Näin kesällä taas hämmennyn naisten innosta vaihtaa sukunimi häiden jälkeen

[Lunatic]

Mä ymmärrän sen ainoastaan silloin, jos oma sukunimi on suorastaan kammottavan ruma tai miehen sukunimeä ei ole kovinkaan monella.
Onhan se vähän naurettavaa kun jotkut naiset menee naimisiin monta kertaa ja joka kerta ottavat miehen sukunimen. Ihan kun nainen olisi mihen omaisuutta ja siksi haluaa tulla merkatuksi miehen sukunimellä.

Peesi.

En ymmärrä kuin siinä tapauksessa, että naisen nimi on ihan kammottava.

 

["joku"]

Muista en tiedä mutta itse haluan miehen sukunimen koska inhoan omaani, eikä vanhempiinkaan enää ole välejä (toinen kuollut ja toinen mielisairas alkoholisti) Miehellä paljon helpompi ja kauniimpi sukunimi. Mutta jos olisi toiste päin en varmaan vaihtaisi.

 

["elovena"]

Mun miehen nimi plus mun sukunimi kuullostas aika hassulta kun tulis s-loppunen etunimi ja s-alkunen sukunimi... vähän niinku aatos sahi... jotenkin olis tosi hankala kuulla se jonku tuntemattomant ai sit pitäs sanoa aina "sahi aatos soittelee"...

mä otin ukon sukunimen, se sopii mulle paremmin koska mun etu ja sukunimi oli samankaltasia, todella lyhyitä... jotenkin tää pidempi sopii paremmin

lisäksi ollaan kai vähän perinteellisiä vaikka nuoria ollankaankin... niin ehkä siksikin miehen sukunimi

ja sellasen ehon vaan sanoin miehelle jo seurustelu aikoina, että ollaan naimisissa tai ei, niin lapset on samaa sukunimeä kuin minä... koska mä vaan haluan näin. ei mua siis haittaa, että meillä on kaikilla se yhteinen sukunimi (miehen) nyt, hyvä niin... mut jos ei oltas naimisissa niin sillon lapset olis mun kanssa malalla sukunimellä ja mies olis yksi omalla

 

["elovena"]

malalla = samalla

 

[heihei mutsit]

Minun mielestäni tässä ketjussa on näkynyt hyvin vähän tällaista asennetta ja olen melko pesunkeestävä feministi. Jotkut vaan oikeasti vetävät hernettä nenään, jos nainen nykyään oikeasti valitsee sen saman, mikä ennen oli pakko. Vaikka ehkä ei olla kenellekään sanottu suoraan, että juuri sinä olet valinnut väärin, melkoisen painostavaa tekstiä on tullut, sekä vihjailuja vanhanaikaisista asenteista ja mahdollisesti jopa sovinismista elämän muilla osa-alueilla. Vähän sellaista tupakkaringissä painostamista: vaikka kukaan ei tunge sitä tupakkaa väkisin suuhun, niin vihjaillaan kuinka on raukkis ja nipo jos ei edes kokeile.

Missä täällä on monet joutuneet selittämään sitä, että perhe on valinnut naisen nimen, tai on halunnut pitää oman nimensä? Muutama ihminen on halunnut ottaa itselleen miehen nimen "perinteen" takia, mutta eivät nämäkään sanoneet, etteivätkö muut saisi tehdä toisin. Ja nämä henkilöt ovat saattaneet pohtia tuota perinnettä vaikka kuinka syvällisesti, mutta ovat edelleen päätyneet siihen tulokseen, että meillä otetaan nyt miehen nimi koko perheelle.

Sinä ja Mörköäiti olette osoittaneet melkoista keskustelukumppanien aliarvioimista täällä. Kyllä ihmiset osaavat pohtia näitä asioita, mutta silti jossain niin hassussa asiassa kuin nimi (joka tosiaan ei itsessään ketään loukkaa tai alista) on kukin päätynyt siihen omaan henkilökohtaiseen ratkaisuunsa, eikä heidän valinnalleen ole niin oleellista se, mitä ne muut 90 tai 10 prosenttia on tehnyt.

Perinteiden kyseenalaistaminen on edelleenkin hyvä asia, mutta te olette melkolailla vaatimassa, että noista perinteistä hankkiuduttaisiin eroon. Jotkut eivät koe kaikkia vanhoja perinteitä alistavina. Esim. naiselle oven avaaminen: eikö pariskunnan mies saa avata naiselleen ovea, jos molemmat pitävät tästä eleestä? Koska aikanaan kyseessä on ollut patriarkaalinen tapa, jossa vähemmän arvokas uhrataan vaaralle.

Eka kappale: Kyllä minä tiedän, että tuollaisia aggressiivisia syyllistäjä-tyyppejä löytyy myös feministien keskuudesta (sääli).

Toka kappale: Muistelen, että ketjun alussa oli tuollaisia kokemuksia ihmisillä - tätä(kään) en nyt ehdi tarkistamaan, sillä mies sai hommansa valmiiksi ja häivyn palstalta (ja kämpästä) .

Ja jos olen vaikuttanut aliarvioivalta, pahoitteluni, ei tosiaan ole ollut tarkoitukseni. En vain ymmärrä, miksi niin kärkkäästi halutaan "kyseenalaistaa kyseenalaistaminen" - kun eihän tässä nyt muuta ole haettu kuin sitä, ettei sen miehen nimen valitsemisen tarvitsisi olla itsestäänselvyys (ja että se liittyy muuhunkin, jos kaukaa kaivelee). Yksilö saa toki valita juuri kuten haluaa, eikä se asia mulle kuulu.

Eikä mistään tarvitse hankkiutua eroon. Valitkoon miehen nimen hän joka haluaa ja omansa hän joka haluaa. Minä haluaisin vain, että se naisen nimen valitseminen olisi myös ympäristölle ihan ok eikä sitä tarvitsisi selitellä - ei naisen eikä miehen. Silloin se luultavasti olisi myös tavallisempaa eikä niin älytön poikkeus.

Äh, ajatukset jää kesken, mutta on mentävä. Peace.

 

[Millenia]

Ja jos olen vaikuttanut aliarvioivalta, pahoitteluni, ei tosiaan ole ollut tarkoitukseni. En vain ymmärrä, miksi niin kärkkäästi halutaan "kyseenalaistaa kyseenalaistaminen" - kun eihän tässä nyt muuta ole haettu kuin sitä, ettei sen miehen nimen valitsemisen tarvitsisi olla itsestäänselvyys (ja että se liittyy muuhunkin, jos kaukaa kaivelee). Yksilö saa toki valita juuri kuten haluaa, eikä se asia mulle kuulu.

Minun mielestäni täällä taas ei olla kyseenalaistettu lainkaan tätä perinteen kyseenalaistamista. Jotkut ovat vain olleet eri mieltä tämän perinteen alistavuudesta, ja Mörköäiti ainakin on inttänyt inttämistään kuinka miehen nimen ottaminen on naisen alista/umista, ja vaikka hänen postauksissaan on asiaakin, en ihmettele yhtään, jos joku kokee tuon loukkaavana, etenkin jos heillä on päädytty ottamaan se miehen nimi.

Ihan varmasti on ihmisiä, jotka eivät ole asiaa lainkaan ajatelleet, mutta jos heidän arjessaan tällä asialla ei ole väliä, niin ei sen pitäisi hirveästi meitäkään hetkauttaa - siis se heidän valintansa, toki yleisellä tasolla voi keskustella vaikkapa tuosta sukunimen historiasta, kunhan ei edelleenkään paasaa toisten valinnoista.

 

[pancakes]

Jos mulla ja miehelläni olisi mun sukunimi, luulisin että monet jotka mut tuntevat luulisivat, että minä en ole naimisissa ja mieheni ei ole mieheni vaan sukulaisena, koska hänellä on sama sukunimi kuin minulla.

Se on vaan loogisesti helpompaa jos nainen ottaa miehen sukunimen.

 

[Mörköäiti]

Minun mielestäni täällä taas ei olla kyseenalaistettu lainkaan tätä perinteen kyseenalaistamista.

Luepas ketju uudestaan, etenkin ne viestit, joissa ihmetellään, miksi "pitää tehdä ongelma vallitsevista käytännöistä, jotka toimivat ihan hyvin" jne.

Jotkut ovat vain olleet eri mieltä tämän perinteen alistavuudesta, ja Mörköäiti ainakin on inttänyt inttämistään kuinka miehen nimen ottaminen on naisen alista/umista, ja vaikka hänen postauksissaan on asiaakin, en ihmettele yhtään, jos joku kokee tuon loukkaavana, etenkin jos heillä on päädytty ottamaan se miehen nimi.

Missä viestissä kirjoitin noin? En ole nimittäin missään vaiheessa kirjoittanut, että miehen nimen ottaminen (nykyisin) on naisen alistamista - tai alistumista. Vaan kirjoitin, että kyseinen perinne juontaa juurensa epätasa-arvoisesta ajasta ja käytännöstä. Huomaatko eron?

 

[endie2]

nin, mä olen ainakin ihmetellyt, että miksi asiasta pitäisi tehdä ongelma, jos se ei ole sellainen ?
ja tarkoittanut tällä todellakin parisuhdekohtaisesti.että jos pariskunnalle se ei ole ongelma niin miksi siitä pitäisi sellainen tehdä .

 

[Mörköäiti]

ai ? !
minua taas suuresti jotenkin huvittaa tai ihmetyttää edelleenkin se, että MIKSI, OI MIKSI pitäisi tehdä tästä naurettavasta nimiasiasta joku haloo ? jos se sopii miehelle ja jos se sopii naiselle mihin ratkaisuun ikinä päädytäänkään - niin MIKSI ihmeessä asiaa pitäis sen enemmän miettiä ja kyseenalaistaa ?

Koska ajattelu on yksi mukavimmista puuhista elämässä. Ja koska sukunimikäytännöt, niiden historia ja vaikutukset, niiden takana olevat arvot ja ajattelutavat ovat mielenkiintoisia. Ja koska monen muun käytännön (ja perinteen) muututtua/ poistuttua vanhentuneena ja/tai epätasa-arvoisena, on tämä miehen sukunimi kuitenkin säilynyt - onhan se nyt todella kiinnostavaa, miksi näin on.

ja jos tämä nimiasia on osa jotain "laajempaa kokonaisuutta" niin mitähän ihmettä se merkitsee ? voisitko avata tuota enemmän, en ehkä ymmärrä
itse en koe, että olisin velkaa millekään "laajemmalle kokonaisuudelle" ja että sen takia toimisin jotenkin muutoin kuin ITSE suhteessani haluan.

Vastasikohan joku jo tähän? Sukunimikäytännön yhteydestä naisen asemaan on tullut jo kirjoitettua. Mutta noin muutenkin perinteiden ja tapojen taustalla vaikuttavat paitsi historia, myös arvot. Meistä kukaan ei elä missään tyhjiössä, vaan jatkuvasti yhteiskunta vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa elämäntapaamme ja valintoihimme, ja samoin myös meidän tekemämme valinnat muokkaavat olemassa olevaa todellisuutta ja sitä kautta maailmaa ja yhteiskuntaa. Loppujen lopuksi monen tekemämme valinnan kohdalla valitaan samalla ainakin hiukan jotain muutakin: sitä, millaisessa maailmassa, millaisessa todellisuudessa haluamme elää nyt ja tulevaisuudessa.

 

[Mörköäiti]

nin, mä olen ainakin ihmetellyt, että miksi asiasta pitäisi tehdä ongelma, jos se ei ole sellainen ?
ja tarkoittanut tällä todellakin parisuhdekohtaisesti.että jos pariskunnalle se ei ole ongelma niin miksi siitä pitäisi sellainen tehdä .

No kyllä se minusta on YHTEISKUNNALLISESTI ongelma, jos arvot ja asenteet eivät edelleenkään ole (juurikaan) muuttuneet. Kuten kirjoitin: ei ole sattumaa, että suurin osa perheistä ottaa miehen nimen, vaikka mahdollisuus naisen nimeen on ollut... hetkinen, melkein 30 vuoden ajan?

 

[endie2]

No kyllä se minusta on YHTEISKUNNALLISESTI ongelma, jos arvot ja asenteet eivät edelleenkään ole (juurikaan) muuttuneet. Kuten kirjoitin: ei ole sattumaa, että suurin osa perheistä ottaa miehen nimen, vaikka mahdollisuus naisen nimeen on ollut... hetkinen, melkein 30 vuoden ajan?

ok.
mä taas en osaa nähdä tätä nimiasiaa minään merkkinä arvoista ja asenteista . tai en ainakaan omalla kohdallani niin ajattele - muiden puolesta tietenkin vaikea sanoa.

kannatan tasa-arvoa, vaikka minulla on miehen sukunimi, tykkään että mies avaa sen oven mulle ja että mies maksaa treffeillä.
vai oliko tässä nyt tasa-arvosta ollenkaan kyse edes.mulal jo alkaa aivot mennä solmuun *haukotus*

 

[Millenia]

Luepas ketju uudestaan, etenkin ne viestit, joissa ihmetellään, miksi "pitää tehdä ongelma vallitsevista käytännöistä, jotka toimivat ihan hyvin" jne.

Sinä kyllä ymmärsit nuo viestit ihan eri tavalla kuin minä. Minusta siinä vain sanottiin, että "meillä ei ollut mitään tasa-arvo-ongelmaa nimissä, vaan päädyttiin yhdessä tällaiseen" oli se lopputulos sitten minkälainen tahansa. Heille pariskuntana ei ollut nimiasiassa mitään ongelmaa, joten he eivät ymmärtäneet miksi tästä "tasa-arvosta" pitää vääntää, enkä oikein ymmärrä minäkään. Vaikka olisi sellainen tilanne, että mies ei suostu vaihtamaan nimeään syystä X, jos se on naiselle ihan okei vaihtaa omansa, niin mitä sitten? Se on sen naisen asia vaihtaako vai ei.

Kyllä minuakin ärsyttää jos mies on sovinisti jossain asiassa, mutta jos tämän miehen oma vaimo ei kyseisessä tapauksessa välitä siitä asiasta tippaakaan, niin miksi tehdä asiasta ongelma ihan turhaan? Joissakin perheissä esimerkiksi toinen puolisoista haluaa hoitaa kokkauksen ja pyykkäyksen, ja jos se toinen on laiska paska joka ei niitä ikinä tee, niin tarviiko ulkopuolisen mennä siihen sanomaan oikeastaan mitään? Yleisellä tasolla olisi hemmetin hyvä, että kotitöitä saataisiin jakaantumaan tasaisemmin, mutta mitä väärää tekee nainen, joka tekee suuremman osan töistä sen takia kun itse haluaa niin?

Missä viestissä kirjoitin noin? En ole nimittäin missään vaiheessa kirjoittanut, että miehen nimen ottaminen (nykyisin) on naisen alistamista - tai alistumista. Vaan kirjoitin, että kyseinen perinne juontaa juurensa epätasa-arvoisesta ajasta ja käytännöstä. Huomaatko eron?

Huomaan eron, mutta tungit asiaasi useamman kerran paikkaan, jossa joku perusteli omaa henkilökohtaista valintaansa, ja käytit tuota historiaa heidän valintansa "kumoamiseen". Jotkut vaan haluaa noudattaa tuotakin perinnettä, vaikka sen taustalla on joitakin negatiivisiakin ajatuksia. Niinkuin vaikka ovien avaamisessa tai kukkien ostamisessa. Eikö se muuten ole epäreilua miehiä kohtaan, että naisille vaan ostetaan kukkia? Alistavatko naiset miehiä tässä asiassa?

Ja toiset sitten vaan ottivat sen miehen nimen, koska halusivat ottaa jommankumman, ja miehen nimi koettiin paremmaksi. Tilastollisestikin puolet nimeään vaihtavista pareista ottaisivat miehen sukunimen, ihan ilman perinteitä ja patriarkaalisuutta .

 

[Senni Tonnika]

meillä molemmilla oli samapäätteiset nimet, joten yhdysnimi jäi heti pois vaihtoehdoista. Se olisi vain kuulostanut typerältä. Mie en missään nimessä halunnut pitää omaa sukunimeäni, isäni takia. Enkä halunnut, että miehenikään sitä ottaa itselleen. Mies puhui, että olisi voinut ottaa sen, mutten antanut. Mietittiin pitkään kaikkia vanhoja sukunimiä molemmista suvuistamme, että jompi kumpi olisi vaihtanut nimensä ja toinen olisi sitten saanut sen avioliiton myötä. Lopulta se pähkäily meni niin myöhäiseksi, ettei sukunimen vaihto olisi enää onnistunut ennen häitä, jolloin toinenkaan ei olisi sitä saanut vaihdettua. Mie olin siinä tapauksessa sitten niin ehdoton sen kanssa, etten omaani halua pitää, joten miehen sukunimi nyt miulla on ja miehen suku onkin niin ihana, että mielelläni kannan heidän nimeään =)

 

["Vieras"]

Olen ollut kerran naimisissa ja silloin otin aluksi yhdysnimen joista molemmat päättyivät nen, ja jotenkin se rupesi kuullostamaan hassulle ja tipautin tyttönimeni pois. Kaikkilla lapsilla oli myös miehen nimi joten se tunti luonnolliseta vaihtoehdolta. Eron jälkeen vaihdoin sukunimeni isomummin tyttönimeen joita löytyy Suomesta n.30 ja tämän hetkisellä avopuolisolla on myös harvinainen sukunimi joita löytyy n. 20. Jos menemme joskus naimisiin pitää kumpikin oman nimensä juurikin tuon nimien harvinaisuuden vuoksi. Ja lisäksi tämä nykyinen nimeni tuntuu omalta eikä tulisi mieleenikään vaihtaa sitä, toisin kun tyttönimeäni josta en koskaan pitänyt vaikka onkin suht yleinen perusnimi.
Näillä valinnoilla ei ole mitään tekemistä perinteiden, pakon tai feminismin kanssa vaan ne on tuntuneet sillä hetkellä luonnolliselta vaihtoehdolta.

 

[HuutoYössä]

Itse olen myös perinteiden kannattaja näissä asioissa. Ei käynyt mielessäkään säilyttää omaa sukunimeä. Hiukan ihmettelen näitä Niittynen-Peltonen -tyylisiä yhdysnimiä. En voi olla ajttelematta, että henkilö on näissä tapauksissa kokenut vain olevansa erityisen tärkeä. Maailman kirjat voisivat täysin mennä sekaisin, jos Orvokki Niittynen olisikin yhtäkkiä Peltonen. Tällöin ei osattaisi yhdistää oikeaan henkilöön.

No joo, tällaisia yöllisiä tunteenpurkauksia. Nukkumatti kutsuu :wave:

 

[Tepadj]

En ikinä vaihtaisi sukunimeäni miehen sukunimeen tai muuhunkaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="hih";26772665]Miehen nimi lapsella ikäänkuin alleviivaa sitä, että isä on tunnustanut lapsen omakseen. Äidistähän nyt aina on varmuus [/QUOTE]

Niinpä moni palstalainen päätyy antamaan äidin sukunimen lapselle, isät loistavat poissaolollaan.

 

[Eedla]

Mä ainakin olin ikionnellinen päästessäni naimisiinmenon kautta tyttönimestäni. Ikinä never ever en halua sitä enää kantaa.

 

[Mörköäiti]

Sinä kyllä ymmärsit nuo viestit ihan eri tavalla kuin minä. Minusta siinä vain sanottiin, että "meillä ei ollut mitään tasa-arvo-ongelmaa nimissä, vaan päädyttiin yhdessä tällaiseen" oli se lopputulos sitten minkälainen tahansa. Heille pariskuntana ei ollut nimiasiassa mitään ongelmaa, joten he eivät ymmärtäneet miksi tästä "tasa-arvosta" pitää vääntää, enkä oikein ymmärrä minäkään. Vaikka olisi sellainen tilanne, että mies ei suostu vaihtamaan nimeään syystä X, jos se on naiselle ihan okei vaihtaa omansa, niin mitä sitten? Se on sen naisen asia vaihtaako vai ei.

En nyt jaksaisi kaivaa kaikkia niitä viestejä esiin, mutta kyllä minusta ainakin joissain selvästi luki ihmettelyä siitä, miksi perinteitä yleensä pitäisi muuttaa ja miksi yleensä mietitään näin "turhia" asioita. Tosin on vaikea keskustella asiasta, jonka yhteiskunnallista ulottuvuutta osa keskustelijoista kieltäytyy näkemästä. Ja tuossa antamassasi esimerkissä sekä naisen valinta että miehen ehdottomuus vaikuttavat kuitenkin paitsi tilastoihin myös siihen, millainen tämä meidän todellisuutemme on - siinä mielessä tuokaan sinänsä yhdentekevältä vaikuttava valinta ei koskaan ole pelkästään henkilökohtainen. Eri asia sitten, välittääkö siitä vai ei.

Kyllä minuakin ärsyttää jos mies on sovinisti jossain asiassa, mutta jos tämän miehen oma vaimo ei kyseisessä tapauksessa välitä siitä asiasta tippaakaan, niin miksi tehdä asiasta ongelma ihan turhaan? Joissakin perheissä esimerkiksi toinen puolisoista haluaa hoitaa kokkauksen ja pyykkäyksen, ja jos se toinen on laiska paska joka ei niitä ikinä tee, niin tarviiko ulkopuolisen mennä siihen sanomaan oikeastaan mitään? Yleisellä tasolla olisi hemmetin hyvä, että kotitöitä saataisiin jakaantumaan tasaisemmin, mutta mitä väärää tekee nainen, joka tekee suuremman osan töistä sen takia kun itse haluaa niin?

Jos he asuvat vain kahdestaan, niin minun puolestani nainen voi "vapaasta tahdostaan" ryhtyä vaikka kynnysmatoksi. Mutta jos heillä on lapsia, on minusta väärin antaa lapsille tuollaiset roolimallit. Kokonaan eri kysymys on sitten se, saattaako tuo myöhemmin aiheuttaa ongelmia joko parisuhteeseen tai naiselle itselleen, mutta eipä siihen kai voi muuta todeta, kuin että sitä niittää mitä kylvää.

Eikö se muuten ole epäreilua miehiä kohtaan, että naisille vaan ostetaan kukkia? Alistavatko naiset miehiä tässä asiassa?

Onko tuo kukkien saaminen sitten joku etuoikeus? Itse en osaa eläytyä tähän kysymykseen kovin hyvin, koska en itse ole koskaan pitänyt tuosta perinteestä. Jo lapsena ärsytti se kuvio (esim. elokuvissa), että mies soittaa naisen ovikelloa ja nainen avaa oven - mies ojentaa naiselle kukkakimpun - nainen painaa kihertäen kasvonsa kukkapuskaan ja henkäisee "oi kuinka kauniita!". Itse tykkään kyllä paljon kukista - kunhan ne kasvavat maassa tai vaikka kukkaruukussa mieluummin kuin että ne leikataan poikki. Ja olen jotenkin nähnyt tuon kovin mielikuvituksettomana ja kaavamaisena kohteliaisuutena muutenkin. Minusta ei aina tarvitse muutenkaan OSTAA jotain voidakseen olla kohtelias ja huomaavainen. Mutta jos jotain ostaa, niin minusta sen pitäisi olla yksilöllinen lahja, sellainen, josta juuri tuo ihminen ilahtuu ja joka sopii juuri hänelle. Ajattelutapa, että "kaikille naisille voi ostaa kukkia" ei oikein tunnu henkilökohtaiselta huomioimiselta.

Mutta ehkä joku muu osaisi vastata tuohon paremmin - ja ehkä joku kukkia ostava mies voisi kertoa, haluaisiko itsekin saada kukkia. Itse olen tosiaan tässä erilainen, en pidä tuosta kukkaperinteestä. Esim. Kirjan ja ruusun päivänähän perinteisesti miehelle ostetaan kirja ja naiselle ruusu - minusta se on aina ollut tosi ärsyttävää. Miksi kirjallisuuteen liittyvänä päivänä ei KAIKILLE annettaisi kirjaa? Miksi naiselle ei annettaisi kirjaa?

(Muut toki voivat ostaa kukkia miten paljon haluavat, mutta tarkoitin vain, että olen ehkä väärä ihminen kommentoimaan tuota asiaa...)

Ja toiset sitten vaan ottivat sen miehen nimen, koska halusivat ottaa jommankumman, ja miehen nimi koettiin paremmaksi. Tilastollisestikin puolet nimeään vaihtavista pareista ottaisivat miehen sukunimen, ihan ilman perinteitä ja patriarkaalisuutta .

Siis tilastollisesti huomattavasti enemmän kuin puolet valitsevat miehen nimen - ja eri nimisten vanhempien lapsista melkein kaikille tulee isän nimi. Ei ole mitään sattumaa, että nimenomaan miehen nimi koetaan paremmaksi noin monta kertaa useammin. Usein ihmisten omiin, vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin tekemiin ratkaisuihin vaikuttavat monet ulkoapäin tulevat asenteet, ajattelutavat ja toimintamallit - perinne, yleinen käytäntö, tottumus... Se on ihan hyvä tiedostaa, ja siksi tällaisista asioista on ihan hyvä puhua.

Toimii tuo toki toisinkin päin. Esim. omalla kohdallani - jos menisin naimisiin - tekisin tietoisesti perinteiden ja yleisen normin vastaisen valinnan. Kuten itsekin totesit, joku muu haluaa noudattaa perinteitä, mutta joku muu sitten taas ei halua. Omalla kohdallani ne syyt olisivat ne, jotka olen selostanut tässä ketjussa.