Musta tulee isosiskopuoli :(

[Äääääääääääääääääääh!!!!!!!!!1]

Isä ja äiti erosi pari vuotta sitten, koska isällä oli suhde. Isä meni tämän uuden naisen kanssa naimisiin, ja nyt on tulossa sitten lapsi. Mä oon 32-vuotias, ja tää isän uus vaimo on jotain 40. Isä on 66. Mun nuorin on 2-vuotias...

Just ku oon päässy yli siitä, että isä teki musta aikuisena avioerolapsen niin pitääkö sen vielä alkaa tuossa iässä tekemään mulle sisarpuolia. Tekisi mieli katkaista välit koko ukkoon!

 

["Sirkkeli"]

Siis oikeesti? 32-vuotiaana vielä siskoksi Kiva juttu.

 

[moona81]

Miten tää siskopuoli oikeesti vaikuttaa siun elämään? hän nyt ei luultavasti vie siulta pois mitään... ei kuukausirahoja jne...

 

["Sirkkeli"]

No viehän se osan mahdollisesta perinnöstä, mikä on varsin lähellä jo äijän ollessa noin vanha

 

[Ap.]

Oon jotenkin pystynyt sulattaa isän uuden avioliiton kun oon ilmoittanut etten halua olla missää tekemisissä mun "äitipuolen" kanssa, mutta nyt ku niille tulee lapsi niin se ei oikeen onnistu. Se lapsi on kuiteskin mun sisarus, enkä voi vaan ignorata sitä sillä perusteella etten voi sietää sen äitiä.

Ja tuntuu aika oudolta viedä mun omia lapsia papan luokse kylään jos niillä on siellä samanikäinen täti/setä... Ja antaako se nainen ees isän tavata lapsenlapsiaan enää? No tohon kysymykseen en tiiä vastausta, koska en tunne sitä naista kun en oo nähny kuin ohimennen.

Sitä paitsi tuntuu siltä, että "äitipuoli" tunkeutuisi mun elämään väkisin tuon lapsen kautta. Mun vanhempien avioero sattui muhun tosi paljon, vaikka olinkin aikuinen. Rakastan isää paljo enkä halua etääntyä siitä, mutta se nainen ahdistaa.

 

["pimpelipom"]

Voi elämä.. Ryhdistäydy nyt hyvä nainen! Joo tietty sun isän täytyis lakata elämästä ja olla onneton ihan vaan siks, ettei sua alkais ahdistaa.. härregyyyyyyd.

Joo, on provo, tiedän..

 

[Tepadj]

>ole 32-vuotias
>käyttäydy kuin teini-ikäinen

 

[ddd]

:O Kasva aikuiseksi. Oikeasti.

 

["siis"]

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Eikö tollanen katkeruus ole kuluttavaa?

 

[adsad]

>asd

 

[kana]

kun oon ilmoittanut etten halua olla missää tekemisissä mun "äitipuolen" kanssa -- etten voi sietää sen äitiä.

No tohon kysymykseen en tiiä vastausta, koska en tunne sitä naista kun en oo nähny kuin ohimennen.

joku ristiriita.

 

[voi porvoo :D]

no on pakko olla provo jos ei oo niin herää nyt pahvi todelliseen maailmaan

 

[Blue]

Ihana, koetko sä tosiaan olevasi avioerolapsi?

Hei, ole aikuinen ja keskity sinä omiin lapsiisi (ja anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä) ettei sitten 30 vuoden päästä lueta täältä katkeran "lapsen" tilitystä siitä miten äiti ei heistä huolehtinut kun äidin kaikki aika meni lapsuudenperheen asioiden vatvomiseen.

 

["vieras"]

Ymmärrän sinua! Meillä kävi jokseenkin saman tyylisesti. Tosin - isä ei ole mennyt naimisiin ( ainakaan vielä!), eikä "uusi" nuorikko saa lapsia ( luojan kiitos!)

Ero ja siihen liittyvät tunteet eivät katso ikää. Olet aina vanhempiesi lapsi!

 

[rhaa]

[QUOTE="vieras";27118651]Ymmärrän sinua! Meillä kävi jokseenkin saman tyylisesti. Tosin - isä ei ole mennyt naimisiin ( ainakaan vielä!), eikä "uusi" nuorikko saa lapsia ( luojan kiitos!)

Ero ja siihen liittyvät tunteet eivät katso ikää. Olet aina vanhempiesi lapsi![/QUOTE]

Mistä niin varma?

 

[Sanna80]

Ei voi kun nauraa!! Siis ihanko oikeesti sä kolmekymppisenä vielä koet olevasi avioeroLAPSI. Antaisit vanhempiesi elää omaa elämäänsä ONNELLISENA ja keskittyisit omaan elämääsi!

 

["vieras"]

Tiedänpähän vaan... Olisi halunnut edellisen miehen kanssa, mutta ei ole tullut. Ovat nyt olleet isäni kanssa sen verran kauan, että ikäkin alkaa tulla vastaan!

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27118651]Ymmärrän sinua! Meillä kävi jokseenkin saman tyylisesti. Tosin - isä ei ole mennyt naimisiin ( ainakaan vielä!), eikä "uusi" nuorikko saa lapsia ( luojan kiitos!)

Ero ja siihen liittyvät tunteet eivät katso ikää. Olet aina vanhempiesi lapsi![/QUOTE]

Kyllä aina sitä on vanhempiensa lapsi mutta toi on oikeasti TODELLA törkeää lähteä tuolla tavalla syyllistämään vanhempiaan. Ikään kuin vanhempien aina pitäisi pistää oma elämänsä syrjään ja ajatella etteivät voi niitä jo PITKÄÄN aikuisina olleita lapsiaan "satuttaa" oman elämänsä valinnoilla.

Vanhemmuudessa on aika jolloin eletään lapsien ehdoilla ja pistetään ne omat tarpeet yms syrjään, mutta kyllä mä katson että siinä vaiheessa kun mun lapset ovat aikuisia niin sen jälkeen saan tehdä ihan omia valintoja ajattelematta aina ensimmäisenä heitä ja elää ihan omaa elämääni siihen suuntaan kun itse haluan. Ja pyrin siihen että niin tekevät lapsenikin sitten aikuisina, ettei he ovat sen verran itsenäisiä ettei heidän tarvitse nojautua minuun vaan pystyvät olemaan itsenäisiä.

Läheisiin suhteisiin pyrin kuitenkin aina, ja toki aina myös autan ja tuen lapsiani silloin kun tarve vaatii. Mutta elän siinä samalla myös omaa elämääni.

 

[Kepsis]

'isä teki musta aikuisena erolapsen' ei ny saatana. Voitko olla vielä vähän itsekeskeisempi? Jos oikein yrität niin varmaan voisit vielä itsesikin yllättää. Yli kolmekymppinen angstiteini.

 

["Voi elämä"]

Et ole ap tosissas!!! Ethän??? Olet minua muutaman vuoden nuorempi ja koet isäs elämän noin rassaavan sua ja omia lapsiakin sulla jo on. Pitäiskö sun nyt tässä vaiheessa viimeistään kasvaa aikuiseksi ja alkaa elämään omaa elämää? Aikuisen ihmisen ei tarvitse pitää kaikista ihmisistä, mutta pitää tulla tarpeen mukaan toimeen kaikkien kanssa. Mitä opetat omille lapsillesi toimeentulemisesta? Nyt alat aikuiseksi ja alat tutustumaan isäsi uuteen vaimoon, se ei ole pois esim. äidiltäsi. Vanhempasi aikuisina ihmisinä tekevät omat valintansa elämässä eikä heidän elämän tehtävä ole miellyttää jo aikuiseksi kasvaneita lapsiaan. Ja pienelle syntyvällesi sisarellesi 32 vuotta vanhempi isosisko on todella hieno asia ja niin on pikkuinen sisaresi varmasti sinulle ja lapsillesikin, jos nyt vain alat ajattelemaan asioita kuten aikuinen ihminen.

 

[Sanna80]

[QUOTE="Voi elämä";27118797] Aikuisen ihmisen ei tarvitse pitää kaikista ihmisistä, mutta pitää tulla tarpeen mukaan toimeen kaikkien kanssa. Mitä opetat omille lapsillesi toimeentulemisesta? Nyt alat aikuiseksi ja alat tutustumaan isäsi uuteen vaimoon, se ei ole pois esim. äidiltäsi. Vanhempasi aikuisina ihmisinä tekevät omat valintansa elämässä eikä heidän elämän tehtävä ole miellyttää jo aikuiseksi kasvaneita lapsiaan. [/QUOTE]

Aamen!

 

["vieras"]

Kyllä aina sitä on vanhempiensa lapsi mutta toi on oikeasti TODELLA törkeää lähteä tuolla tavalla syyllistämään vanhempiaan. Ikään kuin vanhempien aina pitäisi pistää oma elämänsä syrjään ja ajatella etteivät voi niitä jo PITKÄÄN aikuisina olleita lapsiaan "satuttaa" oman elämänsä valinnoilla.

Vanhemmuudessa on aika jolloin eletään lapsien ehdoilla ja pistetään ne omat tarpeet yms syrjään, mutta kyllä mä katson että siinä vaiheessa kun mun lapset ovat aikuisia niin sen jälkeen saan tehdä ihan omia valintoja ajattelematta aina ensimmäisenä heitä ja elää ihan omaa elämääni siihen suuntaan kun itse haluan. Ja pyrin siihen että niin tekevät lapsenikin sitten aikuisina, ettei he ovat sen verran itsenäisiä ettei heidän tarvitse nojautua minuun vaan pystyvät olemaan itsenäisiä.

Läheisiin suhteisiin pyrin kuitenkin aina, ja toki aina myös autan ja tuen lapsiani silloin kun tarve vaatii. Mutta elän siinä samalla myös omaa elämääni.

NORMAALIT, terveet vanhemmat toimivat kuvaamallasi tavalla - Et tunne minua tai tiedä perheestäni yhtään mitään. Minun näkemykseeni asiasta liittyy paljon muutakin kuin ero, uusi parisuhde tai että "sallinko" isäni elää kuten hän haluaa. En ole itse voinut valita vanhempiani. Isäni on valinnut itse tiensä ja minulla on vapaus valita, kuinka suhtaudun hänen valintoihinsa.

Pointtini oli vain, että ymmärrän tunnetasolla ap:n ajatuksia.

 

[Äääääääääääääääääääh!!!!!!!!!1]

Kun isä ilmoitti äidille, että vaihtaa nuorempaan niin mä siinä jäin äitiä lohduttamaan. Koin, että isä petti äidin lisäksi mutkin koska suoraan sanottuna onhan se monellakin tavalla ällöttävää, että ikänsä puolesta isä voisi olla mun äitipuolenkin isä. Olisi ottanut edes oman ikäisensä. Ja kyllä koen olevani avioerolapsi siinä mielessä, että oon miettinyt omastakin avioliitosta että mitä sitten kun oon 60-vuotias ni vaihdetaanko mutkin tosta vaan nuorempaan vai vaihdetaanko mut jo 40-vuotiaana johonkin 20-vuotiaaseen?

Oon joutunut ihan samalla isän ja äidin välisiin riitoihin kuin lapsetkin, paitsi että aikuisena mun oletetaan jotenkin "käsittelevän" ne asiat paremmin. Ihan samalla se aikuiseen sattuu kuunnella kuinka äiti haukkuu isää ja isä haukkuu äitiä, ja vaativat ottamaan jotain puolia! Äiti ja isä ei oo ees puheväleissä tällä hetkellä, mikä tuo omat kivat juttunsa. Mun kokemusta pahentaa se, että oon asunut niin kauan poissa kotoa että vanhemmat pystyi salaamaan huonosti menemisen. Sain tietää tilanteesta vasta kun isä muutti pois.

Tiedän kyllä, että oon lapsellinen ja itsekäs mutta kyllä tuo uusi lapsi silti pahalta tuntuu. Ihan ku ensin äiti ei riittänyt isälle ja sitten pitää hankkia uusi lapsikin. Nyt isällä saa kokonaisen uuden perheen ja voi unohtaa vanhan. Toki siis järkevä aikuinen mussa sanoo, että "äitipuolella" varmaan tuli vauvakuume, mutta ei pahaa oloa poista.

 

[Keittiönoita]

Kun isä ilmoitti äidille, että vaihtaa nuorempaan niin mä siinä jäin äitiä lohduttamaan. Koin, että isä petti äidin lisäksi mutkin koska suoraan sanottuna onhan se monellakin tavalla ällöttävää, että ikänsä puolesta isä voisi olla mun äitipuolenkin isä. Olisi ottanut edes oman ikäisensä. Ja kyllä koen olevani avioerolapsi siinä mielessä, että oon miettinyt omastakin avioliitosta että mitä sitten kun oon 60-vuotias ni vaihdetaanko mutkin tosta vaan nuorempaan vai vaihdetaanko mut jo 40-vuotiaana johonkin 20-vuotiaaseen?

Oon joutunut ihan samalla isän ja äidin välisiin riitoihin kuin lapsetkin, paitsi että aikuisena mun oletetaan jotenkin "käsittelevän" ne asiat paremmin. Ihan samalla se aikuiseen sattuu kuunnella kuinka äiti haukkuu isää ja isä haukkuu äitiä, ja vaativat ottamaan jotain puolia! Äiti ja isä ei oo ees puheväleissä tällä hetkellä, mikä tuo omat kivat juttunsa. Mun kokemusta pahentaa se, että oon asunut niin kauan poissa kotoa että vanhemmat pystyi salaamaan huonosti menemisen. Sain tietää tilanteesta vasta kun isä muutti pois.

Tiedän kyllä, että oon lapsellinen ja itsekäs mutta kyllä tuo uusi lapsi silti pahalta tuntuu. Ihan ku ensin äiti ei riittänyt isälle ja sitten pitää hankkia uusi lapsikin. Nyt isällä saa kokonaisen uuden perheen ja voi unohtaa vanhan. Toki siis järkevä aikuinen mussa sanoo, että "äitipuolella" varmaan tuli vauvakuume, mutta ei pahaa oloa poista.

Mä luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. "Uusi vaimo ja uudet lapset, entinen vaimo ja entiset lapset". Kenties pelkäät sitä, että sinulle käy samalla tavalla kuin äidillesi eli että et olekaan enää tärkeä isällesi? Todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy - vaikka niitäkin miehiä toki on, joilla uusi perhe syrjäyttää vanhan - mutta aiheetonkin pelko on kuitenkin pelko.