L
A
ap
Vieras
Eikö kukaan tiedä, kenelläkään omakohtaista kokemusta tai "seurannut vierestä", esim. kaveri luovuttanut tms.?
A
ap
Vieras
pistetään mahan läpi hormonilääkitystä ja sit ku soluja kehittynyt tarpeeks ne poimitan sieltä.. tuo on aika karrikoitu versio asiasta mutta enempää en oikeestaan tiedä.. osa sanoo et sattuu ihan helvetin paljon ja osa et ei , kaipa se oma kivunsietoraja tulee ainakin mitattua hommassa..
H
hhhhh
Vieras
Jotain pientä osaan kertoa, koska itselleni tehdään tuota munasolujen kasvatusta, mutta ei luovutukseen muille, vaan itselleni ja miehelleni tehtävää koeputkihedelmöitystä varten. Olen vasta hoitomuodon alussa, joten itse operaatiota ei ole ehditty vielä tekemään. Normaalisti naisella kasvaa yksi munasolu menkkakierron aikana. Tässä puututaan luonnon kiertokulkuun niin, että munasoluja kasvatetaan useampi kerralla. Siinä otetaan hormonivalmisteita nenäsuihkein ja pistoksin vatsaan. Itselläni ensimmäinen hoitokierros epäonnistui, eikä munasoluja kasvanut kuin yksi. En ehtinyt kokemaan vaihdevuosioireita kuumine aaltoineen, joita kuulemma saattaa tulla. Vatsa voi myös turvota ja tulla kipeäksi. Ultrassa käydään pari kertaa kontrolloimassa munarakkuloiden kasvutilannetta. Punktio, jossa munasolut kerätään, tehdään kipulääkkeiden ja rauhoittavien turvin. Toiset ovat kokeneet operaation kivuliaana, toiset eivät. Siihen kuuluu automaattisesti kolmen päivän sairasloma. Sitten on vielä mahdollisuutena harvinainen "jälkitauti" hyperi, jossa munarakkulat jatkavat kasvuaan tai niitä tulee liikaa. Luin juuri tarinan, jossa nestettä kertyi vatsaonteloon ja seurauksena oli viikon mittainen sairaalareissu ja nesteenpoistoletku kyljessä. Ei siis välttämättä ihan "helppo nakki" tämä homma. 
V
vieras
Vieras
Hei,
Hienoa, että harkitset asiaa. Monia pariskuntia on, jotka tahtoisivat lapsen, mutta syystä tai toisesta itsellä siihen ei mahdollisuutta. Mekin kuulumme tällaiseen ryhmään. Munasolun luovuttaminen menee kutakuinkin näin. Lapsettomuusklinikalla sinulle tehdään perusteellinen lääkärintarkastua ja haastatellaan ja jutellaan asioista, mitä munasolun luovuttaminen tarkoittaa. Sitten tiettynä kierron päivänä aloitetaan hormonipistokset, tarkoituksena kasvattaa useita munarakkuloita. Pistos ei kyllä satu, neula on ohut, mutta alkuun voi pelottaa pistellä itseään. Sitten koittaa rakkuloiden keräys päivä. Voi tuntua/kuulostaa pahalta, mutta itselläni (luovuttamisprosessi on täysin samanlainen kuin "perinteinen" keinohedelmöitys omilla soluilla) tämä ei tehnyt koskaan kipeää. Kohdun suulle laitetaan puudutus ja tämäkin kuulostaa pahalta, mutta ei sattunut. Keräyksen jälkeen sinun urakkasi on ohi ja saat hyvän mielen kun tiedät, että lasta kipeästi toivova pariskunta saa mahdollisuuden vauvaan.
Toivon todella, ettei tähän ketjuun kommentoi ihmiset jotka eivät asiaa hyväksy. Tiedän asian jakavan mielipiteitä. Mutta esimerkiksi meillä ei olisi meidän iki-ihania lapsia ilman munasolun luovuttajaa. Hänelle suuret kiitokset, saamme elää rikasta lapsiperheen elämää lapsiemme kanssa.
Mutta sinulle, joka luovuttamista mietit. Tsemppiä mietintään ja kiitos heidän puolesta joita sinä juuri auttaisit!
Hienoa, että harkitset asiaa. Monia pariskuntia on, jotka tahtoisivat lapsen, mutta syystä tai toisesta itsellä siihen ei mahdollisuutta. Mekin kuulumme tällaiseen ryhmään. Munasolun luovuttaminen menee kutakuinkin näin. Lapsettomuusklinikalla sinulle tehdään perusteellinen lääkärintarkastua ja haastatellaan ja jutellaan asioista, mitä munasolun luovuttaminen tarkoittaa. Sitten tiettynä kierron päivänä aloitetaan hormonipistokset, tarkoituksena kasvattaa useita munarakkuloita. Pistos ei kyllä satu, neula on ohut, mutta alkuun voi pelottaa pistellä itseään. Sitten koittaa rakkuloiden keräys päivä. Voi tuntua/kuulostaa pahalta, mutta itselläni (luovuttamisprosessi on täysin samanlainen kuin "perinteinen" keinohedelmöitys omilla soluilla) tämä ei tehnyt koskaan kipeää. Kohdun suulle laitetaan puudutus ja tämäkin kuulostaa pahalta, mutta ei sattunut. Keräyksen jälkeen sinun urakkasi on ohi ja saat hyvän mielen kun tiedät, että lasta kipeästi toivova pariskunta saa mahdollisuuden vauvaan.
Toivon todella, ettei tähän ketjuun kommentoi ihmiset jotka eivät asiaa hyväksy. Tiedän asian jakavan mielipiteitä. Mutta esimerkiksi meillä ei olisi meidän iki-ihania lapsia ilman munasolun luovuttajaa. Hänelle suuret kiitokset, saamme elää rikasta lapsiperheen elämää lapsiemme kanssa.
Mutta sinulle, joka luovuttamista mietit. Tsemppiä mietintään ja kiitos heidän puolesta joita sinä juuri auttaisit!
L
lissu
Vieras
Minä kyselin aikoinani, josko olisin kelvannut luovuttajaksi, mutta huulihalkion takia olin "väestöriski" :/ Eipä tuo huulihalkio omaa elämää ole kovastikaan vaikeuttanut, ja oma lapsi on ihan terve. Tuosta "väestöriski" -termistä jäi kyllä melkoisen kurja mieli.
A
ap
Vieras
Kiitos vastauksistanne!
Tyhmänä vielä kyselen, että onko tuohon luovuttamiseen ns. ikärajaa? Täysi-ikäinen tulee tietenkin olla, mutta onko muuta? Pitääkö esim. olla omia lapsia? Itselläni kyllä on. Vaikuttaako millä tavalla omaan raskaaksi tulemiseen, jatkossa? Vähään aikaan ei ole suunnitteilla, mutta joskus se on edessä, yrittäminen.
Tyhmänä vielä kyselen, että onko tuohon luovuttamiseen ns. ikärajaa? Täysi-ikäinen tulee tietenkin olla, mutta onko muuta? Pitääkö esim. olla omia lapsia? Itselläni kyllä on. Vaikuttaako millä tavalla omaan raskaaksi tulemiseen, jatkossa? Vähään aikaan ei ole suunnitteilla, mutta joskus se on edessä, yrittäminen.
V
vieras
Vieras
On ikäraja, koska ikääntyessä ei munarakkuloita kehity niin hyvin ja tässä hoidossa on tarkoitus taata, että niitä tulee useita. Omat lapset on tietty hyvä asia, että tiedetään olevan hedelmällinen. Munarakkuloiden laadustahan ei voi tietää, että tuhoutuuko niitä sitten myöhemmässä vaiheessa. Käsittääkseni kuitenkaan ei vaadita, että omia lapsia olisi oltava, mikä tietysti on myös riski, koska koskaan ei voi tietää kohtaako luovuttaja joskus tulevaisuudessa itse lapsettomuutta.
N
nosto
Vieras
Yläikäraja on 34 vuotta, painoindeksin pitää olla alle 30, ja tiettyjä perinnöllisiä sairauksia ei saa olla luovuttajalla tai hänen lähisukulaisillaan. Lisäksi täytyy läpäistä psykologin arvio ennen kun pääsee luovuttajaksi. Verikokeella testataan hiv, hepatiitti, kromosomit ja tietyt sukupuolitaudit.
Luovuttajan hoito kestää yleensä 2-5 viikkoa. Luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskierto sovitetaan yhteen hormonilääkityksellä (mun tapauksessa ihan tavalliset e-pillerit). Hormonipistoksia (gonadotropiini) pistetään kerran päivässä 9-14 päivän ajan, pistosvaiheen loppupuolella annetaan toinenkin päivittäinen pistos joka estää munasoluja irtoamasta ennenaikaisesti (Orgalutran, Cetrotide). Kun munarakkulat ovat sopivan kokoisia (niitä seurataan ultralla) annetaan irroituspistos ja munasolut kerätään emättimen kautta noin 36 tunnin kuluttua irroituspistoksen saamisesta. Se kestää parikymmentä minuuttia ja sen ajaksi annetaan kipulääkitystä ja rentouttavaa lääkitystä, sairaslomaa tulee yleensä 1-2 päivää.
Munasolujen luovutus ei vaikuta luovuttajan omiin mahdollisuuksiin saada lapsia myöhemmin.
Siinä kaiketi ne tärkeimmät. Mulle tehdään punktio kesäkuun ekalla viikolla, piti olla jo aikaisemmin mutta vastaanottaja ei ole saanut kuukautisiaan ja joutuu syömään hormonikuurin sen takia, joten punktio siirtyi parilla viikolla. Klinikalla olen käynyt jo useamman kerran: eka käynti lääkärillä, keskustelu hoitajan kanssa, psykologin arvio, kaksi kertaa verikokeessa. Hoitaja soittelee mulle pari kertaa viikossa.
Luovuttajan hoito kestää yleensä 2-5 viikkoa. Luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskierto sovitetaan yhteen hormonilääkityksellä (mun tapauksessa ihan tavalliset e-pillerit). Hormonipistoksia (gonadotropiini) pistetään kerran päivässä 9-14 päivän ajan, pistosvaiheen loppupuolella annetaan toinenkin päivittäinen pistos joka estää munasoluja irtoamasta ennenaikaisesti (Orgalutran, Cetrotide). Kun munarakkulat ovat sopivan kokoisia (niitä seurataan ultralla) annetaan irroituspistos ja munasolut kerätään emättimen kautta noin 36 tunnin kuluttua irroituspistoksen saamisesta. Se kestää parikymmentä minuuttia ja sen ajaksi annetaan kipulääkitystä ja rentouttavaa lääkitystä, sairaslomaa tulee yleensä 1-2 päivää.
Munasolujen luovutus ei vaikuta luovuttajan omiin mahdollisuuksiin saada lapsia myöhemmin.
Siinä kaiketi ne tärkeimmät. Mulle tehdään punktio kesäkuun ekalla viikolla, piti olla jo aikaisemmin mutta vastaanottaja ei ole saanut kuukautisiaan ja joutuu syömään hormonikuurin sen takia, joten punktio siirtyi parilla viikolla. Klinikalla olen käynyt jo useamman kerran: eka käynti lääkärillä, keskustelu hoitajan kanssa, psykologin arvio, kaksi kertaa verikokeessa. Hoitaja soittelee mulle pari kertaa viikossa.
E
eräs
Vieras
H
huu
Vieras
Vuonna 2003 kulukorvaus jossain oli 550e, onko sitten paikkakohtaista ja tuosta vuosien varrella noussut, en tiedä.
N
Naapurin tyttö
Vieras
Kulukorvaus kattoi aikanaan vain todelliset "kulut", eli Helsingin suunnalla bussilippuun tarvittavan rahan.
E
Elämä vai kuolema?
Vieras
Kiitollisuus.
Tuo tyhjä sana.
Ei sana, vaan tunne, joka on todella arvokas - sen luovuttaja saa.
Ymmärrän, vaikka olen mies, että rahallista tappiota munasolun luovuttajalle ei saa synytyä. Ymmärrä varsin hyvin miten hankalaa munasolun luovutus on naiselle, koska vaimoni on yrittänyt ivf hoitoja nyt hyvin monta kertaa. Lapsen saamisessa tai solujen luovutuksessa miehien osa on mitätön, 10 minuuttia vessassa pari päivää pidätellen ja luovutettavat solut ovat purkissa.
Luovutan verta aina kun pystyn. Muistan monen kaverini synnyttäneen ja osalla on revennyt ja he ovat tarvinneet verta. Ajattelen, että ehkä olen pystynyt auttamaan jotein heistä tai muista, jotka kipeästi ovat vertani tarvinneet - siitä tulee hyvä mieli. En vertaa puolen litran veren antamista munasolun luovuttamiseen.
Itselleni elämän tarkoitus olisi lapsi/lapset, vaan emme voi saada, koska munasoluihin on niin valtava jono. Jos joku tajuaa miten tärkeää ja arvokasta tuollainen epäitsekkyys on, vaikka se vaatii paljon, niin toivon että harkitset ja mietit tarkkaan, voisitko auttaa joitain ihmisiä tuolla teollasi.
Rahallisesti, jos se olisi mahdollista, voisin maksaa luovutetuista munasoluista maltaita, mutta onko kaikki kiinni rahasta? Ei raha pahasta ole, mutta uskon, että munasolujen luovutuksen jälkeen raha ei ole se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen.
Katso pientä lasta, jossa sykkii vilpitön elämä - ehkä sinun ansiostasi.. Tai katso vastasyntyneen lapsen vanhempien kasvoja (varsinkin jos tuo lapsi on heidän elämänsä kohokohta ja jota he ovat toivoneet vuosia) - siitä voi löytää syyn epäitsekkääseen tekoon.
Tuo tyhjä sana.
Ei sana, vaan tunne, joka on todella arvokas - sen luovuttaja saa.
Ymmärrän, vaikka olen mies, että rahallista tappiota munasolun luovuttajalle ei saa synytyä. Ymmärrä varsin hyvin miten hankalaa munasolun luovutus on naiselle, koska vaimoni on yrittänyt ivf hoitoja nyt hyvin monta kertaa. Lapsen saamisessa tai solujen luovutuksessa miehien osa on mitätön, 10 minuuttia vessassa pari päivää pidätellen ja luovutettavat solut ovat purkissa.
Luovutan verta aina kun pystyn. Muistan monen kaverini synnyttäneen ja osalla on revennyt ja he ovat tarvinneet verta. Ajattelen, että ehkä olen pystynyt auttamaan jotein heistä tai muista, jotka kipeästi ovat vertani tarvinneet - siitä tulee hyvä mieli. En vertaa puolen litran veren antamista munasolun luovuttamiseen.
Itselleni elämän tarkoitus olisi lapsi/lapset, vaan emme voi saada, koska munasoluihin on niin valtava jono. Jos joku tajuaa miten tärkeää ja arvokasta tuollainen epäitsekkyys on, vaikka se vaatii paljon, niin toivon että harkitset ja mietit tarkkaan, voisitko auttaa joitain ihmisiä tuolla teollasi.
Rahallisesti, jos se olisi mahdollista, voisin maksaa luovutetuista munasoluista maltaita, mutta onko kaikki kiinni rahasta? Ei raha pahasta ole, mutta uskon, että munasolujen luovutuksen jälkeen raha ei ole se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen.
Katso pientä lasta, jossa sykkii vilpitön elämä - ehkä sinun ansiostasi.. Tai katso vastasyntyneen lapsen vanhempien kasvoja (varsinkin jos tuo lapsi on heidän elämänsä kohokohta ja jota he ovat toivoneet vuosia) - siitä voi löytää syyn epäitsekkääseen tekoon.
Minäkin luovutin munasoluja vuosituhannen alussa...
Ei kyllä kuulunut mitään psykioatrin arviota mulla tähän hommaan, mutta en sitä olisi kaivannutkaan.
Toimenpide meni hiukan pieleen ja mullekin tuli nestettä vatsaonteloon ja oksensin paljon.
Olin kuitenkin tyytyväinen päätökseeni.
Nyt asia on noussut uudestaan tapetille, kun haluaisin itse lapsen.
Hoitotietojani ei löydy mistään, jahaluaisin tietää onko lapsettomuuteni syy luovutuksessa.
Sitä en saa koskaan tietää...
Enkä edes sitä, oliko jo tuolloin merkkejä PCOsta, ohuesta limakalvosta, tai muista "pikkufeeluista".
-B
Ei kyllä kuulunut mitään psykioatrin arviota mulla tähän hommaan, mutta en sitä olisi kaivannutkaan.
Toimenpide meni hiukan pieleen ja mullekin tuli nestettä vatsaonteloon ja oksensin paljon.
Olin kuitenkin tyytyväinen päätökseeni.
Nyt asia on noussut uudestaan tapetille, kun haluaisin itse lapsen.
Hoitotietojani ei löydy mistään, jahaluaisin tietää onko lapsettomuuteni syy luovutuksessa.
Sitä en saa koskaan tietää...
Enkä edes sitä, oliko jo tuolloin merkkejä PCOsta, ohuesta limakalvosta, tai muista "pikkufeeluista".
-B
Mun tietääkseni tuo psykologin arvio tuli kuvioihin vasta uuden lain myötä viime syksynä.
Ja itse kun olin jo keväällä käynyt luovuttamassa, ja tänä keväänä uudestaan niin ei kyllä tarvinnu enään mennäkkään mihinkään psykologin juttusille kun en ollut ensikertalainen.
Kertakorvaus oli 250- verot plus sitten maksoivat mulle matkat.
Tuli hyvä mieli kun kävin jälkitarkastuksessa ja mulle kerrottiin että toinen niistä pareista jotka sai niitä mun luovuttamia soluja niin oli raskaana =)
Ja itse kun olin jo keväällä käynyt luovuttamassa, ja tänä keväänä uudestaan niin ei kyllä tarvinnu enään mennäkkään mihinkään psykologin juttusille kun en ollut ensikertalainen.
Kertakorvaus oli 250- verot plus sitten maksoivat mulle matkat.
Tuli hyvä mieli kun kävin jälkitarkastuksessa ja mulle kerrottiin että toinen niistä pareista jotka sai niitä mun luovuttamia soluja niin oli raskaana =)
L
Luovuttaja 21
Vieras
Hei
Minulla on juuri tuo pistosvaihe menossa. Välillä tuntuu että elimistön lämpötila olisi noussut... ja maha on kyllä turvonnut ja nestettä kerääntynyt. Multa ei tietääkseni ole tsekattu mitään kromosomipoikkeavuuksia? Sukupuolitaudit kyllä, perinnöllisistä sairauksista vain kyseltiin. Psykologikin oli vain sellasta juttelua, olis vaikee keksiä ihmistä joka ei psykologin kanssa keskustelun takia sais luovuttaa munasoluja.
Millä klinikalla saa 550 e? Sano edes alkukirjain, tie tai kaupunginosa (jos Helsinki).
Minulla on juuri tuo pistosvaihe menossa. Välillä tuntuu että elimistön lämpötila olisi noussut... ja maha on kyllä turvonnut ja nestettä kerääntynyt. Multa ei tietääkseni ole tsekattu mitään kromosomipoikkeavuuksia? Sukupuolitaudit kyllä, perinnöllisistä sairauksista vain kyseltiin. Psykologikin oli vain sellasta juttelua, olis vaikee keksiä ihmistä joka ei psykologin kanssa keskustelun takia sais luovuttaa munasoluja.
Millä klinikalla saa 550 e? Sano edes alkukirjain, tie tai kaupunginosa (jos Helsinki).
Alkuperäinen kirjoittaja Luovuttaja 21:
Summahan muodostuu korvauksesta+matkakulut+ansionmenetys, ja vaihtelee luovuttajasta riippuen.
Minä oon luovuttanut kolme kertaa Ava-klinikalla Turussa (olen siis tuo entinen Ravistettava). Neljäs kerta edessä piakkoin. Kolme naista ollaan jo saatu mun avulla raskaaksi :heart:
V
vieras
Vieras
Mitäs jos on ollut masennusta joskus ja syönyt mielialalääkkeitä vähän aikaa? Mitä ne psykologit oikein arvioi?
U
upuli
Vieras
Hei, minulla ei ollut mitään psykologin arviointia, lääkäri haastatteli ja kyseli, mm. suvun sairauksista ja omista motiiveista luovutukseen. Ihan rentoa juttelua. Nyt menossa pistosvaihe ja huomenna ensimmäinen ultra Puregonin aloittamisen jälkeen. Se vähän huolettaa, että vatsassa ei tunnu miltään, ei turvotusta eikä nippailua, nyt neljä piikkipäivää takana. Tapahtuukohan siellä munasarjoissa mitään? Onko ihan normaalia, että vielä ei tunnu mitään. Hienolta kuulostaa, että åboriginaalin soluista on jo kolme tullut raskaaksi.
U
upuli
Vieras
Masennuskysymykseenhän tulinkin alunperin kommentoimaan, unohtui. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ainakaan ole este, mulla se oli aikanaan pahana, ja söin aika pitkään mielialalääkkeitä. Hoito vaan tehdään lyhyellä kaavalla, kuulemma turvallisempaa, jos on ollut masennusta.
P
Pohtii luovutusta (vierailija)
Vieras
Palaisin aiheeseen. Onko nykyään laissa muutos, että tulevan lapsen on mahdollisuus saada tietää biologinen luovuttaja?
En ole itse saanut lapsia, mutta olen ikähaarukassa ja pohdin mahdollisuutta.
En ole itse saanut lapsia, mutta olen ikähaarukassa ja pohdin mahdollisuutta.
