Muutto kauemmaksi anopin takia...??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lisäsisin vielä,että meidänkin anoppii on tosi kiva ja kiltti,ei paha ihminen..
Mutta minusta hänessä on jotain pahasti pielessä,kun ei esim.välitä paskanvertaa saako poikansa nukuttua yövuoron jälkeen.Saattaa tulla tänne kolisemaan ja puhumaan kovalla äänellä..
 
Kyllä sitä voi kotihommia tehdä, vaikka noppi oliskin kylässä. Varsinkin jos se kutsumatta tulee. Meillä on anoppi kylässä kerran viikossa ihan kutsuttuna, ja mä teen silti kotihommia jos niitä sattuu olemaan. En ole huomannut anopin siitä loukkaantuvan. Mutta mä olenkin onnelisessa asemassa, ettei anoppi tule meille kun pyynnöstä eikä aina sillonkaan. Itse se ei koskaan ehdota että tulis.
 
Ehdottomasti voi kotihommia tehdä! Eihän nyt kukaan kerkeä kahvittelemaan montaa tuntia päivässä!
Valitettavasti ainakaan meidän kohdalla tuo kotihommien jatko normaalisti ei ole yhtään rajoittanut anopin kyläilyä. Itse en todellakaan kyläile paikoissa jossa tunnen olevani ylimääräinen..
 
No voi hitsi.
paska tilanne.

Ymmärrän että ei ole niin helppoa sanoa. Monille tuon ikäsiille ei vaan puhe mene jakeluun ja toimintatavat ovat samat kuin on ollut aina ja uutta ei opita.

Ja oma anoppi ainakin on marttyyri, eli häntä alkaisi itkettää ja se taas saisi appiukon soittamaan suutaan ja haukkumaan. Mitäs tuossa tilanteessa sitten voisi tehdä?
 
PLUS vitutusten listaan...Ostelee lapsille vaatetta kysymättä.

Jos vaikka sanon anopin kuullen, että yhden lapsen kevätpuku on jäänyt pieneksi ja pitää käyä ensi viikolla ostamassa uusi. Seuraavana päivänä anoppi ryysää sisään pusseineen näyttämään että HÄN OSTI LAPSELLE PUVUN! :O:O:O

Ihana ele, mutta EIKÖ voi kysyä meiltä vanhemmilta kokoa, värimieltymystä jne...Vituttaa itsekkyys ihan suunnattomasti.
 
[QUOTE="vieras ap";27183691]PLUS vitutusten listaan...Ostelee lapsille vaatetta kysymättä.

Jos vaikka sanon anopin kuullen, että yhden lapsen kevätpuku on jäänyt pieneksi ja pitää käyä ensi viikolla ostamassa uusi. Seuraavana päivänä anoppi ryysää sisään pusseineen näyttämään että HÄN OSTI LAPSELLE PUVUN! :O:O:O

Ihana ele, mutta EIKÖ voi kysyä meiltä vanhemmilta kokoa, värimieltymystä jne...Vituttaa itsekkyys ihan suunnattomasti.[/QUOTE]

Itsekkyys?
:)
 
Olen katsellut jo puolisen vuotta sopivaa taloa. Ei vaan tunnu löytyvän sellaista, joka osuisi.
Koska muutto on pakko toteuttaa, tulen hulluksi muuten.

Kauhee hommahan siinä on, mutta en näe muuta ulospääsyä tilanteesta. Pitää vaan TOIVOA, että vaikkapa kymmenen kilometrin välimatka EDES puolittaisi nuo kyläilyt.

Tässä pitää kuitenkin ajatella lasten kouluja, omia työpaikkojamme jne, meillä ei ole kuin yksi autokaan käytössä, joten minnekään jumalan selän taakse emme voi muuttaa...
 
Itsekkyys?
:)

Siis itsekkyys siinä mielessä, ettei oteta toista huomioon. Tungetaan alvariinsa kylään koska oletetaan että oma itse on niin ihastuttava, että haluamme anopin joka päivä nähdä, parhaana päivänä monta kertaa.

Ostellaan vaatteita kysymättä meiltä lapsen vanhemmilta ja vanhemmilta lapsilta jo ITSELTÄÄN mitä haluavat. Sitten loukkaannutaan kun teini ei halua pukea ylleen Tokmannin tarjousfleeceä...
 
[QUOTE="vieras ap";27183691]PLUS vitutusten listaan...Ostelee lapsille vaatetta kysymättä.

Jos vaikka sanon anopin kuullen, että yhden lapsen kevätpuku on jäänyt pieneksi ja pitää käyä ensi viikolla ostamassa uusi. Seuraavana päivänä anoppi ryysää sisään pusseineen näyttämään että HÄN OSTI LAPSELLE PUVUN! :O:O:O

Ihana ele, mutta EIKÖ voi kysyä meiltä vanhemmilta kokoa, värimieltymystä jne...Vituttaa itsekkyys ihan suunnattomasti.[/QUOTE]

No tuota ei kyllä meidän anoppi tekisi. Minusta tuo on herttaista. Anoppi on pihi.
 
Ymmärrän että on vaikea sanoa. Koska siis itsellä anoppina marttyyri, jolle ei saa sanoa, tai häntä itkettää ja kiusataan ja appi alkaa huutaa, vaikka sanoisi kohteliasti, ja ei ottaisi koko historiaa mukaan, vain pelkstään yhdestä asiasta.

Ymmärrän että ei voi vaan istua kotona lukkojen takana. Ei mitenkään. Jos olisi lapseton, niin joo, mutta kyllä meillä lapset ihmettelisivät, jos mummolle ei avattaisi ovea.

tosi vaikea tilanne. osaan samaistua.
 
Heittäydy itse marttyyriksi. "Miksi minua kiusataan, enkö ole sen arvoinen, että ansaitsisin edes joskus lepoa ja rauhaa". Sitten noista muuttoaikeista, sano, että olet niin väsynyt, että täytyy varmaan muuttaa pois, kun ei saa koskaan rauhaa. Puhu anopille anopin kielelellä. Vaikka se haukkuisikin ympäriinsä, itseään se vain halventaa toisten silmissä. Mä toistan omalle anopilleni sopivissa kohdissa, kun anoppi moittii, Että "Minut kasvatetiin kohteliaaksi, eli jos ei ole hyvää sanottavaa, en sano mitään". Sitten merkitsevä hilajisuus.
 
Tuohon lasten päivä- tai iltauniaikaan tapahtuvaan vierailuun käyttäisin 2 keinoa: ensin sanoisin suoraan, että iltaisin on nukkumaanmeno ja iltatoimet klo 19 alkaen (esim) ja silloin ei vieraita enää oteta vastaan ollenkaan. Toiseksi laittaisin aina oveen jonkin lapun kun lapset nukkuvat, että ei saa häiritä.

Nämä kun anopille selittää, niin tietää pelisäännöt. Toki ei ratkaise kaikkia vierailuja, mutta ainakin illat ja päiväunet jäisi perheen omaksi ajaksi.

lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa (unet) on aina hyvä vedota!
 
Ööh,mikset ole jo laittanut miestäsi valitsemaan? Sen hommahan on äidillensä puhua. Jos ei käy,niin pyydä sitten menemään vaikka mutsinsa viereen yöksi,jos se menee tärkeysjärjestyksessä vaimon edelle.
 
Jos yksi ongelma on se, että lapset avaa aina oven vaikka se olisi lukossa, niin voihan niille lapsille sanoa, että nyt ei avata, tähän aikaan meille ei voi tulla vieraita.

Meillä appivanhemmat asuu syytingillä samassa talossa omassa siivessään, ja meidän puolella ramppaaminen väheni huomattavasti kun lakattiin avaamasta ovea tai annettiin odottaa oven takana kauan, jos oltiin kärttyisiä niin ei peitelty sitä ja muutenkin huomioitiin mahdollisimman vähän jos tulivat jonkin asian takia ja jäivät "vahtaamaan", oltiin kuin eivät olisi paikalla jne. Kurjaa käyttäytyä niin, mutta minkäs teet kun toisilta puuttuu niin täysin tilannetaju. Sen lisäksi että pamahdetaan päälle mihin kellonaikaan tahansa, noihin käynteihin liittyi vielä usein joko suoraa tai epäsuoraa vittuilua tai arvostelua, käskemistä jne.
 
["vieras ap";27181358]Voi kun te ette tunne tätä ihmistä. Minä en voi sanoa sille oikeasti ovelta että ei saa tulla.
Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"

Tunnen anopin näiden vuosien ajalta niin hyvin. Antaa tulla mielipiteensä kaikista ihmisistä hyvinkin suoraan. Haukkuu myös tätä toista miniää minulle.
Miksi ihmeessä uskoisin ettei sääntö toimi toisinkin päin. Taatusti tilaisuuden tullen myös haukkuu minua toiselle miniälle.]


Mä tiedän vielä pahemman, oman äitini, jolla pahoja mielenterveysongelmia. On paljon pahempi kuin sun anoppisi. Hän puhuu ja soittaa kaikille sukulaisille mm. mun isovanhemmille, sisaruksille ja kaikille tutuille ja tuntemattomille kaikenlaista pahaa ja perätöntä. On siis hyvin harhainen, mutta ulospäin fiksunoloinen ihminen, jota monet uskovat.

Siksi voin todellakin sanoa sulle kokemuksen syvällä rintaäänellä, että sillä ei ole paskaankaan vertaa väliä mitä sun anoppi puhuu muille ja mitä muut ajattelee susta.

Joo, tiedän. Tietenkin se tuntuu pahalta. Mutta ilmeisesti susta nytkin tuntuu pahalta olla kynnysmattona. Jos sä oot omasta mielestäsi tarpeeksi arvokas, niin sä et välitä siitä mitä sun anoppi haluaa vaan mikä susta tuntuu hyvältä. Eli kun haluat lauantai aamuna nukkua pitkään etkä viihdyttää anoppiasi 7.00 keittössäsi, menet avaamaan oven ja sanot tiukasti: "Sä et ole tervetullut meille aamuisin ennen klo ....Älä enää ikinä tule meitä herättämään kello seitsemän."

Sama juttu kaikkien muiden juttujen osalta. Kun haluat katsoa leffaa, viet ovelle ja sanot että nyt vietätte perheen kesken leffailtaa ja heippa! Jne.

Pohjimmiltaan kyse on siitä elätkö sä sun tarpeille ja sun lastesi ja miehesi tarpeille vai täytätkö sä hampaita kiristellen sun anoppisi tarpeita. Sun valintasi huolimatta siitä kuinka kurjaa sun anoppisi käytös on.
 
[QUOTE="vieras ap";27181489]
Minä en yksinkertaisesti halua tuohon souviin.[/QUOTE]

Sun pitää yksinkertaisesti päättää haluatko mielummin tuohon souviin vai elää kuten nyt. Ilmeisesti olet päättänyt, että mielummin annat anopin häiritä jokapäiväistä elämää. Elä sitten sen päätöksesi kanssa ja lopeta valittaminen, elämä on paljon helpompaa kun ei jaksa valittaa asioista joille ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään.
 
[QUOTE="vieras ap";27183710]Olen katsellut jo puolisen vuotta sopivaa taloa. Ei vaan tunnu löytyvän sellaista, joka osuisi.
Koska muutto on pakko toteuttaa, tulen hulluksi muuten.

Kauhee hommahan siinä on, mutta en näe muuta ulospääsyä tilanteesta. Pitää vaan TOIVOA, että vaikkapa kymmenen kilometrin välimatka EDES puolittaisi nuo kyläilyt.

Tässä pitää kuitenkin ajatella lasten kouluja, omia työpaikkojamme jne, meillä ei ole kuin yksi autokaan käytössä, joten minnekään jumalan selän taakse emme voi muuttaa...[/QUOTE]

No kannattaisikohan ensin kokeilla oikeasti tehdä asialle jotain? Muutto nyt on iso asia ja aivan helvetin typerää muuttaa sen takia, että ei uskalla sanoa anopille, että ei saa tulla kylään. Se 10km ei välttämättä tule edes riittämään. Sittenkö taas uusi muutto? Kauemmaksi, jossa ei ole töitä, lasten pitää vaihtaa koulua. Kaikki vaan sen takia, että äiti on liian kiltti pitämään kiinni rajoista.
 
Usko minua,10 km ei taida auttaa jos anopilla on auto ja kortti.
Meidän välimatka on tarkalleen 28 km mutta anoppi saattaa silti käydä kaksi kertaa päivässä.

Tuosta lasten nukkumaanmenoajoista : meillä ei anoppi VÄLITÄ vaikka lapset nukkuisivatkin jo yöunia.
Eli ei auta mitään.
Mulla ois toki se vaihtoehto että luopuisin koirista,niiden haukkumiseen lapset heräävät viimeistään.
 
Mitäs se anoppi tekee silloin jos et mitenkään häntä noteeraa, touhotat vaan omia juttujasi, puet muksuille vermeet niskaan ja sanot, että tupa tyhjäksi me lähdetään nyt asioille.

Jos arvostelee esim siisteystasoa,cauttaisiko jos asialliseen sävyyn sanoisi, että en minäkään tule sinun kotiasi arvostelemaan ja jos köynnin syy on ainoastaan tuo, asianon tullut selväksi ja voit palata omaan kotiisi.
 
Heh, itse teen tuota samaa anopille.... onkohan hän kirjoitellut täällä, kun "miniä on joka päivä roikkumassa oven takana lasten kanssa"...

Yritä ymmärtää anoppiasi, todennäköisesti on vain niin yksinäinen, että roikkuu siksi teillä.
Yritä keksiä hänelle jotain uusia harrastuksia tai jotain, joka veisi hänen aikaansa.
 
[QUOTE="Nöppäri";27187647]Mitäs se anoppi tekee silloin jos et mitenkään häntä noteeraa, touhotat vaan omia juttujasi, puet muksuille vermeet niskaan ja sanot, että tupa tyhjäksi me lähdetään nyt asioille.

Jos arvostelee esim siisteystasoa,cauttaisiko jos asialliseen sävyyn sanoisi, että en minäkään tule sinun kotiasi arvostelemaan ja jos köynnin syy on ainoastaan tuo, asianon tullut selväksi ja voit palata omaan kotiisi.[/QUOTE]

Kulkee perässä ja kommentoi plus että kertoo mm toiselle miniälle miten välinpitämätön olin kun en huomannut häntä...HUOH!!

itseasiassa olen kerran viikonloppuna laittanutkin "ei saa häiritä" lapun. Päivittelee sitä sitten suureen ääneen ystävilleen ja sukulaisilleen ja pyörittelee silmiään ja naureskelee miten olen niin laiska ämmä kun en herää aamulla kukon laulun aikaan leipomaan sämpylöitä.(ei se nyt minua tietääkseni ämmittele, anteeksi liiotteluni :D).

Minä olen lapsuudenkodissani tottunut siihen, että viikonloppuna voi pyjamat olla päällä vaikka pitkälle iltapäivään, sänkyjä ei välttämättä pedata ollenkaan jne. Anopin huushollissa pikkuisen eri menttaliteetti.
 
[QUOTE="mei";27187631]Usko minua,10 km ei taida auttaa jos anopilla on auto ja kortti.
Meidän välimatka on tarkalleen 28 km mutta anoppi saattaa silti käydä kaksi kertaa päivässä.

Tuosta lasten nukkumaanmenoajoista : meillä ei anoppi VÄLITÄ vaikka lapset nukkuisivatkin jo yöunia.
Eli ei auta mitään.
Mulla ois toki se vaihtoehto että luopuisin koirista,niiden haukkumiseen lapset heräävät viimeistään.[/QUOTE]

Meilläkin anoppi monesti tulee sisään vaikka lapset jo nukkuu, kuiskii vaan :D.

Yksi ilta anopin ryysätessä taas yhdeksän jälkeen illalla kylään sanoin meneväni katsomaan onko sairaan lapsen asento hyvä = kun tulen takaisin lapsen huoneesta olisitko ystävällinen ja olisit sillä aikaa painunut vidduun että saan katsoa ohjelman tvstä rauhassa.
Mitä vielä, anoppi tuijotti äänetöntä tv ruutua nojatuolissa kun tulin 20 minuutin päästä takaisin...:D
 

Yhteistyössä