H
huhuh
Vieras
Alan olemaan tilanteeseen TOSI väsynyt. Olen jaksanut tätä nyt useamman vuoden mutta nyt tilanne alkaa olemaan siinä pisteessä että pakko tehdä jotain.
Meidän lapset ei siis ole mitään täydellisiä, ovat hekin aika vilkkaan puoleisia yms. mutta naapurin lapset...aarhg! siis ne on jotain aivan hirveää. Tosi villejä, ei mitään käytöstapoja, vanhemmat ei juurikaan kato heidän perään (joten saavatkin tehdä mitä keksivät) ja elo aivan hirveää.
Naapurin lapset kiroilevevat, hakkaavat toisiaan jos vähänkin jotain erimielisyyttä tulee (siis oikeasti hakkaavat, ei mitään "poikien painia" vaan ihan kunnon mättäämistä), hirveää huutamista ja karjumista koko ajan, puheet linjaa kalja-tupakka-vähänkö-on-hienoo (siis nämä on 6 ja 8 vuotiaita), paikkoja rikotaan, syljetään, pissataan pitkin pihoja ja siinä ohimenen vaikka kaveriakin, kerran olen aika varmasti yllättänyt toisen näitä varastamasta rahaa meidän pojalta (ei varmaa todistetta mutta oli kyllä aika selvää)... Heidän pihansa on kuin pommituksen jälkeen; ruohoa (tai siis voikukkia, rikkaruohoja yms.) ei ole leikattu moneen kesään, pihalla isohko ruohoton muta-alue jossa pojat pelaavat ja näin ollen ovat aivan mutaisia hetken pelaamisen jälkeen. Muutama vuos sitten ainakin ikkuna oli mennyt rikki ja sen sirpaleita löytyi vielä pitkän aikaa pihalta... (ja sitä ikkunaa ei ole korjattu vieläkään)..siinä nyt alkuun jotain.
Tämä nuorin naapureista on siis meidän vanhemman pojan kanssa saman ikäinen ja olivat samassa eskariryhmässä. Siellä oli nyt keväällä ongelmiakin tämän pojan kanssa. Tädit pyysivät että seuraisimme poikien ystävyyttä millä tolalla on. Poikamme ei aina ollut niin innoissaan menossa eskariin ja lopulta mutkien kautta saimme selville että tämä kyseinen naapurin poika hakkaa (siis voin kuvitella että HAKKAA kuten edellä kerroin veljesten tappeluista) poikaamme jos jokin ei mene kuten tämä haluaa. Ja siis aivan yllättäen mottasee. Ja kielsi sitten kertomasta kenellekään. Poikien välinen "ystävyys" on todella vaihtelevaa. Välillä ovat tosi hyvää kaveria ja leikkivät yhdessä mutta sitten voi olla pitkän aikaa ettei missään tekemisissä ole. Poikamme lähinnä ei halua leikkiä silloin.
Tämä kiusaamistilanne on kai helpottanut mutta nyt nämä ovatkin kavereita ja nytkin kun on kesä ja kotona ollaan (niin meidän kuin naapurin poikakin on koko kesän nyt kotona) he olisivat vaikka koko ajan yhdessä mutta kun MINÄ en tästä yhtään tykkää.
Jos olisivat meidän pihalla minun pitää koko ajan olla vahtimassa että he eivät riko mitään +sitä ihan oikeasti kamalaa huutoa/tappelua/karjumista ei jaksa kuunnella. Mutta siinä olis se hyvä puoli että minä voisin valvoa etteivät ala hakkaamaan/riehumaan. Jos sitten ovat naapurin pihalla, omat korvat ja hermot säilyvät vähän paremmin mutta sitten en pysty valvomaan mitä siellä tapahtuu (valitettavasti luotto ei siis ole kovin suuri, ei tiedä mitä tapahtuu ja kun ko. perheen vanhemmat ei välitä mitä tapahtuu niin...) ja toisekseen kun lapsemme sieltä pihalta tulevat pois, ovat he aivan hirveät likaisia (siis yltäpäältä siinä mudassa) ja muutenkin jotenkin hirveän vihaisen oloisia. Agressiivisia.
Nuoremman poikamme käytös on muuttunut sen jälkeen kun hänkin on alkanut olemaan enemmän heidän kanssa tekemisissä. Hän on kyllä tempperamenttinen ja myös villi mutta mielestäni tämä on vain lisääntynyt ja lisäksi hän nyt kiroilee, pelleilee enemmän ja käytös niin kotona kuin myös kodin ulkopuolella on jo aika järkyttävää. Ei tottele ja pelleilee vain. Ja muutenkin alkaa olemaan samoja piirteitä kuin naapurin nuorimmalla pojalla.
Ei vain jaksa tätä enää. Voinko määrätä etteivät ole missään tekemisissä ko. poikien kanssa? toisaalta, olen sitä yrittänyt ja sitten nämä roikkuvat tuossa raja-aidalla päivät pitkät eikä se hirmuisesti auta. Toisekseen tässä ihan lähellä ei ole muitakaan kavereita.
Mitä teen? Lähdenkö evakkoon kesäksi? tuntuu että nyt aika menee vain siihen että pitää keksiä minne lähtee ettei tarvi kotona olla ja ajatella noita naapurin poikia..
Ja juu, asunnon vaihtoa olen oikeasti jo vakavissani miettinyt. Sehän olisi ratkaisu..
Meidän lapset ei siis ole mitään täydellisiä, ovat hekin aika vilkkaan puoleisia yms. mutta naapurin lapset...aarhg! siis ne on jotain aivan hirveää. Tosi villejä, ei mitään käytöstapoja, vanhemmat ei juurikaan kato heidän perään (joten saavatkin tehdä mitä keksivät) ja elo aivan hirveää.
Naapurin lapset kiroilevevat, hakkaavat toisiaan jos vähänkin jotain erimielisyyttä tulee (siis oikeasti hakkaavat, ei mitään "poikien painia" vaan ihan kunnon mättäämistä), hirveää huutamista ja karjumista koko ajan, puheet linjaa kalja-tupakka-vähänkö-on-hienoo (siis nämä on 6 ja 8 vuotiaita), paikkoja rikotaan, syljetään, pissataan pitkin pihoja ja siinä ohimenen vaikka kaveriakin, kerran olen aika varmasti yllättänyt toisen näitä varastamasta rahaa meidän pojalta (ei varmaa todistetta mutta oli kyllä aika selvää)... Heidän pihansa on kuin pommituksen jälkeen; ruohoa (tai siis voikukkia, rikkaruohoja yms.) ei ole leikattu moneen kesään, pihalla isohko ruohoton muta-alue jossa pojat pelaavat ja näin ollen ovat aivan mutaisia hetken pelaamisen jälkeen. Muutama vuos sitten ainakin ikkuna oli mennyt rikki ja sen sirpaleita löytyi vielä pitkän aikaa pihalta... (ja sitä ikkunaa ei ole korjattu vieläkään)..siinä nyt alkuun jotain.
Tämä nuorin naapureista on siis meidän vanhemman pojan kanssa saman ikäinen ja olivat samassa eskariryhmässä. Siellä oli nyt keväällä ongelmiakin tämän pojan kanssa. Tädit pyysivät että seuraisimme poikien ystävyyttä millä tolalla on. Poikamme ei aina ollut niin innoissaan menossa eskariin ja lopulta mutkien kautta saimme selville että tämä kyseinen naapurin poika hakkaa (siis voin kuvitella että HAKKAA kuten edellä kerroin veljesten tappeluista) poikaamme jos jokin ei mene kuten tämä haluaa. Ja siis aivan yllättäen mottasee. Ja kielsi sitten kertomasta kenellekään. Poikien välinen "ystävyys" on todella vaihtelevaa. Välillä ovat tosi hyvää kaveria ja leikkivät yhdessä mutta sitten voi olla pitkän aikaa ettei missään tekemisissä ole. Poikamme lähinnä ei halua leikkiä silloin.
Tämä kiusaamistilanne on kai helpottanut mutta nyt nämä ovatkin kavereita ja nytkin kun on kesä ja kotona ollaan (niin meidän kuin naapurin poikakin on koko kesän nyt kotona) he olisivat vaikka koko ajan yhdessä mutta kun MINÄ en tästä yhtään tykkää.
Jos olisivat meidän pihalla minun pitää koko ajan olla vahtimassa että he eivät riko mitään +sitä ihan oikeasti kamalaa huutoa/tappelua/karjumista ei jaksa kuunnella. Mutta siinä olis se hyvä puoli että minä voisin valvoa etteivät ala hakkaamaan/riehumaan. Jos sitten ovat naapurin pihalla, omat korvat ja hermot säilyvät vähän paremmin mutta sitten en pysty valvomaan mitä siellä tapahtuu (valitettavasti luotto ei siis ole kovin suuri, ei tiedä mitä tapahtuu ja kun ko. perheen vanhemmat ei välitä mitä tapahtuu niin...) ja toisekseen kun lapsemme sieltä pihalta tulevat pois, ovat he aivan hirveät likaisia (siis yltäpäältä siinä mudassa) ja muutenkin jotenkin hirveän vihaisen oloisia. Agressiivisia.
Nuoremman poikamme käytös on muuttunut sen jälkeen kun hänkin on alkanut olemaan enemmän heidän kanssa tekemisissä. Hän on kyllä tempperamenttinen ja myös villi mutta mielestäni tämä on vain lisääntynyt ja lisäksi hän nyt kiroilee, pelleilee enemmän ja käytös niin kotona kuin myös kodin ulkopuolella on jo aika järkyttävää. Ei tottele ja pelleilee vain. Ja muutenkin alkaa olemaan samoja piirteitä kuin naapurin nuorimmalla pojalla.
Ei vain jaksa tätä enää. Voinko määrätä etteivät ole missään tekemisissä ko. poikien kanssa? toisaalta, olen sitä yrittänyt ja sitten nämä roikkuvat tuossa raja-aidalla päivät pitkät eikä se hirmuisesti auta. Toisekseen tässä ihan lähellä ei ole muitakaan kavereita.
Mitä teen? Lähdenkö evakkoon kesäksi? tuntuu että nyt aika menee vain siihen että pitää keksiä minne lähtee ettei tarvi kotona olla ja ajatella noita naapurin poikia..
Ja juu, asunnon vaihtoa olen oikeasti jo vakavissani miettinyt. Sehän olisi ratkaisu..
