Voi Voi teitä tolloja, kirjotuksista kyllä näkee, ettei olla ikinä oltu erossa omista lapsista kun kuvitellaan, että tuon mittainen ero saa lapseen jotkut kamalat traumat aikaiseksi, ennemminkin siihen äitiin kun lapseen.
Kirjoituksista näkee myös ettei palstamammat ole tainnut paljoa lapsia kuskata tuttujen ympyröiden ulkopuolelle.
Itse ulkomaille muuttaneena, voin kyllä sanoa, että se oli lapsille raskasta. Uusi kieli, kulttuuri, koti, ystävät, kaikki! Eikä yhtään sukulaista vanhempien lisäksi lähimaillakaan. Taatusti siitä ois tullut entistä raskaampaa jos tilanne olisi ollut se, että olisin muuttanut tänne yksin lasten kanssa, ja tukkinut ne suoraan vieraskieliseen päivähoitoon, ja siinä samalla alottanut uuden työn ja yrittänyt tehdä kodista kodin.
Kyllä kuulkaa lapset pärjää rakastavan isän kanssa, sillä isä on heille yhtälailla vanhempi kun äitikin, ja aivan yhtä tärkeä. Mitä te oikeen kuvittelette, että olette äitinä jotenki ykkössijalla... huooooh...
Ja Aapelle, tuosta muutosta ja asioiden järjestelystä.
Kannattaa ottaa tarkasti selkoa kaikista jutuista etukäteen, kun käytännöt voi vaihdella ihan huimasta maiden välillä
esimn.täällä missä me asutaan, ei USA, niin on tuo päiväkoti systeemi erilainen kun suomessa, sitä haetaan kerran vuodessa, tammikuun tienoolla, ja sitten kun se myönnetään, niin päiväkotivuosi alkaa elokuussa, ja päiväkotipaikkoja ei sitten muutoin ole jaossa, eli muuttamiset yms, pitää suunnitella huolella etukäteen ja hakea jo monta kuukautta aiemmin päivähoitopaikkaa uudelta paikkakunnalta.
Mutta lapsista, ei vaan pystyisi. Mä tosin en ookaan yhtään uraäiti vaan oon ollu esikoisen syntymästä asti kotona ja tehny töitä sen mukaan et lasten ei oo tarvinu mennä hoitoon, mut ollaan pärjätty taloudellisesti... Eli oon varmaan aika huono sanomaan mitään... 
