musta tulee isona.. sairaanhoitaja vai lääkäri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pippa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En jaksanut lukea koko ketjua, joten ehkä toista samoja asioita.

Sairaanhoitajan osus potilaan hoidossa on ihan toinen kuin lääkärin. Sairaanhoitaja on oman alansa asiantuntija ja lääkäri omansa. Kyse on ihan eri ammateista ja lähtökohdista potilaan auttamiseen. Kumpi sinua kiinnostaa? Tiedän, että somaattisella puolella asiat saattavat olla hieman toisin, mutta omalla alallani psykiatrialla minä edustan hoitotyön näkemystä ja lääkäri sitten taas lääketieteellistä näkökulmaa. Tavoite on sama, potilaan hyvinvointi mutta kyse on täysin eri ammateista.

Mieti siis, kumpaa haluat? Yhtä hyvin voisit kysyä, ryhdytkö parturiksi vai lakimieheksi. Kummasta pidät enemmän?

Tiedän, lääketiede ja hoitotiede ovat ihan eri asioita, mutta en osaa päättää! Haluan rusinat pullasta.. :whistle:
 
Mikset kuitenkin alkaisi yrittää lääkikseen? Sinne on vaikea päästä, voi mennä monta vuotta... Jatkaisit kuitenkin samalla hoitsun opintoja, ettei menisi hukkaan aikaa. (Itse olin 27 kun valmistuin kätilöksi - 5v sitten)
Aivan sama tunne oli minullakin, kun opiskelin -pelkkää diibadaabaa, vaikka TIEDONjano oli suuri.
Odotin vain valmistumista...
Onneksi työelämä on antanut paljonkin älyllistä haastetta, ja uskon, että sitä riittää edelleenkin. Onneni on ollut se, että olen päässyt pienehköön sairaalaan töihin, jossa kaikkien tulee osata jotain vähän kaikesta. Olen esim. tehnyt salityötä, vuodeosastoa, naistentauteja, päivystystä... En ole arvottanut eri työyksiköitä paremmuusjärjestykseen, koska kaikki antaa mielestäni näkemystä kaikkeen. Tsemppiä! Olet minunkin näkökulmastani vielä nuori - jos mielipide kiinnostaa :-) - joten nauti raskaudestasi ja vauvastasi aikanaan - ei ihminen ammattiin valmistuessakaan mikään valmis ole ...
 
No tulkoon sitten yksi lääkärinkin kommentti. Kuten sanottu, ihan eri ammatteja ovat. Jos kovin vapaa-aikaorientoitunut olet, ei ehkä kannata valita kumpaakaan alaa. :xmas: Tosin lääkärinä voit keikkailla tehden todella pitkiä päiviä esim. 3 viikkoa putkeen ja sitten pitää vaikka kolme viikkoa vapaata, riippuen tietty mihin ansiotasoon tyydyt. Tuon yhdistäminen äitiyteen tuleekin sitten olemaan ihan eri juttu. Kyllä minä ainakin äitinä arvosta tuollaista normaalia työaikaa, sen takia itsellä erikoistumisala vielä mietinnässä, kovin päivystyspainotteinen ala ei enää tunnukaan niin mukavalta.
Voi lääkärinkin ammatissa vaihtaa todella erlaisiin tehtäviin, tk- ja sairaalamaailman lisäksi mm. tutkimus ja opetus ja sitten tietty yksityinen, Eikä siihen yhteen paikkaan tarvitse eläkeikään saakka jämähtää.
En tiedä mitä tarkoitat tempuilla, joita lääkäri tekee. sekin kun riippuu niin erikoisalasta. Mutta noista ällö-jutuista: yhtään psori-ihoa en ole rasvannut (enkä rasvaa), haavojen katetta en rapsuttele. Paiseita toki puhkon ja tyhjennän mutta kyllä niiden puhjenneiden paiseiden puhdistus jää hoitajalle. Eli jos noista tykkäät niin olisiko sh:n ura ihotautipuolella sopiva =) Tai tk:n vuodeosastolla.
Lääkärinä, varsinkin tk:ssa joutuu olemaan usein hyvin yksin mutta samoin kyllä sairaalassakin, varsinkin poleilla. Yksin tehtävä ratkaisut lyhyessä ajassa ja niistä sitten kannettava vastuu. Toisaalta esim. neuvolan th on yleensä hyvin yksin päätöstensä kanssa. Lääkärinä ennemmin tutkin potilasta, pohdin hänen sairauttaan, sen hoitoa. Potilaan todellinen kohtaaminen jää usein vähälle. Toisaalta sekin niin riippuu erikoisalasta, kirurgin ja psykiatrin työ kovin erilaista. Mutta kyllä minulla se diagnoosin teko ja hoidosta päättäminen on se mikä viehättää. Päättäminen ja vastuun ottaminen on joskus raskasta mutta kuuluu niin olennaisesti tähän hommaan.
En itse harkinnut sh:n uraa missään vaiheessa. Minua kiinnosti asioiden teoreettinenkin ymmärtäminen, sellainen, mikä antaa tieteellistä pohjaa päätöksen teolle. Kirjoittaessani potilaalle antibiootin, haluan että itselläni on peruste siihen, miksi valitsen antibioottihoidon ja miksi juuri tuon antibiootin.

Tunnen joitakin, jotka ovat siirtyneet lääkikseen joko sairaanhoitajina ta kesken sh-opintojen. Toiseen suuntaan vaihtaneita en tiedä tavanneeni. Mutta jos todella harkitset lääkistä, niin miksi et hakisi jo ensi kesänä. Jos pääset kertaheitolla sisään niin mietit sitten mitä teet. Toisaalta jos et pääse, niin jo käynti kokeissa kokemuksena voi hyvinkin auttaa, jos vielä uudemman kerran haluat yrittää, tiedät mitä odottaa.
Mutta et sinä vielä mikään vanha ole, valitsitpa kumman vaan ja olitpa kuinka pitkään tahansa lapsen/lapsien kanssa kotona, niin kyllä ehdit töitä tekemään ennen eläkeikää B)
 
Se on aika pitkä aika opiskella lääkäriksi ja ehkäpä taloudellisesti niukkaa aikaa...Monet lääkäriopiskelijathan alkaa tekemään sijaisuuksia melko pian, mutta onnistuuko se sitten pienen lapsen kanssa (?) Itse olen sh ja en ole koskaan edes ajatellut lääkärin opintoja. Henk.koht tykkään hoitajan työnkuvasta, ihan perushoidostakin. Mutta nyt sinne lääkäriopintoihin varmaan kannattaisi mennä, jos mennä aikoo. Olisi nuori vielä valmistuessaan.
 
minä olen sairaanhoitaja ja kun todella paljon olen lääkäreiden elämää sivusta seurannut (isäni esimerkkinä) niin en haluaisi lääkäriksi. Kova työ ja stressi pahempi kuin hoitajilla, joka suuntaan sännätään jne. toki palkka parempi, mutta menee siitä veroakin huomattavasti, joten lopputulos on melkein sama. Käteen jää saman verran. Toki jos teet paljon päivystyksiä ja keikkaa esim. yksityisille, niin sitten toki tulotkin sen mukaiset.

Itse olen suuntautunut lapsiin ja nuoriin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pippa:
Minäkin huomasin sairaanhoitajakoulussa, ettei asioihin syvennytty tarpeeksi. Mutta työelämässä ne asiat piti kuitenkin tietää syvällisemmin. Itse en haluaisi lääkäriksi, niillä on tosi paljon vastuuta ja joutuvat tekemään joitain ihan hirveitä "temppuja" työssänsä. Itse pystyn kyllä antamaan injektiolääkkeitä ja poistamaan tikkejä ym. mutta siinä menee minun rajani.

Minä taas rakastan kaikkea ällöä! Voi kun pääsisi rapsuttamaan katetta haavasta tai puhdistamaan jotain paiseita! Viime vkl sain rasvata oikein pahan psori-ihon, nams. :p

*pyörtyy* :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pömppiäisten äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja pippa:
Minäkin huomasin sairaanhoitajakoulussa, ettei asioihin syvennytty tarpeeksi. Mutta työelämässä ne asiat piti kuitenkin tietää syvällisemmin. Itse en haluaisi lääkäriksi, niillä on tosi paljon vastuuta ja joutuvat tekemään joitain ihan hirveitä "temppuja" työssänsä. Itse pystyn kyllä antamaan injektiolääkkeitä ja poistamaan tikkejä ym. mutta siinä menee minun rajani.

Minä taas rakastan kaikkea ällöä! Voi kun pääsisi rapsuttamaan katetta haavasta tai puhdistamaan jotain paiseita! Viime vkl sain rasvata oikein pahan psori-ihon, nams. :p

*pyörtyy* :D


ilonsa kullakin. Minä kun joudun päivittäin hoitamaan järkyttäviä säärihaavoja ja onteloisia makuuhaavoja :x Työtähän se on eikä minua ällötä se, mutta noin innostunut en sentään ole. ;) no, ehkä opiskelijana olin.
 

Yhteistyössä