Muut iloitsevat ja minä vaivun taas masennukseen :(

[aamunrusko]

En tiedä muistaako kukaan mua kun niin harvoin kirjoittelen. Viime aikoina mennyt jo paremmin. Mulla on uusi miesystävä ja odotan meidän yhteistä lasta jne..... mutta tää joulukuu tuo niin mieleen kolmen vuoden takaiset tapahtumat, rakkaan mieheni kuoleman, lasten isän pois menon... huomaan että lapsetkin on taas jokainen tavallaan ahdistuneita kun isän kuolemapäivä lähestyy. Jotenkin kuvittelin että tämä joulu menis jo paremmin ja ehkä meneekin jollakin tapaa kun on iloittavaakin, mutta kyllä saa taas taistella masennusta ja ahdistusta vastaan oikein urakalla.
Ja kiltti kun olen niin en haluaisi nykyistä miestäni näillä ajatuksilla kokoajan "vaivata" :ashamed:

 

[hyytikyppynen]

No mutta eipä niistä pääse ku suremalla... :hug: Luulisin että nykynen miehes ymmärtää kyllä.

 

[vierailija]

Tiiätkä mitä? Luin kuvauksesi, eikä ole yhtään ihme, että tilanteessasi ajoittain vaivut alakuloon ja uppoat suruusi. Voimia varmasti menee jo pesueen pyörittämisessä ja kuolinpäivän lähestyessä palaat käsittelemään suruasi - taas kerran. Arjessa ei varmaan muuten paljon ehdi! Anna itsellesi lupa surra ja puhu nykyisen miehesi kanssa asiasta. Voimahalaus!!!

 

[Möppöläinen]

:hug:

 

[aamunrusko]

Kyllähän minä nykyiselle miehelle puhun surustani, ja onhan hän jo tiennyt tilanteen kun minuun tutustui, jotenkin en vaan viitsisi häntä vaivata tällä joka päivä ja leikin reippaampaa kun olen. Nyt on vaan sellainen fiilis että tekisi mieli kaivautua koloon ja pysyä siellä joulun yli, mutta täytyyhän mun jaksaa jo lastenkin takia.

 

[aamunrusko]

Tää on vaan niin masentava tilanne, kun muut odottavat ja iloitsevat joulun tulosta niin meidän perhe taas vaipuu suruun :'(

 

[suurperheellinen]

Hei,oli ihan pakko kirjautua vaikka tarkoitus oli vaan lukea viestejä..halusin vain sanoa että pikkuhiljaa surun kanssa oppii elämään,vaikkei se koskaan kokonaan haihdu pois.Toivon Sinulle sydämen pohjasta voimaa ja jaksamista,onneksi ympärilläsi on monta pientä sekä uusi mies jotka kaikki rakastavat sinua.Itse olen myös viiden äiti,kuudes tulossa-arjen myllerryksen keskellä löytyy välillä onnenkin hetkiä :hug: Onnea raskauteesi ja siunausta,yv:tä voi laittaa jos tuntuu siltä

 

[aamunrusko]

Hei,oli ihan pakko kirjautua vaikka tarkoitus oli vaan lukea viestejä..halusin vain sanoa että pikkuhiljaa surun kanssa oppii elämään,vaikkei se koskaan kokonaan haihdu pois.Toivon Sinulle sydämen pohjasta voimaa ja jaksamista,onneksi ympärilläsi on monta pientä sekä uusi mies jotka kaikki rakastavat sinua.Itse olen myös viiden äiti,kuudes tulossa-arjen myllerryksen keskellä löytyy välillä onnenkin hetkiä :hug: Onnea raskauteesi ja siunausta,yv:tä voi laittaa jos tuntuu siltä

Kiitos.

 

[Ninniliina]

:hug:
Surusta ei pääse eteenpäin kuin suremalla. Muutama vuosi on kuitenkin lyhyt aika, kun on menettänyt jonkun jota on rakastanut paljon.
Älä pidä sitä pahaa olo sisälläsi vaan puhu siitä. Mun mielestä on tosi tärkeää, että itket jos itkettää ja näytät lapsillekin, että on ihan ok surra. Voisit sanoa miehellesi, että jos hänestä tuntuu, että ei halua puhua asiasta, niin sanoo sen. Esittämällä reippaampaa teet hallaa vaan itsellesi. Miehesi on kuitenkin ihan tietoinen tilanteestasi, joten tuskin häntä haittaa, että purat tuntojasi.
Jos tuntuu, ette halua puhua miehen kanssa niin kannattaisi ehkä jutella vaikka psykologin kanssa. Läheisen kuolema ei ole mikään sellainen asia, että ihmisen pitäisi kantaa se suru sisällään yksin.
Voimia!

 

[M Y R K K Y]

Kolme vuotta on kovin lyhyt aika vasta...
Salli itsellesi surra,se ottaa aikaa.Sulla on kovasti paljon tapahtunut,uusi suhde ja vauvakin.
Jokainen noista on suuren suuri stressi,vaikka osa iloisia ja ihania asioitakin.
SIlti ne vaativat käsittelyä.

Sinänsä ymmärrän ettet halua miehellesi kaikkea purkaa,ei hän todellakaan pysyt käsittämään täysin sinun suruasi.Ja ehkä on väärin ajatella että hänen pitää ymmärtää sillä hän rakastaa sinua ja toivoo tietenkin että pääset eteenpäin.
Kuolleen kanssa ei voi kilpailla,hänestä voinee joskus siltä tuntua.

Vertaistuki olisi sinulle todella tarpeen.Muistelkaa lastesi kanssa isää,itkekää ja näytä että on ok surra häntä.
Ehkei miehesi tarvitse olla tilanteessa mukana.
Onko joitain ystäviä joitten kanssa voisit puhua entisestä elämästäsi?
Puhua kannattaa ja paljon.
Mulla on vielä haava vuotava vaikka siskon kuolemasta on aikaa jo yli 10 vee.
Pikkuhiljaa tuo ikävä ja tuska laimenee,koskaan se ei katoa.Toisina päivinä se löi ylitse niin lujaa että ilmat pihalle.
Toisina päivinä kipu on hiljaista ja jatkuvaa.
En pysty kuvittelemaan edes suruasi.Siinä on vielä lastenkin suru mukana joka tekee asiasta vielä kipeämmän.

Suuren suuri :hug:
ja toivon iloa elämäänne.