Muuttuukohan tämä fyysiseksi väkivallaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huolissaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Huolissaan"

Vieras
Meillä on mennyt pidemmän aikaa miehen kanssa huonosti. Olemme naimisissa ja pieniä lapsia on. Mies käyttää tosi useasti henkistä väkivaltaa, ja minä myös olen häntä haukkunut. Mutta mies myös saattaa heitellä tavaroilla minua.
Nykyään pelottaa jos tulee riita, että heittääkö jollain. Ja saa aina asian käännettyä niin, että vika on vain ja ainoastaan minun, koska minä ärsytin häntä siihen pisteeseen, ettei voi syyttää kuin minua vaan.
Ja minua niin harmittaa ja ärsyttää ja suoraan sanottuna v*tuttaa, kun hän aina syyttää vain minua. Jos tulee riita, vika on aina minun. Joka ikinen kerta sanoo, että "nyt vika on ainakin vain sinussa", koskaan ei myönnä omia virheitä. Tämä on jotenkin niin raskasta, ja tuntuu että masennun kohta ihan täysin, kun minä vain olen niin paha ja huono ihminen ja pilaan hänen elämän.
Eilenkin kun tuli riita, sanoin ettet voi vain minua yksin syyttää, niin hän vain tokaisi että eihän täällä muitakaan ole..
Olen miettinyt eroa vaikken erota haluaisi, koska tottakai kuitenkin rakastan miestäni ja haluaisin pitää perheen kasassa, mutta en jaksa jokapäiväistä tappeluakaan. Tuntuu että oma henkinen hyvinvointi kärsii ja stressaan vaan. Ei kai lapsetkaan jaksa kuunnella aina tälläistä. :/
 
No en jäis odottelemaan että millon tempasee. Pitäisköhän teidän käydä juttelemassa asiasta vaikka perheneuvolassa?
 
No en jäis odottelemaan että millon tempasee. Pitäisköhän teidän käydä juttelemassa asiasta vaikka perheneuvolassa?

Se on niin hankala lähteä mihinkään juttelemaan, kun ei näe itsessä mitään vikaa. Ja tottakai minussakin on vikaa,mutta ei kai se aina voi olla vain minun vika.

Mietin, että muuttuuko tälläinen aina fyysiseksi? vai onko poikkeuksia että jatkuis vaan näin? Mutta ei kai näinkään tämä voi todellakaan jatkua. Onko mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota, tai elää tälläisessa suhteessa? Tuntuu että olen niin epäonnistunut meidän suhteessa. :(
 
Ja toinen ongelma meillä on, mikä aiheuttaa riitaa, on se, että en enää halua seksiäkään mieheni kanssa. Halut ovat kadonneet ja mies ei ymmärrä sitä ja on vihainen siitäkin.
 
Voi siellä perheneuvolassa kai käydä yksinkin? Sieltä varmaa saa neuvoja jatkoa ajatellen.
Varmaan myös helpottais tota sun oloa jos kävisit juttelemassa.

Älä alistu tollaseen. Henkinen väkivalta(kin) on paha asia.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi ihmeessä alistut edes henkiseen väkivaltaan, suostut pelkäämään ihmistä jonka pitäisi olla sun tuki ja turva? Miten lapset kokee sen ilmapiirin, isi uhkaa, äiti pelkää?
Kai tiedät että ennenpitkää se henkinen väkivalta myös ulottuu teidän lapsiin? Vai odotatko että mies heittää lasta jollakin?
Odotatko että mies oikeasti lyö? Lähdetkö jos lyö sinua vai vasta silloin jos lyö lasta?

Mieti näitä kysymyksiä ihan oikeasti, kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista elämässään. Kaikkein vähiten lasten.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Lapsia tässä ajattelenkin, mutta myös miestä ja kaikkea. Ei mies haluaisi erota. Nyt kun mietin noita, että lähtisinkö jos mies löisi, niin en varmaan silloinkaan pystyis heti pakkaamaan tavaroita ja lähtemään vaan varmaan samallalailla jahkalisin. En tiiä miksi tämä on näin. Tai yksi syy on se, että pelkään kuollakseni, että jos eroamme niin mies tekee itselleen jotain. Minua niin pelottaa se.
 
[QUOTE="Jaana";27205660]Puhukaa
neuvotelkaa keskustelkaa
käyttäkää parisuhdeterapiaa tarvittaessa[/QUOTE]

Olemme puhuneet monesti. Ja molemmat luvanneet muuttua. Mutta tämä vaan on jonkinlainen kehä tai pyörä, että aina tulemme tähän samaan pisteeseen. Hetken aikaa voi olla mukavaa ja ihanaa ja on niinkuin vastarakastunut, mutta sitten kaikki palaa taas tähän samaan. Tämä on kyllä niin tosi raskasta!
 
Mitäs mies sanoo, jos kerrot hänelle, että pelkäät miestäsi? Siinähän sen voisi kuvitella reaktiosta näkevän, jos vähättelee, on syytä huoleen. Jos taas oikeasti miettii tekosiaan ja yrittää muuttua, voi olla kyse stressistä tms, ja sokeudesta omalle käytökselleen.

En kyllä minäkään jäis odottelemaan pahempia aikoja...
 
Mitäs mies sanoo, jos kerrot hänelle, että pelkäät miestäsi? Siinähän sen voisi kuvitella reaktiosta näkevän, jos vähättelee, on syytä huoleen. Jos taas oikeasti miettii tekosiaan ja yrittää muuttua, voi olla kyse stressistä tms, ja sokeudesta omalle käytökselleen.

En kyllä minäkään jäis odottelemaan pahempia aikoja...

Ei minusta mies kovin vakavissaan ota jos puhun asiasta. Naureskellen saattaa sanoa että etkä tai eihän tarvi pelätä tms. Hymähtelee ja asia on siinä.
 
[QUOTE="Huolissaan";27205668]Lapsia tässä ajattelenkin, mutta myös miestä ja kaikkea. Ei mies haluaisi erota. Nyt kun mietin noita, että lähtisinkö jos mies löisi, niin en varmaan silloinkaan pystyis heti pakkaamaan tavaroita ja lähtemään vaan varmaan samallalailla jahkalisin. En tiiä miksi tämä on näin. Tai yksi syy on se, että pelkään kuollakseni, että jos eroamme niin mies tekee itselleen jotain. Minua niin pelottaa se.[/QUOTE]

Nyt priorisoimaan! Lasta ei pidä rankaista sun vääristä valinnoista! Nyt jo arveluttavat olosuhteet, eikö sun mielestä?
 
Miksi sä et vo lähteä jos mies tekee jotian? Sehän on sun miehen ongelma. Tolla tavalla se saa sut jäämään. Mun äiti kans pähkäili et eroaako mun isäpuolesta mut ei eronnut kun isäpuoli uhkas tappaa itsensä. Nyt sit mun äiti on teholla hakattuna, kun ei sit uskaltanut lähteä. Ja mun kokemuksen mukaan henkinen väkivalta on lapsille pahasta, ainakin itse kärsin nuoruudessa siitä miten mun isäpuoli kohteli äitiä. Ja niin tias kärsiä mun velikin vaikkei siitä ikinä puhunut vaan teki itsemurhan.
 
Siis miten niin muuttuu fyysiseksi väkivallaksi? Tavaroiden heittely toista kohti on sitä jo ihan taatusti. Ajattelepa että heittää sua jollain kovalla esineellä ja osuu kunnolla päähän, henki voi mennä pahimmassa tapauksessa. Onko oikeasti niin, että suuttuessa voi paiskia muijaai ja mukuloita vaikka ruokalautasilla ja se on vaan henkistä väkivaltaa? Sinä et ole vastuussa siitä tekeekö mies itselleen jotain vai ei, oman elämän jatkaminen on jokaisen omassa kädessä. Mulla on sulle hyvä neuvo: Erotkaa! Ette sovi yhteen, sinä olet kynnysmatto ja ukkosi on tyranni joka purkaa suhun pahaa oloaan. Itse olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa ja voi luoja että olen nyt onnellinen yksinhuoltajana. Voin olla miten haluan omassa kodissani, ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään...
 
Ei kai se ero koskaan helppo ja yksinkertainen ole. Vaikealta ja pahalta tuntuu erota, mutta oikealta se kieltämättä tuntuu. Mutta mietin, että mietinköhän ja pelkäänköhän sitten kokoajan, että mies tekee itselleen jotain ja varmaan syyttäisin siitä itseäni, koska mies on sanonut niin monesti että minä olen pilannut suhteen ja olen pilannut hänen elämän ja kaikki syy minun. harmittaa kun olen antanut itselleni tapahtua näin.
 
[QUOTE="Huolissaan";27206386]Ei kai se ero koskaan helppo ja yksinkertainen ole. Vaikealta ja pahalta tuntuu erota, mutta oikealta se kieltämättä tuntuu. Mutta mietin, että mietinköhän ja pelkäänköhän sitten kokoajan, että mies tekee itselleen jotain ja varmaan syyttäisin siitä itseäni, koska mies on sanonut niin monesti että minä olen pilannut suhteen ja olen pilannut hänen elämän ja kaikki syy minun. harmittaa kun olen antanut itselleni tapahtua näin.[/QUOTE]

Sinä et ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä millään tavoin, toki sinä olet lähestulkoon velvoitettu soittamaan ambulanssin jos hän uhkailee itsemurhalla...
Sun vastuu on sun ja lasten turvallisuudessa ja hyvinvoinnissa.
 
Ei kuulu normaaliin parisuhteeseen ja riitelyyn tuollainen, että toista viskotaan tavaroilla. Se jo yksistään on fyysistä väkivaltaa!! Minä tuossa tilanteessa keskustelisin vakavastyi miehen kanssa (huom! ei silloin kun riita on päällä, vaan muussa tilanteessa), kertoisin mitä mieltä olen asioista ja että tilanteen on muututtava, jostain on lähdettävä apua hakemaan. Kertoisin myös, että jos vielä kerran minua heittää jollain esineellä, se on sitten siinä se parisuhde, sitten menee lusikat jakoon. Ja todellakin tekisin itselleni toimintasuunnitelman selväksi, ehkä jopa pakkaisin jonkinlaisen "hätälaukun", jotta oikeasti voisin marssia ulos ovesta kun seuraavan kerran jotain tavaraa alkaa lennellä.
 
[QUOTE="Huolissaan";27206386]Ei kai se ero koskaan helppo ja yksinkertainen ole. Vaikealta ja pahalta tuntuu erota, mutta oikealta se kieltämättä tuntuu. Mutta mietin, että mietinköhän ja pelkäänköhän sitten kokoajan, että mies tekee itselleen jotain ja varmaan syyttäisin siitä itseäni, koska mies on sanonut niin monesti että minä olen pilannut suhteen ja olen pilannut hänen elämän ja kaikki syy minun. harmittaa kun olen antanut itselleni tapahtua näin.[/QUOTE]

Et sä voi hengittää toisen puolesta!
 

Yhteistyössä