Pelottaa, etten voisi rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoista, ja siksi en halua uudestaan raskaaksi

[outoja ajatuksia]

Haluaisin lisää lapsia. En ole koskaan ajatellut, että olisimme vain yhden lapsen vanhempia. Olen itse kasvanut isossa perheessä ja mielestäni se on rikkaus. Olemme miehen kanssa puhuneet jo kauan, että esikoisen ollessa parivuotias alamme yrittää toista lasta. Nyt se aika alkaa olla käsillä.

Mutta nyt tuntuukin, etten hakuakaan toista lasta. Tai haluan, mutta minua pelottaa. Pelottaa, etten osaa ja pysty rakastamaan toista lasta kuten esikoista. Esikoinen on minulle ja miehelleni kaikki kaikessa. En osaa edes sanoin kuvailla miten paljon lastani rakastan. Se tunne on ihana. Lapsi on ihana. On ihana seurata hänen kasvuaan ja uusia taitojaan. Kaikki on ihanaa. Mutta entä sitten, kun toinen lapsi tulee?

Vauva vaatii hoivaa ja huomiota. Jääkö esikoinen silloin paitsioon? Niin ei saa käydä! Hän on tärkein! Sitten minulle ei ole yhtä paljon aikaa olla esikoisen kanssa. Tai vastaavasti en voi keskittyä vauvaan samalla tavalla kuin esikoiseen vauvana. Hän saa erilaisen kohtelun. Epäoikeudenmukaista häntä kohtaan.En halua tuottaa esikoiselle mustasukkaisuuden tuskaa. Haluan antaa kaiken esikoiselleni! Hän ei saa jäädä mistään paitsi.

Olenko ihan outo? Sanotaan, että kyllä sitä äidinrakkautta riittää kaikille lapsille? Mutta entä jos ei riitäkään?

 

[ihme]

höpötystä. olet outo.

 

[vieras]

turhaan murehdit. rakastat kaikkia lapsiasi varmasti sydämesi pohjasta!!!!

 

[nannannaa]

Mulla on kolme lasta ja äidinrakkaus on pohjaton kaivo.. Sitä riittää kyllä kaikille. =)

 

[---]

Tottakai esikoinen saa erilaisen kohtelun kun pienemmät sisarukset. Esikoinen on aina huomin keskipiste kunnes uusi vauva tulee taloon. Niin se vaan menee. Ja pienempi sisarus ei saa vauvana niin paljon huomiota kuin esikoinen aikoinaan, niin sekin vaan menee. Epäilen erittäin paljon ettet toista lasta pystyisi rakastamaan.

 

[hei]

Hei! Ei se rakkaus jakamalla kulu. Kyllä sitä voi rakastaa yhtä tai kymmentä samalla voimalla Elä murehi! t. Monen äiti

 

[Adelade]

Kuule mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia kun aloin tuota kakkosta oottamaan. Mietin koko ajan etten varmasti tuu ikinä rakastamaan vauvaa niin paljon kuin esikoista jne.

Nyt kakkonen on kohta 3v, ja ihan yhtä paljon sitä rakkautta on riittäny kummallekin lapselle. :heart:

Yhteistä aikaa esikoisen kans kaksisteen oon järjestäny, esim. ennen joulua oltiin Vuokatissa viikonloppu, mies oli kuopuksen kans kotona.

 

[Aurora]

Jonain heikkona hetkenä ajattelin samanlaisia ajatuksia, ennen kuin aloin odottaa kuopustamme, mutta onneksi työnsin ne syrjään. Minun äidinrakkauteni on ainakin tuplaantunut, kun on kaksi ihanaa lasta rakastettavana. Niin käy varmasti sinullekin. Ja esikoinen ei jää mistään paitsi sisaruksen myötä, vaan saa uuden ihmisen elämäänsä ketä rakastaa, ja joka rakastaa häntä. Sitä paitsi suurta rakkautta lasta kohtaan on valmentaa häntä pärjäämään maailmassa - se onnistuu huonosti, jos lapsi ei koskaan joudu jakamaan mitään ja keskitytte vain hänen tarpeidensa täyttämiseen. Niin ja tämä ei tarkoita, että kaikkien pitäisi hankkia enemmän lapsia kuin yksi, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee, mutta tällä perustelen vain sitä, että esikoinen ei kärsi siitä, että saa sisaruksen, päinvastoin.

 

[Kotilehmä]

Meidän viides tyttö syntyi 4kk sitten ja aivan samoja tunteita tunnen kuin sinä tunsit esikoistasi kohtaan. Iltaisin miehen kanssa vauvaa katsellaan ja ihaillaan, videokameran kanssa kytätään että koska se kääntyy. Ja sitten vauvalla on vielä neljä muuta lirkuttelijaa, että paremmin sillä on asiat kuin esikoisella, koskaan ei tarvitse olla yksin.
Jos esikoisesi ei saa jäädä mistään paitsi niin hänen tulee oppia myös jakamaan ja tuntemaan mustasukkaisuutta ja sitä kautta kehittämään myös niitä tunteita. Jos lapsi ei koskaan koe vastustusta niin hänestä kasvaa aikuinen joka ehkä murtuu jokaisesta vastoinkäymisestä, tuskin sitäkään lapsellesi haluat.

 

[.]

Pelkäsin samaa, ja sitten vielä tuli kaksi kerralla lisää.. Kyllä esikoinen jäi vähemmälle huomiolle, mutta muista: se on lapsesi kehitykselle myös hyväksi; turhautua vanhempiinsa ja ponnistella hieman paikkansa eteen. Nyt, kolmen lapsen äitinä voin vilpittömästi sanoa rakastavani PALJON kaikkia lapsiani. Myös sitä, joka luonteeltaan on vaativa ja vie välillä uupumuksen partaalle......

 

[kahdenäiti]

Turhaan huolit. Ajattelin itsekin kuopuksen raskaus aikana, että pystynkö koskaan rakastamaan häntä niin kuin esikoista. Mutta tottakai sitä pystyy!! Uusi tulokas hurmasi meidät täysin ja nyt vuoden ikäöisenä, ei tulisi mieleenkään että toinen olisi rakkaampi. Vaikka esikoinen onkin ollut kovin mustasukkainen ja huomionhakuinen, hänkin rakastaa kuopusta suunnattomasti ja jo nyt näkee kuinka tärkeitä he ovat toisilleen.
Sisarus on rikkaus esikoiselle!!!!

 

[Tallu -]

Ainoa asia, joka kasvaa, kun sitä tuhlataan, on rakkaus :heart:

 

[AAM]

Mutta nyt tuntuukin, etten hakuakaan toista lasta. Tai haluan, mutta minua pelottaa. Pelottaa, etten osaa ja pysty rakastamaan toista lasta kuten esikoista. Esikoinen on minulle ja miehelleni kaikki kaikessa. En osaa edes sanoin kuvailla miten paljon lastani rakastan. Se tunne on ihana. Lapsi on ihana. On ihana seurata hänen kasvuaan ja uusia taitojaan. Kaikki on ihanaa. Mutta entä sitten, kun toinen lapsi tulee?

Vauva vaatii hoivaa ja huomiota. Jääkö esikoinen silloin paitsioon? Niin ei saa käydä! Hän on tärkein! Sitten minulle ei ole yhtä paljon aikaa olla esikoisen kanssa. Tai vastaavasti en voi keskittyä vauvaan samalla tavalla kuin esikoiseen vauvana. Hän saa erilaisen kohtelun. Epäoikeudenmukaista häntä kohtaan.En halua tuottaa esikoiselle mustasukkaisuuden tuskaa. Haluan antaa kaiken esikoiselleni! Hän ei saa jäädä mistään paitsi.

tuota etköhän oppisi kuitenkin rakastamaan molempia yhtä rakastavasti, kun itse olet tiedostanut tilanteen ja osaat keskittyä ja järkeillä ?

tänne on tulossa kohta pikkukakkonen ja samat asiat painaa mieltä.. pystyykö sitä antamaan jakamatonta huomiota myös esikoiselle kuin sitten vauvalle.. ja olemaan yhtä hyvä ja ihana ja yms mitä hänellekin..

mutta musta syy miksi lykkäät toisen lapsen hankintaa on hölmö, sori vain. Mieti mitä esikoinen menettää kun ei sitten ole sisarusta tai vrt oma lapsuutesi. Häiritsikö sinua sitten omassa lapsuudessa äitin huomio muille lapsille ? mahtaako pelkosi juontaa sieltä juurensa ?

 

[kehnis]

Teillähän tulee ihan kivasti ikäeroa..eli esikoinen on saanut olla se ainokainen useamman vuoden.
Tuossa kolmen vuoden tietämillä häntä alkaa jo enempi kaveritkin kiinnostaa jne.

Kun teitä perheessä kaksi aikuista niin isomman kanssa voi toinen tehdä vuorotellen omi juttuja jne. kun toinen on vauvan kanssa.Isompi saa silloin juuri hänen iälleen sopivaa puuhaa toisen vanhemman kanssa.

Tuo rakkaus asia sitten eri juttu....jos esikoista rakastat..eiköhän se pikkuinenkin sydämeen tiensä löydä : )

 

[Turkilmas]

Itse ajattelin vähän samalla tavalla ja epäilin vahvasti etten voisi rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoista. Itse asiassa pelkäsin osaanko rakastaa toista lasta lainkaan kun esikoista kohtaan tunsin (ja tunnen) niin voimakasta rakkautta.

Vaan eipä hätiä, kävikin niin että rakkaus vauvaan oikein humahti päälle. Esikoiseen rakastuin hiljalleen, mutta kuopus vei sydämeni heti synnytyssalissa.

Aluksi tunteet oli yhtä myllerrystä. En voinut edes katsoa vauvaa pitkään kun aloin heti itkeä. Niin voimakkaasti häntä kohtaan tunsin.

Nyt tunteet on tasaantuneet ja voin ilokseni kertoa että rakkaus on vaan tuplaantunut. Rakastan molempia poikiani yhtä paljon ja myös ilo ja onni lapsista on tuplaantunut (viis niistä murheista ja vaivoista jotka myös tuplaantui )

 

[teidän kokemusta on]

eiku siinä käy niin että sä unohdat sen esikoises ja se vauva saa kaiken sen rakkauden

 

[Annu]

Haluaisin lisää lapsia. En ole koskaan ajatellut, että olisimme vain yhden lapsen vanhempia. Olen itse kasvanut isossa perheessä ja mielestäni se on rikkaus. Olemme miehen kanssa puhuneet jo kauan, että esikoisen ollessa parivuotias alamme yrittää toista lasta. Nyt se aika alkaa olla käsillä.

Mutta nyt tuntuukin, etten hakuakaan toista lasta. Tai haluan, mutta minua pelottaa. Pelottaa, etten osaa ja pysty rakastamaan toista lasta kuten esikoista. Esikoinen on minulle ja miehelleni kaikki kaikessa. En osaa edes sanoin kuvailla miten paljon lastani rakastan. Se tunne on ihana. Lapsi on ihana. On ihana seurata hänen kasvuaan ja uusia taitojaan. Kaikki on ihanaa. Mutta entä sitten, kun toinen lapsi tulee?

Vauva vaatii hoivaa ja huomiota. Jääkö esikoinen silloin paitsioon? Niin ei saa käydä! Hän on tärkein! Sitten minulle ei ole yhtä paljon aikaa olla esikoisen kanssa. Tai vastaavasti en voi keskittyä vauvaan samalla tavalla kuin esikoiseen vauvana. Hän saa erilaisen kohtelun. Epäoikeudenmukaista häntä kohtaan.En halua tuottaa esikoiselle mustasukkaisuuden tuskaa. Haluan antaa kaiken esikoiselleni! Hän ei saa jäädä mistään paitsi.

Olenko ihan outo? Sanotaan, että kyllä sitä äidinrakkautta riittää kaikille lapsille? Mutta entä jos ei riitäkään?

Samoja ajatuksia on myös minulla . Tosin olen jo raskaana ja luotan, että tunteita riittää tällekin. Ja toisaalta esikoinen saa niin paljon huomiota nykyään ja saa "kaiken", niin toinen lapsi varmasti kasvattaa häntäkin jakamaan omastaan jne. Ja kovasti hän odottaakin jo vauvaa leikkikaverikseen .

 

[ap]

Mukava kuulla, etten ole ainoa "outo"

 

[Neppi]

Musta taas tuntuu että tuun olemaan paljon mustasukkaisempi ja tarkempi tästä toisesta lapsesta kuin mitä olin ja olen esikoisesta. Rakastan toki esikoistakin mutta tätä uutta tulokasta olen alkanut rakastamaan paljon aikaisemmin ja uskon että tämä johtuu osaltaan siitä että olen itse nyt kaksi vuotta vanhempi ja tiedän mitä on tulossa ja luotan itseeni äitinä. En tiedä osaankohan nyt kirjoittaa tätä niin ettei jää sellainen käsitys etten rakastaisi esikoista myös, yritän siis sanoa että toista lasta on mielestä jotenkin helpompi rakastaa kun tietää mitä se tarkoittaa Nyt on rv 29+1

 

[toinen]

musta tuntu ihan samalta ennenku aloin odottaa tätä toista,ja vasta viimeaikoina oon lakannu murehtimasta sitä.rakastan tätä tulevaa ja rakastan esikoista :heart: rv.32+1

 

[Mies 21]

Pelkään ihan samaa asiaa. Nainen siis odottaa toista laista, ja juuri näitä samoja mietteitä huomion jakamisesta jne on ollut. Mutta eiköhän ajatukseen ala ajan kanssa tottua. Niin kuin sanoitte, oppii ainakin jakamaan omastaan kun ei saa kaikkea itselleen heti ja nyt.

 

["äitee"]

Ei huolta, rakkautta riittää. Rakastan jokaista lastamme, vaikka ovatkin keskenään erilaisia.