Naimisissa mutta asuminen erillään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jaana

Vieras
Heips,

Onkohan kellään ollut mahdollisesti tollasta tilannetta että muutetaan erilleen vaikkakin ollaan naimisissa? Meillä olis sellanen tilanne tulossa koska yhteiselämä on mennyt ihan h***tiksi. Emme halua erota mutta joku aikalisä tähän on saatava tai ihan oikeasti eroamme. Elämä on tällä hetkellä jatkuvaa tappelua (meillä on hyvin erilaiset näkemykset siitä että miten kotia hoidetaan, asioita hoidetaan ja kuinka paljon on soveliasta olla pois kotoa kun on vuosikas muksu jne), joten katsoin paremmaksi etsiä oman asunnon jossa saan ihan itse päättää milloin imuroin ja mitkä verhot olohuoneeseen laitan. Onko kenelläkään järjestely onnistunut vai onko edessä ero sittenkin? Miten esimerkiksi lastenhoito ja arki on ollut järkättynä? Ja miten esim Kela suhtautuu asumistuen osalta?
 
No ei olla muutettu erillemme, mutta sellainen "plan b" on sovittuna, että
- lähtijä muuttaa mahdollisimman lähelle toisen kotia, siis ainakin pysyy samassa kaupungissa.
- Lapsi /lapset hoidetaan suunnilleen puoliksi, kumpikaan ei maksa toiselle elatuksesta jne..
- Tarvittaessa tietysti joustetaan hoitovuoroissa toisen työmenojen jne. takia.

Pidemmälle emme ole miettineet, koska ainakin toistaiseksi yhteiselo sujuu ihan ok :D
 
Meillä oli tuo tilanne. Kela vaati asumistukea varten eron vireille. Muuten miehen tulot ois vaikuttanu mun asumistukeen. Avioliitossa kun puolisot on jotenkin velvollisia elättämään toisiaan. Me ollaan palattu yhteen ja erokin ehti astua voimaan, että nyt ollaan avopari. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
me yritettiin, ero tuli. nyt mies elä huoletonta nuorenmiehen elämää ja on kuin olisi elämänsä kunnossa. ite kuolen tähän tuskaan

Sepä se. Meillä mies on nyttenkin jatkuvasti jos joissakin kinkereissä ja muka pelkää että ei tule näkemään poikaa tarpeeksi sitten kun muutamme pois. Nyt siis aikoo olla jatkuvasti arjessa mukana muuton jälkeen. Joopa joo. Voipi olla että kinkerit vie mennessään...
 
Kokemuksesta voin sanoa,että miehellesi saattaa alkaa elämä maistua siinä vaiheessa, kun muutatte erilleen .Todennäköisesti viipottaa illat ja viikonloput paremmilla metsästysmailla ja sinä huolehdit yksin lapsestasi. tietystikään mies ei halua erota,jotta olisi aina "turvallinen" paikka mihin palata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Kokemuksesta voin sanoa,että miehellesi saattaa alkaa elämä maistua siinä vaiheessa, kun muutatte erilleen .Todennäköisesti viipottaa illat ja viikonloput paremmilla metsästysmailla ja sinä huolehdit yksin lapsestasi. tietystikään mies ei halua erota,jotta olisi aina "turvallinen" paikka mihin palata.

Nooh, mies tietää että jos se tämänkin tyrii niin sitten se on menoa. Miehelle on niin paljon annettu mahdollisuuksia tehdä asiat toisin ja ottaa sitä vastuuta mitä isän pitääkin ottaa. Ei mua yh-elämä pelota, kasvatin vanhemmatkin muksut yksinäni. harmi jos tyrii koska mies on aivan ihana ja kultainen mutta ei osaa pysyä aloillaan ja pitää suutaan kiinni:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Kokemuksesta voin sanoa,että miehellesi saattaa alkaa elämä maistua siinä vaiheessa, kun muutatte erilleen .Todennäköisesti viipottaa illat ja viikonloput paremmilla metsästysmailla ja sinä huolehdit yksin lapsestasi. tietystikään mies ei halua erota,jotta olisi aina "turvallinen" paikka mihin palata.

eikä maksaa elareita ja saisi pitää vakipanon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Kokemuksesta voin sanoa,että miehellesi saattaa alkaa elämä maistua siinä vaiheessa, kun muutatte erilleen .Todennäköisesti viipottaa illat ja viikonloput paremmilla metsästysmailla ja sinä huolehdit yksin lapsestasi. tietystikään mies ei halua erota,jotta olisi aina "turvallinen" paikka mihin palata.

Nooh, mies tietää että jos se tämänkin tyrii niin sitten se on menoa. Miehelle on niin paljon annettu mahdollisuuksia tehdä asiat toisin ja ottaa sitä vastuuta mitä isän pitääkin ottaa. Ei mua yh-elämä pelota, kasvatin vanhemmatkin muksut yksinäni. harmi jos tyrii koska mies on aivan ihana ja kultainen mutta ei osaa pysyä aloillaan ja pitää suutaan kiinni:D

Mä en vaan antais miehelle sitä mahdollisuutta, että sais "hyvällä omallatunnolla" rellestää jossain omassa pikku asunnossaan samalla, kun itse hoitelet lasta kotona.Kyllä tuo avioliittoasia tulisi pystyä punnitsemaan nyt kun vielä asutte yhdessä. Ahdistavaa lapsellekin soutaminen ja huopaaminen - ja itsennekin.

 
tuntuu että pienestä ne erot nykyään tulee jos siitä että kuka laittaa ja päättää olkkarin verhot ja milloin, kuka imuroi. vaan empä minä voi teidän tilanteitanne tietää, kirjoituksen perusteella sitä luo mielikuvansa.
 
No hyvänen aika ero vireille ja siinähän on vuoden harkinta-aika. eiköhän siinä ajassa huomaa mitä toinen haluaa jatkossa tehdä, jos yhdessä olla niin ei tarvi palauttaa kakkosvaiheen paperia ja jos erota niin homma selvä.
Mut ei kela meillä ainakaan vaatinu et on ero vireillä kun oli vaan eri osoite. Muutettii erilleen ja laitoin eropaperit menemään vasta ehkä puoli vuotta muutosta ja sain kyllä kaikki yh-tuet sillä välin. Ja meillä isä ei tavannu lapsia ollenkaan, eikä tapaa edelleenkään :( vaan aloitti poikamiehen elämän, ni oli sitte pakko laittaa elämä eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
No hyvänen aika ero vireille ja siinähän on vuoden harkinta-aika. eiköhän siinä ajassa huomaa mitä toinen haluaa jatkossa tehdä, jos yhdessä olla niin ei tarvi palauttaa kakkosvaiheen paperia ja jos erota niin homma selvä.
Mut ei kela meillä ainakaan vaatinu et on ero vireillä kun oli vaan eri osoite. Muutettii erilleen ja laitoin eropaperit menemään vasta ehkä puoli vuotta muutosta ja sain kyllä kaikki yh-tuet sillä välin. Ja meillä isä ei tavannu lapsia ollenkaan, eikä tapaa edelleenkään :( vaan aloitti poikamiehen elämän, ni oli sitte pakko laittaa elämä eteenpäin.

herranen aika sentään siis ei tapaa omia muksujaan on meitä kanssa moneen junaan vaikka osa menis omalla autollakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miettii kanssa eroa:
tuntuu että pienestä ne erot nykyään tulee jos siitä että kuka laittaa ja päättää olkkarin verhot ja milloin, kuka imuroi. vaan empä minä voi teidän tilanteitanne tietää, kirjoituksen perusteella sitä luo mielikuvansa.

Niin siis enhän minä olekaan eroamassa vaan muutamme erilleen koska arjen asioiden yhteensovittaminen on tullut aikalailla mahdottomaksi :)
 
Mä oon kanssa miettinyt tuota. Siis elämä on nyt oikeasti niin vaikeaa, että musta tuntuu että asioita olis helpompi lähteä selvittämään kun asuttas hetki erillään. Siis jos saadaan sittenkään, mutta ei kyllä ainakaan tällä tapaa. Mutta oon miettiny just tuota, että miten tuo asumistuki sitten menee, jos ei kuitenkaan erota haluta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
No hyvänen aika ero vireille ja siinähän on vuoden harkinta-aika. eiköhän siinä ajassa huomaa mitä toinen haluaa jatkossa tehdä, jos yhdessä olla niin ei tarvi palauttaa kakkosvaiheen paperia ja jos erota niin homma selvä.
Mut ei kela meillä ainakaan vaatinu et on ero vireillä kun oli vaan eri osoite. Muutettii erilleen ja laitoin eropaperit menemään vasta ehkä puoli vuotta muutosta ja sain kyllä kaikki yh-tuet sillä välin. Ja meillä isä ei tavannu lapsia ollenkaan, eikä tapaa edelleenkään :( vaan aloitti poikamiehen elämän, ni oli sitte pakko laittaa elämä eteenpäin.

Meillä kyllä kela vaati kopion erohakemuksesta. Muutoin oisivat laskeneet miehen tulot kans tuloiksi. Näin ainaki ymmärsin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
öh... tuota... Miten eroaminen ja hymynaama sopii yhteen?

öh, tuota kun emme ole eroamassa. Siksi se sopii. En siis ole itkenyt silmiäni punaisiksi ja naamaani muodottomaksi. Ihan hyvällä fiiliksellä tästä ollaan toiseen osoitteeseen lähdössä.
 
Meillä ei ole ero vireillä vieläkään, 3kk asuttu eri osotteissa. Kela maksaa kyllä yksinhuoltaja tuet ja muut kunhan osoitteet ovat erillään. Meillä mies nauttii ainakin kovasti uudesta elämästään, käyttää mua vaan hyväkseen, lupailee pieniä juttuja sillointällöin että saa koukutettua, mutta elää kyllä omaa elämäänsä töissä a etenkin baarissa.
 

Yhteistyössä