näin kauan kestin kunnes lähti hermot :(

[Turkilmas]

Tavaroita lenteli pitkin poikin makkarissa ja hirvee hälinä ja meteli. Kävin jo ulkona rauhottamassa hermojani, mutta kun se meteli kuului jo ulos asti. Sitten komensin nätisti pojat nukkumaan, mutta kolina senkun jatku.

Sitten lähti hermot ja kiipesin ylös. Lähti vielä enemmän hermot: makkari oli ihan karmeassa kunnossa, tavaraa sänky ja lattiat täynnä.

Ja niin siinä kävi että maja laitettiin purkuun, tavarat kerättiin, pojat laittoi päät tyynyihin ja mä ilmoitin hyvin topakasti että se on nyt hyvää yötä eikä mitään muuta enää :ashamed:

 

[Turkilmas]

Nyt nukkuu molemmat pojat ja mua hävettää mun hermostuminen :ashamed: :ashamed:

 

[ZäDäM]

:hug:

 

[jenni]

no mutta aika hyvinhän sä tilanteen hanskasit. Jos ei puhe auta niin sitten voi jo hieman hermostuakin ja ehkä nostaa äänentasoa ilman turhaa omantunnon kolkuttelua.

 

[Turkilmas]

no mutta aika hyvinhän sä tilanteen hanskasit. Jos ei puhe auta niin sitten voi jo hieman hermostuakin ja ehkä nostaa äänentasoa ilman turhaa omantunnon kolkuttelua.

No juu, onhan se tietty niinkin. Mutta kun pojat oli vaan niin innoissaan tästä yökyläilystä niin siksi hävettää hermostuminen.

Toisaalta se meteli tosiaan kantautui ulos asti, eli välttämättä ei naapuritkaan enää tykänneet ajatuksesta. Ja tiedän että molemmat pojat kuitenkin herää huomenna ajoissa riippumatta mihin aikaan menevät nukkumaan. Niin ehkä oli jo korkea aikakin mennä unten maille.

Seli seli :ashamed: