Tosin ette taida niitä korvauksia saada oikeuden kauttakaan.
Mikä on alaikäisen korvaus-velvollisuus?
13.12.2004 (päivitetty 14.12.2004 06:00)
Ilpo Toivonen
Minulla on pieni käytettyjä kodinkoneita myyvä yritys. Kaksi 13-vuotiasta poikaa heitti melko suurikokoisen kiven liikehuoneistoni ikkunasta sisään. Ikkuna hajosi säpäleiksi, ja muun muassa kaksi näyteikkunassa ollutta televisiota rikkoutuivat ja ranteeni murtui. Luulen, että vakuutus ei korvaa vahinkoja. Kuka korvaa alaikäisen aiheuttamat vahingot? Voinko vaatia maksua vanhemmilta, ja mitä korvauksia voin heiltä vaatia?<c>Vastaus: Vahingonkorvauslain mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Vahingonkorvaus käsittää pääsääntöisesti hyvityksen ainakin henkilö- ja esinevahingosta.
Esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannukset ja muut kulut sekä arvonalennus tai tuhoutuneen esineen arvo. Henkilövahinkona korvataan muun muassa sairaanhoitokustannukset ja muut vahingosta aiheutuneet kulut, tulojen ja elatuksen vähentyminen, kipu ja särky sekä vika ja muu pysyvä haitta.
Alaikäisen korvausvastuu ei ole sidoksissa siihen, onko lapsi teostaan rikosoikeudellisessa vastuussa vai ei. Vahingonkorvausoikeudellinen korvausvastuu alkaa suunnilleen siinä iässä, kun lapsi saavuttaa koulukypsyyden eli noin seitsemän vuoden iässä.
Oikeuskäytännössä on korvauksia tuomittu maksettaviksi jopa 4-vuotiaan lapsen aiheuttamasta vahingosta. Arvioitaessa alle 18-vuotiaan tahallisuutta tai tuottamusta vahingon aiheuttamisessa pidetään mittapuuna sitä huolellisuutta, jota vastaavan ikäiseltä ja samalla kehitystasolla olevalta voidaan vaatia.
Alle 18-vuotias syyllistyy tuottamukselliseen vahingon aiheuttamiseen, jos hän menettelee ikäisekseen moitittavalla tavalla. Myös lapsen kehitystaso otetaan huomioon. 13-vuotiaiden poikien voi olettaa ymmärtävän erittäin hyvin, mitä seurauksia ikkunaan heitetyllä kivellä voi olla. Siten pojat ovat ainakin itse vastuussa aiheuttamastaan vahingosta.
Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, että lapsen ohella saattaa hänen holhoojansa tai muu henkilö, joka on velvollinen pitämään lasta silmällä, joutua vastuuseen lapsen aiheuttamasta vahingosta.
Tämä vastuu edellyttää tuottamusta eli sitä, että kyseinen henkilö on laiminlyönyt lasten asianmukaisen kasvattamisen tai valvonnan. Tässä tapauksessa suhtaudun epäillen siihen, että poikien vanhempien katsottaisiin olevan vahingosta vastuussa. Vanhempien ei voida edellyttää jatkuvasti vahtivan 13-vuotiaita lapsia. Kasvatuksen laiminlyönti saattaisi myös olla vaikea näyttää toteen.
Uskoakseni väite saattaisi menestyä vain jos vanhempien voitaisiin näyttää suoranaisesti kehottaneen rikkomaan ikkunoita tai olemaan välittämättä muiden omaisuudesta tai muuta vastaavaa. Mikäli vakuutuksenne ei korvaa, voitte hakea vahingonkorvauksia viime kädessä riita-asiana käräjäoikeudessa. 13-vuotiaiden poikien maksukyky on luultavasti olematon.
Tuomioistuimen tuomio on kuitenkin peruste, jolla korvausta voi vaatia vielä myöhemminkin, esimerkiksi, kun pojat menevät kesätöihin tai saavat muita tuloja. Korvaussumma kasvaa lisäksi viivästyskorkoa koko ajan.
Vahingonkorvausvelka vanhentuu kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää vahingosta ja sen tekijästä. Muun muassa korvausta koskevan kanteen nostaminen, todisteellinen muistuttaminen velasta tai ulosoton hakeminen katkaisevat vanhentumisajan, ja tästä alkaa kulua uusi kolmen vuoden vanhentumisaika.
