Taitaa moni ketjun nainen olla epävarma omasta vanhemmuudestaan, kun täytyy ehdoin tahdoin varmistaa, ettei isä vahingossakaan ole merkittävä lapselle. Meillä perheessä se menee niin, että Data on se lämmin halitteleva, lohduttava syli ja itkujen poispyyhkijä (toimii myös minun suuntaani näin :heart: ), mie olen se joka varmistaa, että arki pyörii suoritustasolla, pitää yllä kuria ja järjestystä ja tarkkailee sääntöjä kuten nukkumaanmenoaikoja.
Mie voin todistetusti olla pois pitempiäkin aikoja kotoa ja Data hoitaa kaiken, lapset voivat hyvin. Datan poissaolo taas johtaa siihen, että lapset ovat aika lailla ikävissään, kissatkin mukaanluettuna. Minulle ei ole mitenkään tuskallista myöntää Datan olevan se emotionaalinen kallio perheessä, joksi äiti kai yleensä katsotaan. Tärkeintä on, että lapsilta ei puutu mitään aspekteja elämästään - sama se keneltä ne tulevat. Säännöt tuovat turvallisen olon ja turvaa lisää hellä huolenpito ja läsnäolo.