Murskaavinta mitä sinulle on sanottu?

["äiti29"]

Vanhempani olivat kuulleet että mua koulukiusataan ja viiltelin tämän takia. Muistan vielä kun istuin auton takapenkillä ja
äiti sanoi mulle "Mikset voi olla normaali lapsi, niin kuin muutkin?"
Että näin... kiusaaminen oli siis heidänkin mielestä mun syy...

 

[Määääääääääääääääääääääääääää]

Tota ei tosin sanottu mulle, vaan yhelle sukulaiselle. Aika viilee läppä, käytän iteki

 

["..."]

[QUOTE="...";28722246]No sähän olet isän lapselles valinnu :O[/QUOTE]

No luonnollisesti hän olikin jo odotusaikana ex-mies, kun yllättäen paljasti todellisen luonteensa. Ei kukaan taatusti tuollaista valitse lapsensa isäksi, eikä haava parane kaltaisesi ihmisten kommenteilla.

 

[bgknk]

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään

Mun köksänmaikka sano yläasteella Norssissa saman. Vedin sieltä 9,7 keskiarvon. Siinä oli sille ämmälle

 

["vieras"]

Äiti kutsui minua huoraksi jatkuvasti vuoden verran ja sitten kun tulin täysi-ikäiseksi, minua ei kerran päästetty kotiin vaan sanottiin "tänne ei tarvi enää tulla". Ihan kunnollinen lukiolainen olin, rupesin vain seurustelemaan ihan kunnollisen pojan kanssa. En tajua vieläkään, miten joku voi sanoa noin lapselleen.

 

["vieras"]

Isä sanoi (huonossa humalassa): "Mää rakastan sua." ja hetken jälkeen: "Mutta kyllä mää rakastan tätä *vaimonsa* vielä paljon enemmän!"

 

["vieras"]

Ei sykettä.
Ehdottomasti murskaavinta mitä minulle on sanottu. Täydellinen, pieni vauvani oli menehtynyt kohtuun.

Sitä ennen ja sen jälkeen minulle lauotut karmeudet eivät tunnu miltään tuon rinnalla.

 

[exmies]

Petin sua enkä edes kadu, mukavaa vain oli.

 

["vieras"]

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään ja että hän säälii sitä miesparkaa joka minut ristikseen saa. Sisko oli musikaalinen ja lahjakas ja hyvä koulussa ja kaikin puolin kunnollinen.

Se ei kyllä murskaa enää, mä olen kouluttautunut, hyvässä työssä, hoitanut asiani, takana 30v parisuhde ja mahtavat lapset. Sisko on säälittävä juoppo joka on saanut kenkää kolmesta viimesimmästä työpaikastaan.

Kaikkien kauheinta on leimata lasta, jolla on vielä tulevaisuus edessä. Aina joku lapsi/teini/nuori aikuinen uskookin noita piruja seinille maalavia ilkimyksiä ja lakkaa uskomasta itseensä

 

[SuzieQ.]

No ei tätä kauaa tarvinnut edes miettiä. Olin lähdössä työkaverien kanssa ulos syömään ja sen jälkeen karaokeen. Ex-aviomieheni oli hyvin mustasukkainen eikä halunnut päästää minua sinne. Hän sanoi että sinne meet persettäs pyörittämään, vaikket pysty ees sikiämään.

 

[Minni-hiiri harmaana]

Huh huh! Onpas teillä kamalia kokemuksia. Omalle kohdalle ei ole onneksi sattunut mitään vastaavaa.

 

[Jellybeany]

Kaikenlaista on tullut kuultua. Exältä ehkä kännissä sanottu "rakastin exääni enemmän kuin sinua", jonka kyllä kovasti vakuutti olevan vain vihaisena sanottu valhe, jäi mieleen pyörimään. Äidiltä se ettei minusta ikinä tule mitään, etten tiedä enkä osaa mitään. Isältä lapsena se, kun monesti sanoi että olen samanlainen kuin äitini, koska eron jälkeen pelkästään vihasi ja halveksi äitiä niin tuo oli kyllä pahin loukkaus. Aikuisella iällä isältä se, että minusta ei kuulemma ole mitään hyötyä.

 

["vieras"]

Olin ollut kaksi kertaa aiemmin sängyssä. Sitten tapasin mieheni ja ensimmäisen rakastelu kerran jälkeen, kun selvisi, etten ollutkaan neitsyt, niin hän sanoi, että olin ollut kuin löysäksi naitu lutka.

Ja sinä sitten menit hänen kanssaan naimisiin?

 

[LUOMUNEITO]

"en jaksa enään. haluan erota"
oltiin naimisissa melkein 12 vuotta...
tuli täysin puskista

 

[njoo]

toivottu raskaus nuorella iällä, NP ultrassa löyty kuolleet kaksoset johon tärkeä vaarini totesi"herralle kiitos!" ei siis tykännyt että olin niin nuorena raskaana. nykyään ollaan kyllä jo sovittu enkä kanna kaunaa.
minua oli hyväksi käytetty seksuaalisesti alle 10v ikäisenä ja siitä kerroin ekan kerran 14vuotiaana äidilleni, äitini totesi "kyllä mä oon aina tienny..." äitini ei saa ikinä anteeksi.

 

["Heidi"]

Mun mielestä Bitch ei kuvannut paremmuuttaan siskoonsa nähden vaan tuo hänen kertomus on hyvä esimerkki siitä, että joskus isin lellikki ei niin pärjääkään elämässä, kun tulee kova paikka vastaan.
Olen usein nähnyt sen että ne jotka sisuuntuvat vanhempien harjoittamaan syrjimiseen lapsuudenkodissa, alkavat tehdä asioilleen jotain ja pärjäävät elämässä.
Mä olen ollut lapsuudenkodissani se kehuttu lellikki, mutta luulot itsestä karisivat aikuisikään tullessa, kun luotin vaan isäni kehuihin enkä ollut sitä ennen kehittänyt osaamistani ja taitoja millä pärjätä.

Juuri näin. Minuakin kehuttiin aina lapsena, kun olin hyvä koulussa. Sanottiin, että olen lahjakas, kun toin vain kymppejä kotiin kokeista. Sisko taas itki iltakaudet läksyjen parissa, eikä silti menestynyt koulussa. Hän oli perheen musta lammas. Siitä sisuuntuneena siskoni on nyt DI ja hyvässä asemassa isossa firmassa. Tienaa tuplasti sen mitä minä saan. Luin itsekin insinööriksi, mutta minulta on puuttunut sisuuntuminen ja näyttämisen halu. Olen tottunut muiden passaukseen ja helppoon elämään. En halua tavoitella mitään vastuullista uraa itselleni.

 

[Nannna]

Ei ehkä murskaavaa mutta todella todella ärsyttävää on se vakio "No, vielä ehdit muuttaa mielesi", kun on puhe lasten hankkimisesta. Jotenkin se vain korpeaa, kun joillakin on tarve yliolkaisesti mitätöidä toisten valintoja. Varsinkiin kun emme ihan kelle tahansa omaa lapsettomuuspäätöstämme mainosta. Kyllä siinä tuntee koko omaa elämäänsä vähäteltävän tietyllä tapaa.

Meillä sama homma. Vituttaa niin ettei sanotuksi saa. Emme halua lapsia.

 

[tuupeli]

Joka kerta kun vanhempani kuittailevat minulle lihomisestani. Kilpirauhassairauden vuoksi olen lihonut vuodessa jotain kymmenisen kiloa ja saan kuulla siitä koko ajan. "Mene lenkille, syö vähemmän, koko ajanko mätät herkkuja, olet lihava, paljonko painat, vyötärölihava, läski...." Eikä auta puhua sairaudesta. Se on vain tekosyy. Syön normaalisti kuten aina ennenkin (suorastaan oikeaoppisesti) ja myöskin liikun. Lapsia olen saanut kaksi ja kummastakaan raskaudesta ei jäänyt ylimääräistä.

 

["Puff"]

[QUOTE="vieras";28722984]Ei sykettä.
Ehdottomasti murskaavinta mitä minulle on sanottu. Täydellinen, pieni vauvani oli menehtynyt kohtuun.

Sitä ennen ja sen jälkeen minulle lauotut karmeudet eivät tunnu miltään tuon rinnalla.[/QUOTE]

Tämän lukeminen oli murskaavinta koko ketjussa.

Noi omien vanhempien tuperät letkautukset kans pahoja.