M
Murehtija
Vieras
Olen reilu 30 vuotias mies, ja ongelmani on tunne että tyttöystäväni on jotenkin "tunteeton" minua kohtaan, vai onko tuo vaan minun mielessäni...
Eli olemme seurustelleet nyt reilun kaksi vuotta, alussa kaikki oli mukavasti, seksiä oli todella paljon, mutta nyt tietysti arjen koittaessa sekin on vähän vähentynyt. Ei siinä mitään, ymmärrän täysin että näin käy ihan yleisesti, ja seksi on nykyään todella hyvää, kumpikin tietää mistä toinen tykkää. Minä vaan teen yleensä aloitteet, tyttökaveri todella harvoin...tämä ei kuitenkaan ole se asia mikä on ongelma
Olen itse todella tunteellinen ja tykkään koskettaa ja suukotella toista ihan spontaanisti, kerron tunteistani ihan täysin avoimesti. Kerron että hän on rakas minulle ja rakastan häntä yli kaiken. Mutta ongelma on se että hän hyvin harvoin sanoo minulle mitään tunteistaan, taitaa olla muutaman kerran sanonut seurustelun aikana että rakastaa minua, ja näistäkin kerroista varmasti puolet kännissä.
Olen sanonut hänelle että olisi mukava kuulla joskus hänen kertovan tunteistaan, tai koskettavan/suukottelevan minua täysin spontaanisti ( en tarkoita seksuaalisessa mielessä), mutta näin ei vaan tapahdu. Mutta tämmöisissä tilanteissa hän vaan menee ihan lukkoon ja on usein vaan hiljaa, joskus tulee vaan vastaus että tuommoinen ei ole "häntä", kait ihmisellä kuitenkin on jotain tunteita? Sama homma esim jos olen työmatkalla, ikävöin tyttökaveriani todella paljon, lähetän hänelle viesteä, mutten kuitenkaan kokoaikaa ahdistele, hän taas on sanonut että ei ikävöi juuri ollenkaan...
Me ei riidellä juuri ollenkaan, harrastamme paljon yhdessä, meillä on todella hauskaa yhdessä. Yhteinen asunto, auto ja nyt vauvakin tulossa, tuntuu että kaikki on täydellistä...Onko ongelma vaan minun omassa päässäni, vai kaipaanko turhaan sitä tunnetta että minäkin olisin rakastettu/kaivattu, ja millä saisin tyttökaverini avautumaan?
Itse olen todella rakastunut häneen, aina kun näkee toisen tulee hyvä mieli ja hymy naamalle
Eli olemme seurustelleet nyt reilun kaksi vuotta, alussa kaikki oli mukavasti, seksiä oli todella paljon, mutta nyt tietysti arjen koittaessa sekin on vähän vähentynyt. Ei siinä mitään, ymmärrän täysin että näin käy ihan yleisesti, ja seksi on nykyään todella hyvää, kumpikin tietää mistä toinen tykkää. Minä vaan teen yleensä aloitteet, tyttökaveri todella harvoin...tämä ei kuitenkaan ole se asia mikä on ongelma
Olen itse todella tunteellinen ja tykkään koskettaa ja suukotella toista ihan spontaanisti, kerron tunteistani ihan täysin avoimesti. Kerron että hän on rakas minulle ja rakastan häntä yli kaiken. Mutta ongelma on se että hän hyvin harvoin sanoo minulle mitään tunteistaan, taitaa olla muutaman kerran sanonut seurustelun aikana että rakastaa minua, ja näistäkin kerroista varmasti puolet kännissä.
Olen sanonut hänelle että olisi mukava kuulla joskus hänen kertovan tunteistaan, tai koskettavan/suukottelevan minua täysin spontaanisti ( en tarkoita seksuaalisessa mielessä), mutta näin ei vaan tapahdu. Mutta tämmöisissä tilanteissa hän vaan menee ihan lukkoon ja on usein vaan hiljaa, joskus tulee vaan vastaus että tuommoinen ei ole "häntä", kait ihmisellä kuitenkin on jotain tunteita? Sama homma esim jos olen työmatkalla, ikävöin tyttökaveriani todella paljon, lähetän hänelle viesteä, mutten kuitenkaan kokoaikaa ahdistele, hän taas on sanonut että ei ikävöi juuri ollenkaan...
Me ei riidellä juuri ollenkaan, harrastamme paljon yhdessä, meillä on todella hauskaa yhdessä. Yhteinen asunto, auto ja nyt vauvakin tulossa, tuntuu että kaikki on täydellistä...Onko ongelma vaan minun omassa päässäni, vai kaipaanko turhaan sitä tunnetta että minäkin olisin rakastettu/kaivattu, ja millä saisin tyttökaverini avautumaan?
Itse olen todella rakastunut häneen, aina kun näkee toisen tulee hyvä mieli ja hymy naamalle