Musta tuntuu että mä en jaksa enää...

["ajatus"]

Mulla on masennusta..mennyt taas pari päivää ihan hyvin mutta tämä aamu on taas itkuinen.. Mieheltä sain siihen tänä aamuna vastauksen että mökötä saatana taas viikko.. Tuntuu tosi pahalta kun muutenkin on paha olla.. Poika aloitti aamun riehumalla.. Ei oo ystäviä kelle näistä puhua, ei mitään.. Hiemna on yksinäinen olo... No, tää on taas tämmönen päivä..tuntuu aika turhalta ihmiseltä ja sellaselta joka on vaan tiellä.

 

[TULKINNANVARAINEN]

masennus on kamala sairaus ja v-mäisintä on ihmiset jotka tulee sanoon, että reipastu nyt, mitä sä murjotat. ei niitä tunteita voi käsittää toinen. ymmärrän että miehelläsikin on rankkaa, mutta ei tuo ole oikein ketään kohtaan. oletko hakenut apua? Ei masennuksen kanssa tarvitse olla yksin. onko sinulla harrastuksia josta voisit löytää ystäviä?

 

["ajatus"]

masennus on kamala sairaus ja v-mäisintä on ihmiset jotka tulee sanoon, että reipastu nyt, mitä sä murjotat. ei niitä tunteita voi käsittää toinen. ymmärrän että miehelläsikin on rankkaa, mutta ei tuo ole oikein ketään kohtaan. oletko hakenut apua? Ei masennuksen kanssa tarvitse olla yksin. onko sinulla harrastuksia josta voisit löytää ystäviä?

Se on oikeasti ihan kamalaa kun joku tulee sanomaan että älä mökötä tjn. Ihan kuin tahallani sen tekisin... Syytän muutenkin itteäni aina kaikesta.
Käyn psykologilla säännöllisesti. Harrastuksia ei ole, enkä oikein käy missään..en pysty vielä..olen eristäytynyt aika paljolti kotiin..

 

["akka"]

Olen itse sairastanut pahan masennuksen vuosia sitten.Mun on pakko sanoa että mä ymmärrän tavallaan miestäsi,masentuneen ihmisen kanssa on tosi raskasta elää,se ei ole helppoa miehellekkään.
Läheisen ihmisen on myös vaikea huomata masennusta jos se hiipii pikkuhiljaa huomaamatta kuten minulle kävi.Mun exmiehellä ei ollut aavistustakaan siitä kuinka sairas mä oikeasti olin enkä saanut häneltä mitään tukea.Mitä masentuneemmaksi mä tulin,sitä kiukkuisempi oli exmies kun ei tajunnut etten mä oikeasti enää kyennyt mihinkään.
Kauanko masennus on jatkunut,kauanko olet käynyt psykologilla,onko sinulla lääkitys?

 

[TULKINNANVARAINEN]

kaikki sitten aikanaan. anna kevään ja kesän viedä mukana ja koita katsella jotain kivaa tekemistä vaikka syksyksi valmiiksi. kesällähän ei paljoa tapahdu. uskon, että asiasi järjestyy ja saat masennuksen hallintaasi. terkkuja täältä paniikihärö ihmiseltä, jolta jossain vaiheessa tuntui, että mun elämä on tässä ja muuta ei tule. neljä seinää ja se siitä. mutta asiat voi muuttua, toki takapakkeja tulee varmaankin kuten minullakin, mutta nyt voin sanoa, että elämä jopa hymyilee minullekkin. tsemppiä, koita kerätä niitä pieniä iloja sinne negatiivisten kiusaksi

 

["Minä vain"]

Mua on ainakin vaikeina aikoina auttanut, kun olen ajatellut, että "hengittelen päivän kerrallaan". Koita ulkoilla, tehdä jotain mistä olet ennen nauttinut, nukkua hyvin ja syödä vaikkei maistuiskaan mikään. Piristävä musiikki voi myös nostaa mielialaa. Yleensähän masennuksen taustalla on jokin isompi asia, josta paha olo kumpuaa. Itselläni masennus helpotti, kun tajusin oikeasti mikä oli minulle tärkeää ja päätin luopua kuluttavasta ihmissuhteesta. Arvosta itseäsi, sinä olet ainutkertainen. Joo ja etsiydy jonnekin missä voit tavata uusia ihmisiä En tunne sinua, mutta tällaisia ajatuksia minulle tuli. Voimia!!

 

["ajatus"]

Kiitos teille! Minulla ei ole lääkitystä, olen sitä vähän toivonut..mutta en ole saanut. Jotenkin tuntuu että jos sen avulla olisin iloisempi tjn.. Kun ajatteleen että mies ei enää välitä minusta samalla tavalla niin ahdistun vain lisää..yritän olla iloisempi kuin olenkaan..yritän liikaa ja sitten taas vajoan syvälle... En halua tavata uusia ihmisiä, tai sanotaanko että en uskalla. Mulla on itsetunto ihan nollissa, en usko että kukaan musta välittää tai haluaa olla kanssani. Tällaisia ajatuksia.. Ulkona kyllä viihdyn luonnon keskellä.

 

["akka"]

Lääkitys voisi olla hyvä asia että saisit vähän mielialaan piristystä.Oletko päivät kotona vai oletko työelämässä?Jos olet kotona kuten minä olin melkein 15 vuotta,suosittelen sinulle töihinmenoa.
Itseäni ajatus kauhistutti,olin varma etten ikinä tule selviytymään siitä kun olin saanut olla kotona vain omien lasten kanssa vuosikaudet, yllätyin siitä miten paljon se minua alkujärkytyksen jälkeen piristi.

 

[FreeFall]

[QUOTE="ajatus";26148124] Kun ajatteleen että mies ei enää välitä minusta samalla tavalla niin ahdistun vain lisää[/QUOTE]

Mä ymmärrän sen miehenkin puolen tarinasta. Puoliso muuttunut täysin eri ihmiseksi kuin se, johon rakastui. Tilanne jatkunut pitkään jo ilmeisesti sun kertoman mukaan, miestäkin saa turhauttaa se ettei suhde puolison kanssa toimi.

Täydellisessä maailmassa puoliso jaksaa tukea toista 100 % loputtomiin, todellisuudessa se toinenkin osapuoli väsyy ja stressaantuu, tulee tuiskahdeltua ja sanottua pahasti. Kummankin osapuolen täytyy muistaa, että suhteessa on kaksi ihmistä joilla kummallakaan ei ole helppoa.