mustasukkainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mustasukkaisuus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mustasukkaisuus

Vieras
Pääseekö mustasukkaisuudesta mitenkään eroon? suhteemme on vähän väliä kriisissä ja olen mielessäni syytellyt miestäni kaikenlaisista asioista. nyt mieleeni on kuitenkin pälkähtänyt ajatus,että miehessäni ei taidakaan olla mitään vikaa, taidan itse olla aivan liian mustasukkainen ja sen varjolla syytän mieheni käyttäytymistä.
Mitä siis pitää parisuhteessa kumppaniltaan hyväksyä ja mitä ei? olen aivan joka asiasta mustasukkainen,nykyään jopa kauniista naisista,jota mieheni näkee telkkarissa. ihan sairasta! pääseekö tästä mitenkään eroon? ei huvittaisi minnekään psykiatrillekaan mennä hoitoon. välillä kaikki on ihan hyvin,siis joinakin hetkinä pystyn hyväksymään miehen entisen kihlatun,jonka kanssa hän oli muutaman vuoden. välillä taas alan kuvitella,että mieheni ajattelee tätä taukoamatta ja vertailee minua häneen yms. vaikka mieheni ei ole ikinä antanut tällaiseen aihetta.
Välillä nousee ihan ahdistava pala kurkkuun,kun hänen ei tarvitse kuin puhua jotain kaupunginosasta missä tiedän ex-kihlatun asuvan,vaikkei hän edes puheessaan viittaa mitenkään tähän naiseen. en haluaisi pilata suhdetta omalla mustasukkaisuudellani. tuntuu että tämä tunne on viimisen puolen vuoden aikana ihan hillittömästi kasvanut enkä jaksa tätä enää!
 
myös. Ei siitä pääse eroon koskaan 100 % mutta pieni mustasukkaisuus""mauste"" on ihan hyväksikin - kunhan ei mene yli äyräiden - näyttää välittämisestä. Puhu tunteistasi välillä miehellesi, vaan älä jauha niitä liikaa. Älä syyttele toista vaan kerro ""rauhallisen analyyttisesti"" omat tunteesi silloin, kun ne piinaavat.

Lopultakin olet itse vastuussa omista tunteistasi - ei kukaan muu. Sinun siis saatava omalla ajattelutyölläsi oma mustasukkaisuutesi kuriin, jotta se ei hankaloittaisi parisuhdettanne. Pidä siis liiat mölyt mahassasi ja ""työstä"" tunnettasi.

Voit kääntyä myös psyykealan ammattilaisen puoleen, jos siltä tuntuu. Hänen kanssaan voitte löytää syyn riippuvaisuustunteeseen nimeltä mustasukkaisuus. Tämä tunne kumpuaa usein jo ihan lapsuudesta siemenenä istutettuna esim. äiti-, isä-, sisarusuhteesta ja lapsuuden/nuoruuden tapahtumista/kokemuksista.

Sen siemenen, kun tiedostat, niin mahdollisesti saat ""mustasukkaisuusrikkaruohon""kitkettyä juurineen pois omaa minäkuvaasi rumentamasta ... ja tilalle kasvaa kaunis kukka eli tasapainoisempi omamielesi ja hyvä itsetuntosi.

Jatka itsesi työstästämistä - vain näin se ihminen kasvaa henkisesti. Hyvää kesää :)
 
omassa parisuhteessani (yli 20 v) mustasukkaisuuteni on pysynyt hyvinkin kurissa, koska olemme siitä puhuneet ja mieheni tietää jo vähän kiertää sellaiset asiat, joiden näkee minun naamani saavan punahkon puhinakohtauksen eli en sano mitään mutta ""hillityt tunteeni"" kyllä näkyvät naamalta. Näin mieheni kohteliaasti kääntää veneen keulaa ja alkaa puhua jostakin muusta ... eikä ainakaan ruoki tunnettani. En varmaan koskaan voisi elää miehen kanssa, joka kokoajan ruokkisi negatiivisia tunteitani. Olen sen tyyppinen ihminen. Kun positiivisiä tunnetilojani ruokkii, niin saa niitä takaisin kiloittain enemmän. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
 
Ihania vastauksia! kiitos! odotin lähinnä nälvimistä ja haukkumista, mutta sainkin asiallista tekstiä.
Ehkä tosiaan kannattaa alkaa ajatella asiaa tarkemmin ja järkevästi, kun huomaa mustasukkaisuuden taas hiipivän esiin.. en itsekään ikinä näytä mustasukkaisuuttani, pihisen yksikseni ja yleensä tulen vain auttamattoman surulliseksi ja mieleeni tulee lopettaa koko suhde. no,päivä kerrallaan tästä eteenpäin..
 
olen siis sama ihminen molemmissa viesteissä ja elämää - kovaakin läpikäynyt - myös parisuhteessani (ikääkin jo vähän).

Muistan, kun mieheni kerran vahingossa - yli 20 v sitten, seurustelumme alkuaikoina - toi minulle campparipullon ja sanoi edellisen tyttöystävänsä sen avanneen (siitä oli otettu yksi trinksu) ja koska hän ei sitä juo, niin jos minä tykkäisin, niin voisin sen nauttia. Hän lähti samantien kauppaan ja samalla, kun hän pisti oven kiinni, niin meinasin sen pullon seinään heittää. Sitten järjelläni ajattelin sen vessaan kaataa vaan, kun en kehdannut (ja tiesin, että mieheni tulee kohta kaupasta) niin en keksinyt tempperamenttisellä raivopäälläni muuta, kun ottaa kaapista tuoremehua ja JUODA KOKO PULLON TUNNISSA mustiksena.

Arvatkaa, kun mieheni tuli kaupasta, niin mitä hän ajatteli (on itse melkein apsolutisti), kun eukko kiekui kännipäissään ja rakastuneena kotona - ja se perkeleen pullo oli viety jo roskikseenkin silmistä pois kiusaamasta. Näinkin voi siis käydä. ;)

Mukavaa kesää sinulle ap!
 

Yhteistyössä