S
"Sasse"
Vieras
Asumme rivarissa ja taloyhtiöllä on kiva leikkialue. Meillä on vähän reilu 1 v kaksoset eli heistä ei vielä ole seuraa naapurin 3 v pojalle. Poika on ihan mukava eikä aluksi haitannut, että oli seurassamme kun olimme ulkona. Nyt on vain alkanut
ärsyttää kun tuntuu etten voi yhtään keskittyä olemaan omien lasten seurassa koska poika tuntuu olevan kokoajan ulkona. Esittelee lelujaan, vaatteitaan, taitojaan, pyytää antamaan keinuun vauhtia jne. Eli ihan perus juttuja mutta se mikä häiritsee on se, että on aivan kokoajan minun vieressäni ja höpöttää ja kyselee taukoamatta.
En mitenkään keksi miten voin nätisti sanoa, että teeppäs jotain välillä yksinkin. Yleensä on yksin pihalla, joskus jompikumpi vanhempi on mukana mutta silloin he istuvat penkillä lukemassa kirjaa tai näpräävät puhelinta eli eivät ole pojan seurana -> poika on minun luona kun saa minulta huomiota. Vanhemmat eivät ole sellaisia, että haluaisivat höpötellä tuntemattomien kanssa vaan moikkaavat varovasti ja joskus kun sanoin jotain tuli vain lyhyt vastaus ja keskittyi sitten taas kirjaansa. Tänäänkin kun kerroin pojalle, että menemme syömään ja päiväunille alkoi kamala tivaaminen miksi ette voi mennä myöhemmin ja tulettehan heti takaisin jne.
Tähän tilanteeseen on kai vaan tyydyttävä ja mentävä johonkin muualle ulkoilemaan jos emme pojan seuraa halua. Pihammekin on niin, että poika tulee sinne jos näkee meidät pihalla tai pyytää meitä yhteiselle leikkialueelle.
ärsyttää kun tuntuu etten voi yhtään keskittyä olemaan omien lasten seurassa koska poika tuntuu olevan kokoajan ulkona. Esittelee lelujaan, vaatteitaan, taitojaan, pyytää antamaan keinuun vauhtia jne. Eli ihan perus juttuja mutta se mikä häiritsee on se, että on aivan kokoajan minun vieressäni ja höpöttää ja kyselee taukoamatta.
En mitenkään keksi miten voin nätisti sanoa, että teeppäs jotain välillä yksinkin. Yleensä on yksin pihalla, joskus jompikumpi vanhempi on mukana mutta silloin he istuvat penkillä lukemassa kirjaa tai näpräävät puhelinta eli eivät ole pojan seurana -> poika on minun luona kun saa minulta huomiota. Vanhemmat eivät ole sellaisia, että haluaisivat höpötellä tuntemattomien kanssa vaan moikkaavat varovasti ja joskus kun sanoin jotain tuli vain lyhyt vastaus ja keskittyi sitten taas kirjaansa. Tänäänkin kun kerroin pojalle, että menemme syömään ja päiväunille alkoi kamala tivaaminen miksi ette voi mennä myöhemmin ja tulettehan heti takaisin jne.
Tähän tilanteeseen on kai vaan tyydyttävä ja mentävä johonkin muualle ulkoilemaan jos emme pojan seuraa halua. Pihammekin on niin, että poika tulee sinne jos näkee meidät pihalla tai pyytää meitä yhteiselle leikkialueelle.