V
vieras
Vieras
mulla on paljon ystäviä, mutta tämä kyseinen ystävä ja yks toinen on ainoot joista mun mies aidosti tykkää. ei siis vihaa tai dissaa muitakaan, mut ei niin tykkääkään..
me ollaan miehen kanssa oltu 5v yhdessä, rakennettu ja ollu kaikkea, joten suhde ei ole ihan parhaimmillaan.. en mä tätä kriisiks luokittelis, mukavasti menee, mut jotenki sellanen ihme tila, en osaa selittää..
heti kun mun ystävä tuli, mun mies halas sitä ja sano et ihana nähdä ja siitä asti mies oli mun ystävälle presiis sellanen mitä se oli mulle meidän suhteen alussa. jutteli ja nauro, kerto juttuja ja puhupuhupuhu. laskin et varmaan 50 sellasta juttua mitkä mun ystävä sano sai miehen nauramaan, mut jos mä olisin sanonu ne, niin mies ei varmaan olis reagoinu mitenkään.
mun ystävä kyl jutteli mun kanssa ja ei hänen käytöksessään mitään, mutta mun mies.. mä tunsin itseni ihan idiootiks ja ulkopuoliseks omassa kodissani, musta tuntu koko ajan et mies toivois et mä en olis paikalla.. se oli niin mun ystävän lumoissa ja mua todella vihlas koska juuri sellainen se on mullekin joskus ollut. mies myös tarjoutu heittään tän kaverin kotiin 50km päähän, mua se ei suostunu edellispäivänä käyttään ees kaupassa 2km päässä. lisäks mua ei kukaan pyytäny mukaan sille reissulle, mut väkisin änkesin. autoon lankes täys hiljaisuus heti kun mun ystävä poistu kyydistä, mies muuttu taas juroksi ja mykäksi.
en ole saanut tilaisuutta puhua sille kun koko ajan meillä on joku ja muutenkin menoo ja meininkiä... paha olla.
me ollaan miehen kanssa oltu 5v yhdessä, rakennettu ja ollu kaikkea, joten suhde ei ole ihan parhaimmillaan.. en mä tätä kriisiks luokittelis, mukavasti menee, mut jotenki sellanen ihme tila, en osaa selittää..
heti kun mun ystävä tuli, mun mies halas sitä ja sano et ihana nähdä ja siitä asti mies oli mun ystävälle presiis sellanen mitä se oli mulle meidän suhteen alussa. jutteli ja nauro, kerto juttuja ja puhupuhupuhu. laskin et varmaan 50 sellasta juttua mitkä mun ystävä sano sai miehen nauramaan, mut jos mä olisin sanonu ne, niin mies ei varmaan olis reagoinu mitenkään.
mun ystävä kyl jutteli mun kanssa ja ei hänen käytöksessään mitään, mutta mun mies.. mä tunsin itseni ihan idiootiks ja ulkopuoliseks omassa kodissani, musta tuntu koko ajan et mies toivois et mä en olis paikalla.. se oli niin mun ystävän lumoissa ja mua todella vihlas koska juuri sellainen se on mullekin joskus ollut. mies myös tarjoutu heittään tän kaverin kotiin 50km päähän, mua se ei suostunu edellispäivänä käyttään ees kaupassa 2km päässä. lisäks mua ei kukaan pyytäny mukaan sille reissulle, mut väkisin änkesin. autoon lankes täys hiljaisuus heti kun mun ystävä poistu kyydistä, mies muuttu taas juroksi ja mykäksi.
en ole saanut tilaisuutta puhua sille kun koko ajan meillä on joku ja muutenkin menoo ja meininkiä... paha olla.
Oletko ihan varma ettei niillä ole joskus ollut jotain sutinaa?