Toggle sidebar

Näin isäni kuolevan toissailtana

Vastaa
Kiitokset teille, sekä osanottoni teille menetyksen kokeneille!

Tänään tyhjentelin asuntoa, mukaan lähti dremelin monitoimiväline, jolla voi kaiverrella ynnämuuta. Hymyilyttää, sillä olen perinyt isältä paljon kädentaitoja.
 
Otan syvästi osaa.
Itse koin vastaavan kesäkuussa. Isäni kuolema oli järkytys, vaikkakin osasin odottaa sitä.
Itse mietin, että miksi juuri minun isäni piti kuolla. Ja vielä syöpään, ei koskaan edes tupakoinut. Miksi 61 vuotiaan piti nyt lähteä, kun niin paljon olisi hänellä ollut vielä elettävänä tätä elämää...?
Ja olen vielä oikein sellainen isän tyttö, niin tämä on ollut kyllä minulle niin kova paikka.
Jaksamista siis teille kaikille läheisenne menettäneille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tykkää tästä;27143157:
No nyt vasta alkaa mennä jakeluun, että isä on poissa. Vaikka olin itse paikalla... Unissa olen kovasti iloissani isän läsnäolosta, mutta samalla ihmettelen, että kuis minä nyt niin olin sua tuhkaamassa.
Click to expand...

:hug: Kyllä se vie oman aikansa, ennen kuin todella tajuaa läheisen olevan poissa.
Miulla on sama tilanne, tosin läheinen menehtyi maanantaina.
 
Otan osaa. Kiitos kirjoituksestasi surusi keskellä. Se oli viisas, hyvä kirjoitus.
Toivoisin, että mahdollisimman lukisi sen ajatuksella. Niin arvokkaista sanoja, jos ne käyttää hyödykseen.
Itsellä kaksikertaiset kokemukset, sekä isäni kohdalta, että äitini.
Voimaa ja rakkautta elämääsi.
 
isä täytti viimejouluna 73v. ja 13 pvä tammikuuta nukkui pois.4 kuukautta haimasyöpä-diagnoosista kerkisi kulumaan.onneksi meni nopeasti, vaikka kärsi kovia kipuja kyllä viimesyksyn.
olimme äidin kanssa menossa sairaalaan isää katsomaan,ei tiedetty että tila olisi heikentynyt - kerkisimme hänen huoneeseen,sain juuri kädestä kiinni kun näin ,että hieman silmät "välähtivät" ja siihen kuoli...kamala paikka.siinä seisoin käsi isän kädessä, ja toisessa kädessä lasteni vaarilleen tekemä "parane pian"-kortti..... voimia ap:lle.surkaa kukin tavallanne,ja muistelkaa hauskoja asioita.me tyttöjeni kanssa lähes viikottain vieläkin muistellaan kaikkea hassua mitä vaarilla oli tapana tehdä.se tuo lohtua ja hyvää mieltä <3
 
Mutta entä jos mies ei tajua olevansa kuoleman sairas? Itse tiedän/ tunnen sen joka solullani. Se käy kipeää. Varsinkin, kun toinen ei älyä tilannetta. Hän ei suostu menemään lisätutkimuksiin. Eniten surettaa yhdessä tekemämme elämän työ, joka valuu hukkaan. Puolet kaikesta menee lapsille, perintöverot ja maistraatti astuu kuvioihin 6 vuodeksi. Hätä on suuri!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa