Musta tuntuu, etten tule rakastamaan toista lastani yhtä paljon kuin esikoistani?

[rv38]

Miten te muut, onko toinen lapsi tuntunut heti yhtä rakkaalta?

Tuntuu, että rakastan 1,5v poikaani niin paljon, että on mahdotonta rakastaa ketään muuta yhtä paljon.

Huolettaa, että syrjin tulevaa lasta. Toivottavasti niin ei käy... :|

 

["vieras"]

Perustunne. Ainakin mun kohdalla huoli osoittautui turhaksi.

 

[Hassani]

Tottakai voit rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoistasi, koska rakkaus moninkertaistuu.

 

["vieras1"]

Monen äidin tunne, mutta onneksi äidinrakkaus on niin ihmeellinen rakkaus että se pystyy jakaantumaan kaikille lapsille tasapuolisesti.

 

["Vieras"]

Kyllä sitä vaan rakastaa, samaa pohdin minäkin mutta kyllä tää 5 kk vauveli on vienyt sydämen ihan täysin <3
toki täytyy myöntää että tuntuu että esikkoon on jotenkin erilainen side, mutta luulen että sekin muodostuu tähän tulokkaaseen kun alkaa olemaan entistä enemmän " ihminen ja tulee omat jutut"

 

[Tuttua]

Tuttu tunne. Odotan nyt toista ja tuntuu mahdottomalta uskoa, että toista voi rakastaa yhtä paljon kuin sitä ihanaa jos olemassa olevaa. Mutta eihän rakkautta ole rajallisesti - vaan rajattomasti! Syy tunteelle on varmaankin se, että ensimmäiseen lapseen on jo tutustunut, tämä kakkonenhan on vielä ihan tuntematon ihminen! Uskon, että kun saan vauvan taas syliini, niin se rakkaus vain syttyy, kuten kävi ensimmäisenkin kanssa.

 

[Aino*]

Samaa minäkin silloin mietin mutta turhaan. Aluksi itkinkin sitä että riittääkö rakkautta kahdelle mutta riittäähän sitä, todellakin:heart: Normaaleja fiiliksiä,älä huoli...

 

[Debra]

Samalta tuntuu monista äideistä. Sittenpähän näet, että rakastat sitä toista kyllä! Se on nyt vaikea kuvitella, kun et ole vielä "tavannut" sitä, tai tiedä millainen sen ihan oma persoonallisuutensa on.

 

[rv38]

Hei, kiitos. Ilmeisesti ihan normaalit tuntemukset. Mietin niinkin kauheita asioita, että jos tuleva lapsi onkin jotenkin "huonompi" mun silmissä.

 

["lara"]

Kyllä se rakkauus kasvaa siihen toiseenkin lapseen kun antaa aikaa... Meillä ainakin on niin että esikoinen on "mun" lapsi ja toka laps on" miehen". Mutta kyllä niintä rakastaa samalalailla!

 

["heippa"]

Mä ajattelin ihan samoin kun toista odotin. Mutta kyllä sitä kuule rakastaa! Älä huoli. Ja mun täytyy tunnustaa et vielä heti synnytyksen jälkeenkin mietin voinko vauvaa koskaan rakastaa niin paljo kuin esikoista, mutta oletan kyseessä olleen jotku hormonihuurut koska se tunne meni (luojan kiitos) ohi.

Onnea odotukseen Ja synnytykseen.

 

[dfdf]

Noin minäkin luulin, mutta kuinkas kävikään. Hurahdin kakkoseen niin, että tyrkkäsin esikoisen melkeinpä syrjään. Ainakin oli sellainen tunne joka kerta, kun jouduin nostamaan esikoisen pois sylistä vauvan alkaessa itsemään.

 

[Huspati Huta]

Minullakin oli näitä pelkoja ja epäilyksiä, mutta aivan turhiksi ne osoittautuivat.

 

["vieras"]

Niin tuntui minustakin. Ja toisin kuin nämä hymistelijät täällä, myönnän näin anonyymisti että esikoiseni on edelleen se kaikkein rakkain.

 

["sama"]

Samaa mietein minäkin, esikoinen oli jo on ihan mahdottoman rakas. Tämän toisen lapsosen odotusaika oli kuitenkin aika stressaavaa, paljon vuotoja ja ennenaikaisia supistuksia. Siinä jotenkin heräsin miettimään miten kamalaa olis, jos saisinkin keskenmenon tai vauva kuolis jostain muusta syystä. Tajusin, että tämä toinenkin on ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin esikoinenkin. Syliin kun sain vauvani, niin sydänhän siinä pakahtui.. Rakkaus kasvaa

 

["minä"]

Minäkin mietin aikanaan samaa (niin kuin näköjään moni muukin). Mutta nyt olen kolmen äiti ja ihan jokaista lastani rakastan yhtä lailla loputtomasti.

Ainoa asia, mikä oli hieman erilainen oli aika heti syntymän jälkeen. Toki rakasti kakkostakin aivan alusta lähtien, mutta se suunnaton äidiksi tulemisen onni ja se uusi tunne, kuinka omaa lastaan voi rakastaa oli jo kerran koettu. Eli aivan samanlaista huumaa en aluksi tuntenut kuin esikoisen kanssa.

 

[kaksi meillä nyt]

Miten te muut, onko toinen lapsi tuntunut heti yhtä rakkaalta?

Tuntuu, että rakastan 1,5v poikaani niin paljon, että on mahdotonta rakastaa ketään muuta yhtä paljon.

Huolettaa, että syrjin tulevaa lasta. Toivottavasti niin ei käy... :|

Samaa mietin ku toista odotin, mut päinvastoin kävi. Mulle toi toka on olllut alusta asti rakkaampi. Tai siis että se äidinrakkaus oli tuttu tunne. Ekan kanssa oli aluksi sellainen olo, että tommonen sitten tuli, se rakkaus tuli myöhemmin. Nyt tietää, mitä se rakkaus on ja syttyi paljon nopeammin

 

[epäonnistunut]

Mulla taas kävi niin, että suhde esikoiseen on vaikeutunut sekä kakkosen että kolmosen tultua perheeseen. Tuntuu, että etäännyn hänestä koko ajan. Pienin on nyt 7 kk ja esikoinen käy pahasti hermoilleni "eskariuhman" kanssa...Vaikea rakastaa niin täysillä lasta, josta saa negatiivista palautetta eskarista lähes joka päivä verrattuna vauvaan, joka on vielä niin viaton...

 

[kysyn vaan]

Miks teette lapsia jos kerran epäilette rakkauttanne heitä kohtaan?