Muuttaminen arveluttaa (pois Helsingistä vai jäädäkö tänne)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muuttokuorma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Muuttokuorma

Vieras
Asumme nyt Helsingissä, mutta meillä ei oikeastaan olisi varaa asua täällä, eikä varsinkaan ole kovin todennäköistä, että saisimme riittävän tilavan asunnon juuri sellaiselta alueelta, missä haluaisimme asua. Lisäksi mies on kyllästynyt asumaan täällä. Täällä kuitenkin on kaikki ystävät, ja mietinkin, onko ihan hullua muuttaa muualle, jossa ei sitten taas tunne ketään - tai siis tottakai aina tutustuu, mutta en tarkoita sellaista pinnallista hiekkalaatikkotutustumista, vaan täällä Helsingissä asuvat esim. minun pitkäaikaisimmat ja läheisimmät ystävät, joilta tiedän saavani apua ja tukea aina kun tarvitsen. Tosin itsekin kaipaisin jonnekin HIUKAN pienempään kaupunkiin (en kuitenkaan minnekään maalle tai pikkukaupunkeihin), haluaisin asua luonnonläheisemmässä paikassa ja jotenkin koen, että lapsille tai lasten kanssa sellainen vähän pienempi olisi parempi.

Lapset ovat nyt alle kouluikäisiä, eli jos jonnekin muuttaa, se pitäisi tapahtua pian. Mihinkään radanvarsi-pikkukaupunkiin tuohon Helsingin kylkeen ei oltaisi muuttamassa, vaan suunta olisi joku Turku, Tampere... Näissä minunkin alallani olisi mahdollista löytää töitä, joskaan ei yhtä hyvin kuin Helsingistä.

Kiinnyn helposti paikkoihin, ja tuntuu kauhean haikealta muuttaa pois Helsingistä... En yhtään tiedä, mitä teen. Järjellä tajuan, ettei meidän kannata asua täällä, mutta tunnetasolla se ei olekaan niin helppoa. Ei olla kumpikaan täältä kotoisin, mutta ollaan asuttu täällä aika pitkään.
 
Miksei Espoo tai lähikunnat käy?

Meillä mietitty samaa, mutta pääkaupunkiseudulla ollaan edelleen.
Jos vaikka tampereelle tai muualle kuitenkin suht lähelle muuttaa, niin hyvin voi vielä tavata ystäviä säännöllisesti, joskaan ei kovin usein.
 
[QUOTE="Vierailija";29317910]Miksei Espoo tai lähikunnat käy?

Meillä mietitty samaa, mutta pääkaupunkiseudulla ollaan edelleen.
Jos vaikka tampereelle tai muualle kuitenkin suht lähelle muuttaa, niin hyvin voi vielä tavata ystäviä säännöllisesti, joskaan ei kovin usein.[/QUOTE]

Espoo ei käy, koska se on vähintään yhtä kallis kuin Helsinki, ehkä jopa kalliimpi. Eikä kaupunkina erityisemmin miellyttäisi kyllä muutenkaan. Ja ne lähikunnat ei siksi, että sitten elämä olisi joko tavallista pikkukaupunkielämää (esim. jossain Keravalla), paitsi että niissä kunnissa ei ole mitään erityisen puoleensavetävää (mitä joissain isoja kaupunkeja pienemmissä saattaa olla, esim. Porvoo, Naantali..), tai sitten yrittäisimme elää ikään kuin Helsingissä, mutta arki kävisi hankalammaksi, kun jatkuvasti reissaisimme junalla pitkiä aikoja Helsingin ja sen lähikunnan väliä. Niissä menettäisin Helsingissä asumisen hyvät puolet, mutten saisi ehkä tilalle mitään vastaavaa. Haluaisin kuitenkin, että se kotikaupunki olisi itsessäänkin kiva, eikä vain paikka, josta saa asunnon halvemmalla.

Ja tottakai voin tavata ystäviä säännöllisesti muualla asuessa, mutta tarkoitinkin sellaista, ettei voi enää nähdä usein ja saada apua vaikka lasten kanssa. Jotkut läheiset ystäväni ovat tulleet lapsillenikin tosi läheisiksi ja nähdään viikoittain. Ei meillä tietenkään välit katkeaisi tai muuta sellaista, mutta pelkään tuntevani oloni yksinäiseksi uudella paikkakunnalla.
 
Välillä on nyhjäistävä itsensä siitä turvallisuuden tunteesta ja painettava kohti tuntematonta. Tottakai alkuun täysin vieraalla paikkakunnalla voi tuntea itsensä vähän yksinäiseksi, mutta yleensä siihen löytyy apukeinoja talon seinien ulkopuolelta... Voittehan te aina muuttaa jonnekkin ja kokeilla miltä tuntuu. Elämä on täynnä valintoja, kokeilkaa uutta ja ottakaa sen hyvät ja huonot puolet vastaan tai pysykää vanhassa ja sietäkää sen huonoista puolista ja nauttikaa hyvistä. Kaikkea kun ei voi valitettavasti saada.
 
Lähde nyt kun voit. Kun koulut alkaa, se on vaikeampaa.
Nuorempana oli vahva tunne että täällä ei ole hyvä sitten
lasten kanssa.
No nyt oon täällä ja oon jämähtänyt yh:na.
Tällä hetkellä yksi kaveri vain jota joskus tapaan.
Tutustuttiin silloin kun olin muuttanut tänne.
Olen tosi yksin täällä asfalttihelvetissä.
Kunpa olisin muuttanut aikoja sitten!
 
[QUOTE="kgg";29318139]Välillä on nyhjäistävä itsensä siitä turvallisuuden tunteesta ja painettava kohti tuntematonta. Tottakai alkuun täysin vieraalla paikkakunnalla voi tuntea itsensä vähän yksinäiseksi, mutta yleensä siihen löytyy apukeinoja talon seinien ulkopuolelta... Voittehan te aina muuttaa jonnekkin ja kokeilla miltä tuntuu. Elämä on täynnä valintoja, kokeilkaa uutta ja ottakaa sen hyvät ja huonot puolet vastaan tai pysykää vanhassa ja sietäkää sen huonoista puolista ja nauttikaa hyvistä. Kaikkea kun ei voi valitettavasti saada.[/QUOTE]

Niin, kuulosti varmaan juuri tuolta, etten uskalla tehdä irtiottoja jne. Olen muuttanut aikuisiällä melkein parikymmentä kertaa, myös eri paikkakunnille, usein jopa hyvin lyhyellä miettimisajalla. Ja juuri nyt tuntuisi moni asia olevan hyvin, siksi nimenomaan tämä muutto arveluttaa. Esimerkiksi on tosi mukavaa, että ne ystäväni ovat tosi läheisiä aikuisia lapsilleni ja tapaavat lapsiani myös ilman minua, esim. hoitavat tai vievät vaikka Seurasaareen tai Linnanmäelle. Kyse ei siis ole vain siitä, että omat ystäväni ovat täällä, minusta on mukava kun lapsilla on sellainen läheinen piiri, johon kuuluu muitakin kuin oma perhe. Väistämättä muuton jälkeen näkisin ystäviäni harvemmin, tuskin edes joka kuukausi.

Ja en epäilekään, etrenkö löytäisi kavereita ja seuraa uudelta paikkakunnalta. Olemme täällä pk-seudulla asuessa muuttaneet usein ja nykyiselläkin alueella tutustuin tosi nopeasti moniin ihmisiin, esim. perhekahvilassa. En siis tarkoittanut sellaista yksinäisyyttä - kyllä mä siis takuulla löytäisin kaverin leikkipuistoon tai lenkille. Tarkoitin sellaista syvempää ystävyyttä, joka ei ala ihan noin vaan vain siksi, että käydään samassa perhekahvilassa.

Ja esikoinen lähestyy pian kouluikää, siksi ei oikein ole aikaa kokeilla mitään paikkakuntaa - pitäisi päättää joko muuttaa tai pysyä täällä. En nimittäin haluaisi lapsen joutuvan muuttamaan kesken koulun. Ehkä tämä muutto mietityttää senkin vuoksi, että nyt en päätä vain omasta, vaan myös lasten muuttamisesta. Tai ovat he aiemminkin muuttaneet, mutta silloin olivat niin pieniä, ettei se tuntunut niin isolta asialta. On kauhean vaikea arvioida sitäkään, kumpi vaihtoehto olisi lapsille parempi, kun en tiedä sitäkään, kumpi olisi itselle parempi.
 
Et varmaan voisi ikinä edes harkita muuttavasi näin kauas mutta Oulu on ihana kaupunki, juuri sopivan kokoinen ja suosittelen lämpimästi :). Itse tosin haaveilen Tampereesta jonka epäilen olevan vieläkin ihanampi :D. Helsinkiin tai pääkaupunkiseudulle en muuttaisi ikinä juuri samoista syistä mitä tuossa luettelit. Plus olen maalta kotoisin ja se ihmispaljous olisi minulle liikaa :whistle:
 
Et varmaan voisi ikinä edes harkita muuttavasi näin kauas mutta Oulu on ihana kaupunki, juuri sopivan kokoinen ja suosittelen lämpimästi :). Itse tosin haaveilen Tampereesta jonka epäilen olevan vieläkin ihanampi :D. Helsinkiin tai pääkaupunkiseudulle en muuttaisi ikinä juuri samoista syistä mitä tuossa luettelit. Plus olen maalta kotoisin ja se ihmispaljous olisi minulle liikaa :whistle:

Itse asiassa pari kaveria asuu Oulussa :D Minulle se olisi liian kaukana, koska meillä on kesäpaikka ja myös lapsen isovanhemmat Etelä-Suomessa ja muutenkin tuntuu, että eteläinen osa Suomea olisi se meidän kotipaikka. Muuten Oulu voi ollakin ihan kiva paikka :)
 
Esim Itä-Helsinki? Vantaa? Vuokrat halvempia kuin vaikka kantakaupungissa mutta ihan lapsiystävällistä aluetta nykyään suurimmaksi osin. Ja ei ole samanlaista hulinaakaan kuin kantakaupungissa.

Tietysti ei auta jos haluat vaihtaa maisemaa pois stadista. Lahdessa asuu monia tuttuja joilla juuret Helsingissä, musta vaan jotenkin tosi tylsä kaupunki vaikka on siellä se mäkihyppymäki :D Onko sitten iso ero asumiskustannuksissa kun lähtee esim Tampereelle, Turkuun, tai vaikka tuonne Lahteen, kun kuitenkin nekin aika isoja kaupunkeja ja melko etelässä? Tiedän että pohjoisemmassa ainakin alkaa olemaan.
 
Sitä on mietittävä, että mikä merkitsee itselle eniten. Jos esim. olet kotona viihtyvä ihminen, joka tapaa tuttaviaan pari kertaa vuodessa niin muutto suurempaan asuntoon paremmalla alueella luultavasti nostaa tyytyväisyyttäsi ja tuttuja voi sitten nähdä muutamalla Helsinkiin kohdistuvalla lomareissulla vuosittain. Jos taas ammennat paljon voimavaroja tukijoukoistasi Helsingissä ja muutat toisaalle, saatat tyhjän päälle joutuneena väsähtää.

Itse voin tunnustaa, että olin paljon onnettomampi isommassa rivarissa Joensuussa kuin nyt pienemmässä kerrostalokämpässä Helsingissä, vaikka Joensuussa asuimme kehittyvällä pientaloalueella, jossa kaikki talot suht uusia ja nyt asumme hieman kammoksutulla köyhemmällä alueella. Meillä ei edes tukijoukot ole keskittyneet vain toiseen paikkaan, vaan kummastakin niitä löytyy.

Uskoisin, että tuntuma Turussa on erilainen kuin Helsingissä. Ainakin Pohjois-Karjala oli asenneilmastoltaan ja luonteeltaan tyystin toista.

Tiedän monia Helsingistä muuttaneita, jotka ovat tyytyväisiä lähtöönsä. Uskoisin, että se riippuu ihan siitä mitä asioita pitää arvossa ja millainen itse on. Jotkut ihmiset ovat sopeutuvaisia kaikkialle. Yhdet pitävät maaseudusta tai ehdottomasti tahtovat omakotitaloon tms. Parasta, jos jokainen saisi asua siellä missä on hyvä olla.
 
Mitä tuohon kustannuspuoleen tulee, niin maksoimme Joensuussa kaupungin vuokrakämpästä vain reilun satasen verran vähemmän kuin tästä yksityisen vuokrakämpästä (neliöitä Joensuussa 100, nyt 87,5; JNS rakennusvuosi 1998 tämä parisen vuotta uudempi). Koska autoa ei nyt todellakaan tarvita niin asuinpaikkana selkeästi halvempi, jos ajatellaan, että auton pitäminen kuluineen ja bensoineen maksaa kuussa useamman saturaisen päivittäisessä käytössä. Ruoka on mielestäni Helsingissä halvempaa ja esim. vaateliikkeitä on enemmän, joten on mahis hieman etsiä tarjouksia.

On myös ajateltava sellaisia asioita etukäteen kuten lasten koulut. Toinen täällä kanssamme asuvista koululaisista on kielikoulussa ja toinen luonnontiedepainotteisella luokalla. Pienemmillä paikkakunnilla erityispainotteisuus jää haaveeksi, Turku ja Tampere toki sen verran suuria, että sieltä voi jotain tarjontaa löytyäkin. Helsinki tarjoaa iltapäiväkerhon kaikille koululaisille leikkipuistoissaan ja täysin ilmaiseksi. Kesäisin alle 16v kesälomalainen saa viettää kesälomaansa valvotusti ja saa ilmaisen lounaan arkisin leikkipuistoissa. Uskaltaisin sanoa, että jos vanhempien töiden takia tarvitaan pienelle koululaiselle lapsenvahti kesälomalle niin se maksaa sievoisen pennin.
 
Me asumme Espoossa, asunnossamme on neliöitä 95. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella saisimme tämän asunnon hinnalla neliöitä hulppeasti enemmän. MUTTA täällä meillä on kaikki, sukulaiset ja ystävät, työ ja harrastukset.

Olemme tinkineet jostain, mutta toisaalta saaneet juuri sen mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia.
 
[QUOTE="vierailija";29318517]Esim Itä-Helsinki? Vantaa? Vuokrat halvempia kuin vaikka kantakaupungissa mutta ihan lapsiystävällistä aluetta nykyään suurimmaksi osin. Ja ei ole samanlaista hulinaakaan kuin kantakaupungissa.

Tietysti ei auta jos haluat vaihtaa maisemaa pois stadista. Lahdessa asuu monia tuttuja joilla juuret Helsingissä, musta vaan jotenkin tosi tylsä kaupunki vaikka on siellä se mäkihyppymäki :D Onko sitten iso ero asumiskustannuksissa kun lähtee esim Tampereelle, Turkuun, tai vaikka tuonne Lahteen, kun kuitenkin nekin aika isoja kaupunkeja ja melko etelässä? Tiedän että pohjoisemmassa ainakin alkaa olemaan.[/QUOTE]

Emme me nytkään kantakaupungissa asu, mutta silti asumiskustannukset ovat huomattavasti korkeammat, mitä keskimäärin esim. Turussa. Tuo Itä-Helsinki ei oikein houkuttele... jos lähtisi halvan asumisen perässä sinne, niin kyllä se tarkoittaisi jotain Myllypuroa, Kontulaa, Mellunmäkeä, yms. ja en oikein niistä alueista ole innostunut. Tottakai meillä olisi paremmin varaa asua siellä, mutta jossain toisessa kaupungissa saisimme samalla rahalla tai jopa halvemmalla asunnon joltain mieleisemmältä alueelta. Ja tämä on myös yksi syy, mikä puoltaa muuttoa - asunnon ja alueen voisi muualla valikoida paremmin.

Saattaa jopa olla, että muualla asuessa olisi varaa ostaa oma asunto. Nyt asumme siis vuokralla sinänsä halutulla, joskaan ei millään kalleimmalla alueella.
 
[QUOTE="poikia3";29318562]Me asumme Espoossa, asunnossamme on neliöitä 95. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella saisimme tämän asunnon hinnalla neliöitä hulppeasti enemmän. MUTTA täällä meillä on kaikki, sukulaiset ja ystävät, työ ja harrastukset.

Olemme tinkineet jostain, mutta toisaalta saaneet juuri sen mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia.[/QUOTE]

Niinpä -tätä juuri pähkäilen, kun en tiedä, mitkä asiat omassa vaakakupissani painavat enemmän :/ Mutta tuokin on totta, että aina se asumisväljyys ei ole ratkaiseva.
 
Mitä tuohon kustannuspuoleen tulee, niin maksoimme Joensuussa kaupungin vuokrakämpästä vain reilun satasen verran vähemmän kuin tästä yksityisen vuokrakämpästä (neliöitä Joensuussa 100, nyt 87,5; JNS rakennusvuosi 1998 tämä parisen vuotta uudempi). Koska autoa ei nyt todellakaan tarvita niin asuinpaikkana selkeästi halvempi, jos ajatellaan, että auton pitäminen kuluineen ja bensoineen maksaa kuussa useamman saturaisen päivittäisessä käytössä. Ruoka on mielestäni Helsingissä halvempaa ja esim. vaateliikkeitä on enemmän, joten on mahis hieman etsiä tarjouksia.

On myös ajateltava sellaisia asioita etukäteen kuten lasten koulut. Toinen täällä kanssamme asuvista koululaisista on kielikoulussa ja toinen luonnontiedepainotteisella luokalla. Pienemmillä paikkakunnilla erityispainotteisuus jää haaveeksi, Turku ja Tampere toki sen verran suuria, että sieltä voi jotain tarjontaa löytyäkin. Helsinki tarjoaa iltapäiväkerhon kaikille koululaisille leikkipuistoissaan ja täysin ilmaiseksi. Kesäisin alle 16v kesälomalainen saa viettää kesälomaansa valvotusti ja saa ilmaisen lounaan arkisin leikkipuistoissa. Uskaltaisin sanoa, että jos vanhempien töiden takia tarvitaan pienelle koululaiselle lapsenvahti kesälomalle niin se maksaa sievoisen pennin.

Joo, juuri noiden asioiden takia en halua esim. jonnekin pieneen kaupunkiin. Mutta Turussa (sen kaupungin tunnen aika hyvin) toimivat aika lailla samat asiat kuin Helsingissä. Mutta jostain kumman syystä niin asuntojen hinnat kuin vuokrat ovat alhaisemmat.

Helsingissä meillä olisi varaa asua kaksiossa tai pienessä kolmiossa "ihan kivalla" alueella tai sitten perhekokoomme nähden ihanteellisen kokoisessa asunnossa jossain "ei-kivalla" (tai jopa "huonolla") alueella. esim. Turussa voisimme asua "ihan kivalla" tai jopa "ihanteellisella" alueella juuri sen kokoisessa asunnossa kuin haluaisimme.

Siis tavallaan tosi moni asia puoltaa muuttoa, mutta kerrankin tuntuu, että elämä olisi juuri nyt niin ihanteellisella mallilla täällä (tuota asuntoasiaa lukuunottamatta), että en sitten tiedä!
 
[QUOTE="Vierailija";29317910]Miksei Espoo tai lähikunnat käy?

Meillä mietitty samaa, mutta pääkaupunkiseudulla ollaan edelleen.
Jos vaikka tampereelle tai muualle kuitenkin suht lähelle muuttaa, niin hyvin voi vielä tavata ystäviä säännöllisesti, joskaan ei kovin usein.[/QUOTE]

Ihan vaan tiedoksi, että Espoossa asuntojen neliöhinnat ovat kalliimpia kuin Helsingissä. Joten jos ei ole varaa asua Helsingissä, niin ei todellakaan ole varaa sitten Espoossakaan.

Hinnat on muuten tosi paljon nyt nousseet kans lähikunnissa, mutta toki siellä on halvempaa kuin Helsingissä.
 
Ei meillä tietenkään välit katkeaisi tai muuta sellaista, mutta pelkään tuntevani oloni yksinäiseksi uudella paikkakunnalla.

Millaisissa paikoissa sä siis löytäisit työtä, entäs puoliso? Jos muuttaa "pikkukylään", niin totuus on, että siellä ei ihan ole työpaikkoja useimmilla aloilla. Työmatkaan on varattava usein se 1h menosuuntaan. Jos teet työtä 7,5h+ruokatunti+2h työmatkaan, niin päiväsi pituudeksi tulee 10h. Tähän ei vielä kuulu se, jos päiväkoti ei olekaan samalla suunnalla kuin työpaikka tai pitää käydä kaupassa.

Itselleni tämä on suurin syy, miksi en voi muuttaa pois Espoosta: arvostan liikaa omaa aikaani, enkä ole valmis myymään vapaa-aikaani halvemman asunnon perässä. Haluan viettää aikaa lapsen kanssa, enkä autossa.


Miten sä ratkaisisit tämän ongelman "maalla" tai kauempana Helsingistä? Eika muuttaisit ja sit etsisit työpaikkaa jostain läheltä?

Aika moni mun työkaveri on muuttanut takas PK-seudulla lähikunnista, koska he sanoivat, että se on tosi raskasta alkaa viettämään 2h päivisin työmatkailuun.
 
Joo, juuri noiden asioiden takia en halua esim. jonnekin pieneen kaupunkiin. Mutta Turussa (sen kaupungin tunnen aika hyvin) toimivat aika lailla samat asiat kuin Helsingissä. Mutta jostain kumman syystä niin asuntojen hinnat kuin vuokrat ovat alhaisemmat.

Helsingissä meillä olisi varaa asua kaksiossa tai pienessä kolmiossa "ihan kivalla" alueella tai sitten perhekokoomme nähden ihanteellisen kokoisessa asunnossa jossain "ei-kivalla" (tai jopa "huonolla") alueella. esim. Turussa voisimme asua "ihan kivalla" tai jopa "ihanteellisella" alueella juuri sen kokoisessa asunnossa kuin haluaisimme.

Siis tavallaan tosi moni asia puoltaa muuttoa, mutta kerrankin tuntuu, että elämä olisi juuri nyt niin ihanteellisella mallilla täällä (tuota asuntoasiaa lukuunottamatta), että en sitten tiedä!

Mä en muuttais. Siis jos ystävät ja muu elämä on pk-seudulla, elämänlaatu romahtaa aika paljon vaikka asunto olisikin isompi. Riippuu tietenkin ihan mistä itse tykkää, mulle ystävät ja vapaa-aika on tosi tärkeetä enkä haluaisi luopua niistä asioista vaikkei varaa siihen unelma-asuntoon nyt täällä olekaan. Luontoa ja sellaista kun kuitenkin Helsingissäkin on. Mulla tietysti myös se, etten oikeasti halua asua pk-seudun ulkopuolella merkkaa myös.
Voisitko ajatella jotakin kompromissia, hiukan suurempi asunto ei-täydellisellä alueella, eikö mitään sellaista löytyisi? Mulle sijainti merkitsee kämpässä eniten ja se viihtyvyys on aika paljon siitä kiinni. Turku ja Tampere on ihan kivoja molemmat, mutta jos sulla on elämä ihanteellista nyt stadissa, tosi ikävä tilanne. Pelko on tietenkin että jos sijainti muuttuu, muuttuu elämänlaatukin, joko pk-seudulla tai muualla. Miksi miehesi on kyllästynyt asumaan Helsingissä, jos ystävännekin ovat lähellä?
 
  • Tykkää
Reactions: Boobabe
Niinpä -tätä juuri pähkäilen, kun en tiedä, mitkä asiat omassa vaakakupissani painavat enemmän :/ Mutta tuokin on totta, että aina se asumisväljyys ei ole ratkaiseva.

Ihminen etsii onnellista elämää. Kodin pitää tuntua kodilta, mutta en usko lopulta, että asumisväljyydellä on kovin sen kanssa tekemistä. Ihminen voi olla onnellisempi kotikaupungissaan sijaitsevassa pienessä asunnossa kuin väärällä paikkakunnalla sijaitsevassa isommassa talossa.

Lähinnä oleellinen kysymys taitaa olla, tuoko se uusi asunto sellaisen elämäntyylin tullessaan, missä sinä olet onnellinen.

Esimerkiksi minä en voisi olla onnellinen, jos asuisin jossain maalla isossa talossa, koska siellä ei olisi mun osaamiselle töitä. Mä haluan luoda uraa kansainvälissä yrityksessä, jossa saan koulutustani vastaavaa työtä.

Jos asuisin tosiaan lähikunnissa, niin mulla ei olisi aikaa sitten viettää lapseni kanssa. Olen siis tyytyväinen asuessani nykyisessä paikassa, jossa maksimoin vapaa-aikani.
 
[QUOTE="poikia3";29318562]Me asumme Espoossa, asunnossamme on neliöitä 95. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella saisimme tämän asunnon hinnalla neliöitä hulppeasti enemmän. MUTTA täällä meillä on kaikki, sukulaiset ja ystävät, työ ja harrastukset.

Olemme tinkineet jostain, mutta toisaalta saaneet juuri sen mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia.[/QUOTE]

Mua taas ei kiinnosta asumisväljyys vaan aika. Haluaisin tehdä mielellään useita vuosia 60-80% työaikaa, varmaan siihen asti että nuorin menee tokaluokalle(on nyt vastasyntynyt). Mutta jos asuntolaina mitoitetaan tappiin niin ei tuo vaan onnistu. Toisaalta jos muutetaan kehyskuntaan niin se aika menee sitten työmatkoihin. Niimpä asutaa ahtaasti(ja vanhassa talossa) espoossa.
 

Yhteistyössä