Näin isäni kuolevan toissailtana

16.07.2011
228
0
16
Pidin kädestä kiinni ja tsemppasin korvan juurella, ettei tarvitse pelätä, äiti ja isä on vastassa. En ole itkenyt, oksensin tosin eilisen päivän, päätäni särki ja niskat on jumissa. Muut on kyllä itkeneet...

Eilen illalla, kun oksentelu lakkasi, otin suurimman osan askarteluvälineistäni esille ja aloin tekemään kollaasia ja käytin palapeilejä, jotka isä oli aikoinaan asentanut tähän asuntoon ennen syntymääni. Wanhoja kirpparilta löytämiäni tapetteja, kaikelaisia helmiä, nauhoja sun muuta. Tyttöni kohta 8 v tekee omaansa.

Kuolema, kun sen näkee niin läheltä... Ajattelin, että viimeiset henkäykset on pakotettuja, mutta ei isällä, ne oli ihan rauhalliset, hyvin harvat viimeiset henkäykset. 4, 3, 2, 1, ....

Muistan lapsena, kun isä oli yölöysissä ja nukkui päivällä, isän uniapnean hyvin. Kuorsaus lakkasi, alkoi hengen haukkominen, kävin tönäisemässä ja kuorsaus alkoi taas. Kuvittelin, että viimeinen yritys ottaa henkeä olisi samanlainen. Onneksi ei ollut.

Vaikka poislähtö oli rauhallinen, sitä edeltävä aika ei ollut. Oli paljon kovia kipuja ja hengenahdistusta. Isä pystyi nielemään ruokansa nestemäisenä.

Teille hyvät ihmiset, haluan esittää pyynnön:

Jos poltatte, käykää ostamassa 150 eurolla nicopurkkaa, noin aluksi. Näillä isäni pystyi olemaan viimeiset pari kuukauttansa polttamatta. Hän tiesi, että oli liian myöhäistä, mutta se helpotti hänen oloaan ja elämäänsä. Kaikella rakkaudella pyydän tätä.

Ystävällisin terveisin,

Eräs 28 vuotias tytär Pirkanmaalta

Lepää rauhassa Eino, isäni. joka olisi täyttänyt 67 muutaman päivän päästä
 
Osanottoni suruusi:hug: Anna itkun tulla jos on tullakseen.
Isäni kuolemasta on jo aikaa useampi vuosi.....keuhkosyöpä(ei voitu leikata) ja keuhkokuumeeseen sairastui ja viimeiset minuuttinsa taisteli...menehtyi lopulta tukehtumalla.Itse en ollut paikalla, mutta äitini oli hänen vierellään.
 
Viimeksi muokattu:
Menetin myös omat vanhempani tänä vuonna enkä voinut hyvästellä kumpaakaan :(
Isä lähti pois ihan yllättäen, äiti oli sairas joten toki pystyin hänelle kaikenlaista puhumaan.
Silti surettaa kun ei ollut silloin paikan päällä kun kuolema tuli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tykkää tästä;26938626:
Kiitos osanotoista. Olen puhunut, mutta ainoastaan mies ja siskoni kuuntelevat. Muut suurinpiirtein lyövät luurin korvaan, kun olen kertonut poismenosta.
Pahimmalta tuossa omassa tilanteessani tuntui, kun minulle ei ilmoitettu isän kuolemasta. Soitin teho-osastolle ja kyselin isän vointia. Toisessa päässä tuli hetken hiljaisuus.. kuului hoitajien kuiskailua keskenään ja sitten kehotettiin soittamaan äidille (äitipuolelle tapauksessani). Isä oli jo silloin kuollut.

Sukulaiset eivät pitäneet tärkeänä ilmoittaa asiasta hänen ainoalle lapselleen.
 
Osanottoni myös teille, jotka kerrotte omista kokemuksistanne. Kiitokset kun kerroitte!

Ehdin nähdä isää puolenpäivän aikoihin, illalla soitti hoitaja, että kunto on romahtanut.

Isän vei ruokatorvensyöpä ja keuhkokuume. Poltti nuorukaisesta saakka. Etäpesäkkeitä keuhkoissa.
 
Voi hurja, mikä fiilis on lukea tätä. Isäni täyttää pian 70. Kuvitella, että minäkin voin menettää hänet. Mutta hän ei varsinaisesti ole vielä vanhus ja toivonkin hänelle pitkää ikää.

Osanottoni.
 
[QUOTE="vieras";26939540]Voi hurja, mikä fiilis on lukea tätä. Isäni täyttää pian 70. Kuvitella, että minäkin voin menettää hänet. Mutta hän ei varsinaisesti ole vielä vanhus ja toivonkin hänelle pitkää ikää.

Osanottoni.[/QUOTE]

Isäni olisi täyttänyt tänä vuonna 70v mutta tuli sydänkohtaus ja kuoli talvella.
Äitini täytti viime vuonna 70v mutta sairastui pari vuotta sitten ja kuoli keväällä.

Nuoria olivat vielä molemmat ja liikkuvia ja meneviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tykkää tästä;26938516:
Teille hyvät ihmiset, haluan esittää pyynnön:

Jos poltatte, käykää ostamassa 150 eurolla nicopurkkaa, noin aluksi. Näillä isäni pystyi olemaan viimeiset pari kuukauttansa polttamatta. Hän tiesi, että oli liian myöhäistä, mutta se helpotti hänen oloaan ja elämäänsä. Kaikella rakkaudella pyydän tätä.

Toiset taas vähät välittää siitä vaikka polttaakin jos tietävät että kuolevat.
Polttavat sitten loppuun asti.
 
[QUOTE="vieras";26939780]Isäni olisi täyttänyt tänä vuonna 70v mutta tuli sydänkohtaus ja kuoli talvella.
Äitini täytti viime vuonna 70v mutta sairastui pari vuotta sitten ja kuoli keväällä.

Nuoria olivat vielä molemmat ja liikkuvia ja meneviä.[/QUOTE]

Hurjaa. Kiitos kun jaoit surusi. Varmasti aika moni miettii omista vanhemmistaan toisin tämän jälkeen. Kun tajuaa, ettei aika olekaan rajaton.
 
[QUOTE="vieras";26939812]Toiset taas vähät välittää siitä vaikka polttaakin jos tietävät että kuolevat.
Polttavat sitten loppuun asti.[/QUOTE]

Isä teki valinnan, että kuoleeko heti vai ei. Henki ei tupakan takia kulkenut, joten lopetti. Halusi ne kaksi kuukautta lisää. Lisäksi tiesi, etten mä voi hyvin asunnossa, jossa poltetaan sisällä, eikä partsille olisi jaksanut. Jalat kantoi juuri vessaan ja takaisin.
 
[QUOTE="vieras";26939865]Hurjaa. Kiitos kun jaoit surusi. Varmasti aika moni miettii omista vanhemmistaan toisin tämän jälkeen. Kun tajuaa, ettei aika olekaan rajaton.[/QUOTE]

Joo, äidillä oli sairaus mihin ei ollut mitään parannuskeinoa eikä ikinä tullut mieleen että isä olisikin se joka ensiksi kuolisi :(
Kotona vielä sai tuon kohtauksen ja äidin sairaus vei puhekyvyn eikä ollut turvarannekettakaan. Tiedä sitten olisiko auttanut vaikka apu olisi tullut 10 min päästä. Nyt meni noin 25min.
4kk välein kuolemat tuli.
 
Itketti kirjoituksesi. Isäsi on lähes oman isäni ikäinen. Emme ole läheisiä, mutta silti isän poismeno sattuisi. Voimia sinulle. Hyvä, että isäsi sai olla ilman tupakkaa lopun elämänsä ja sai lähteä ehkä hieman kivuttomammin. Voimia sinulle.
 

Yhteistyössä