Mitä ajatuksia herää muille tälläisestä..
Perheen lapset 5v ja 7v ovat toistuvasti, monena illtana viikossa keskenään kotona. Heidän äiti (yksinhuoltaja) on illat "keikoilla", lapsien että äidinkin sanojen mukaan. Joskus lapset tulee meille päiväksi kun äidille tulee näitä yllättäviä keikkoja.
Ajallisesti lapset on keskenään n. klo 16-20.
Eilen kävikin sitten ikävämpi tilanne kun lapset oli jälleen keskenään. Ensin leikkivät tuossa meidän pihalla minun tyttöni kanssa. 19.00 pyysin oman lapseni sisälle ja naapurin lapsetkin lähtivät kävelemään kotia päin. Heidän äitinsä ei kuitenkaan ollut kotona vielä ja ovet oli mennyt vahingossa lukkoon. 7-vuotiaan kännykkä oli myös jäänyt kotia. Lapset olivat päättäneet sitten lähteä kävelemään isosiskonsa luokse n. 3km päähän.
Klo 20.00 soi mun puhelin ja näiden lapsien äitihän se soittelikin ja kysyi onko lapsensa meillä, ei saanut 7-vuotiastaan kännykällä kiinni, eikä löytänyt heitä pihasta. Tässä vaiheessa kysyin omalta lapseltani tietääkö hän missä nuo lapset on - ja tyttöni kertoikin tuon että ovat lähteneet sinne siskon luokse. Jatkosta en tiedä.
Äidin kanssa olen ollut tekemisissä vain kun on lapsille kaitsijaa vailla. Uutena vuotena häneen ekan kerran tutustuin kun yllättäen tule ovemme taakse kysymään, voiko 5-vuotias tulla meille yöksi - kun hänelle tuli taas yllättävä keikka. Lapsi oli sitten uuden vuoden meillä yötä, ei oltu edes nähty sitä ennen.
Kirjoittelin silloin jo tästä samasta perheestä, tuntui oudolta että joku tuo lastaan hoitoon uuden vuoden aattona aivan tuntemattomalle ihmiselle.
No enivei. Nää asiat, lasten hyvinvointi jne. pyörii yhä useammin mun mielessä. Kuullostaako tuo ihan normaalilta teidän mielestä?
Sori pitkä stoori.
Perheen lapset 5v ja 7v ovat toistuvasti, monena illtana viikossa keskenään kotona. Heidän äiti (yksinhuoltaja) on illat "keikoilla", lapsien että äidinkin sanojen mukaan. Joskus lapset tulee meille päiväksi kun äidille tulee näitä yllättäviä keikkoja.
Ajallisesti lapset on keskenään n. klo 16-20.
Eilen kävikin sitten ikävämpi tilanne kun lapset oli jälleen keskenään. Ensin leikkivät tuossa meidän pihalla minun tyttöni kanssa. 19.00 pyysin oman lapseni sisälle ja naapurin lapsetkin lähtivät kävelemään kotia päin. Heidän äitinsä ei kuitenkaan ollut kotona vielä ja ovet oli mennyt vahingossa lukkoon. 7-vuotiaan kännykkä oli myös jäänyt kotia. Lapset olivat päättäneet sitten lähteä kävelemään isosiskonsa luokse n. 3km päähän.
Klo 20.00 soi mun puhelin ja näiden lapsien äitihän se soittelikin ja kysyi onko lapsensa meillä, ei saanut 7-vuotiastaan kännykällä kiinni, eikä löytänyt heitä pihasta. Tässä vaiheessa kysyin omalta lapseltani tietääkö hän missä nuo lapset on - ja tyttöni kertoikin tuon että ovat lähteneet sinne siskon luokse. Jatkosta en tiedä.
Äidin kanssa olen ollut tekemisissä vain kun on lapsille kaitsijaa vailla. Uutena vuotena häneen ekan kerran tutustuin kun yllättäen tule ovemme taakse kysymään, voiko 5-vuotias tulla meille yöksi - kun hänelle tuli taas yllättävä keikka. Lapsi oli sitten uuden vuoden meillä yötä, ei oltu edes nähty sitä ennen.
Kirjoittelin silloin jo tästä samasta perheestä, tuntui oudolta että joku tuo lastaan hoitoon uuden vuoden aattona aivan tuntemattomalle ihmiselle.
No enivei. Nää asiat, lasten hyvinvointi jne. pyörii yhä useammin mun mielessä. Kuullostaako tuo ihan normaalilta teidän mielestä?
Sori pitkä stoori.
