman vauvaa ja muita. Mutta ei, ei mitään vaikutusta. Tyttö vaan kiukuttelee, eikä suostu yhteistyöhön.
Ja kiukku ei kohdistu vaan vauvaan, vaan esikoinen saa siitä osansa.
Mulla menee kaikki aika päivällä kuopuksen ja keskimmäisen kanssa, (kuopus ei mitenkään helppo vauva. Hereillä ollessa suostuu lähinnä olemaan vaan sylissä ) ja esikoinen jää todella vähälle huomiolle.
Miehestä on tullut esikoiselle todella tärkeä, ja usein miehen lähtiessä töihin, esikoinen jää itkien kotiin.
Mä yritän kyllä järjestää ihan kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa, kun toiset ovat esim. päiväunilla, mutta se on ainoa hetki, millon mä pystyisin vähän rauhottumaan tai siivoilemaan tms.
Usein me ollaan esikoisen kanssa lähdetty kaksin kauppaan, kun mies on tullut töistä. Nykyisin illalla kun kaksi nuorinta on mennyt nukkumaan, me puuhaillaan esikoisen kanssa "isojen juttuja". Usein esikoinen suostuu nukkumaan vasta 11 jälkeen ja näin ollen parisuhteelle ei jää aikaa lähes ollenkaan. Iltaisin mä kaadun sänkyyn, ja nukahdan lähes heti. Aamulla lapset herää 7-8 aikaan ja mies lähtee jo 8 töihin. Toki me päivän aikana halaillaan ja pussaillaan ja sanotaan rakastavamme yms. mutta aikaa ei jää kunnon keskusteluille. Se jää vähän harmittamaan :|
Ei kukaan varmaan edes jaksa lukea tätä sepustusta :ashamed:
Helpotti kuitenkin kun jonnekkin sai purkaa näitä ajatuksia
Tänään esim. on repiny kukkia juurineen irti purkista, piirtänyt seinään ja levitellyt kaikki mahdolliset tavarat ympäri kämppää. Ja siis vaan yhden syötön aikana. Lisäksi vessa on aivan ihana paikka tytön mielestä. Joskus on vessan ovi jäänyt auki, ja tyttö on ollut kainaloitaan myöten pytyssä tai seissyt lavuaarissa.
Ollaan kokeiltu olla ihan kahdestaan ilman vauvaa ja muita. Mutta ei, ei mitään vaikutusta. Tyttö vaan kiukuttelee, eikä suostu yhteistyöhön.
Ja kiukku ei kohdistu vaan vauvaan, vaan esikoinen saa siitä osansa.
Mulla menee kaikki aika päivällä kuopuksen ja keskimmäisen kanssa, (kuopus ei mitenkään helppo vauva. Hereillä ollessa suostuu lähinnä olemaan vaan sylissä ) ja esikoinen jää todella vähälle huomiolle.
Miehestä on tullut esikoiselle todella tärkeä, ja usein miehen lähtiessä töihin, esikoinen jää itkien kotiin.
Mä yritän kyllä järjestää ihan kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa, kun toiset ovat esim. päiväunilla, mutta se on ainoa hetki, millon mä pystyisin vähän rauhottumaan tai siivoilemaan tms.
Usein me ollaan esikoisen kanssa lähdetty kaksin kauppaan, kun mies on tullut töistä. Nykyisin illalla kun kaksi nuorinta on mennyt nukkumaan, me puuhaillaan esikoisen kanssa "isojen juttuja". Usein esikoinen suostuu nukkumaan vasta 11 jälkeen ja näin ollen parisuhteelle ei jää aikaa lähes ollenkaan. Iltaisin mä kaadun sänkyyn, ja nukahdan lähes heti. Aamulla lapset herää 7-8 aikaan ja mies lähtee jo 8 töihin. Toki me päivän aikana halaillaan ja pussaillaan ja sanotaan rakastavamme yms. mutta aikaa ei jää kunnon keskusteluille. Se jää vähän harmittamaan :|
Ei kukaan varmaan edes jaksa lukea tätä sepustusta :ashamed:
Helpotti kuitenkin kun jonnekkin sai purkaa näitä ajatuksia