V
"vieras"
Vieras
Minulla oli siis käynnistetty synnytys. Peräruiske annettiin ja sen jälkeen juoksin vessaan. Puhkaistiin kalvot ja alkoi supistamaan. Tämän jälkeen lähdin kävelemään käytävälle ja portaisiin. Koko ajan kuitenkin oli oltava liikkeessä, en pystynyt olemaan paikallani. Sitten laitettiin tippa, supistukset tuntuivat niin voimakkaana, etten pystynyt kuin seisomaan paikallani, otin tukea sängystä ja kyyneleet valuivat. En pystynyt puhumaan tai edes voihkimaan. Kipu tuntui koko vartalossa ja luulin kuolevani siihen, tai ehkä toivoin jopa sitä. Mies katsoi minua hiljaa aika toivottoman näköisenä, varmaan näki, että nyt sattuu.
Onneksi aika pian tultiin laittamaan epiduraali, vaikken pyytänyt mitään kipulääkettä, ei tosin ollut sitä vastaankaan. Kätilö kysyi vielä lääkäriltä ottaako tämän nyt vai myöhemmin, ja lääkäri vastasi että ottaa kyllä tämän. Ehkä huomasi, että olin kovin kivuissani. Kun epiduraali oli laitettu sain pian ihmetellä mihin kaikki kipuni hävisivät. Eikä kestänyt kovin kauan kun kätilö sanoi, että nyt pitäisi alkaa ponnistamaan. Itse en tuntenut mitään, en edes ponnistamisen tarvetta. Siinä minä yritin kai ponnistella ja kai se ihan hyvin sujui kun kätilö ei mitään sanonut. Väliliha leikattiin jossain vaiheessa. Puolen tunnin ponnistelun kuluttua kuului rääkäisy, vauvan pää oli ulkona.
Kätilö sanoi, ettei vielä kuulu itkeä. Melko äkkiä vauva oli rinnallani, taisi siinä tuijotella minua. Yritti kai imeä tissiä, mutta minulta ei vielä juurikaan maitoa tullut. Istukan synnyttämistä en muista, en kai huomannut mitään. Väliliha ommeltiin, sen kyllä muistan. Ei sekään tainnut juuri tuntua, epiduraali vaikutti vielä. Ainakin oli vaikea pysyä pystyssä ja kävellä suihkuun. Suihkun jälkeen näin kun mies syötti vauvaa keinustuolissa. Pääsi jo heti hoitamaan vauvaa.
Ei tuossa mennyt kuin pari tuntia. Kuulostaako ihan normaalilta? Minulla kun ei ole synnytyskertomusta ja tuntuu että kaikki meni jotenkin sumussa, etten muista ihan tarkalleen. Sen muistan vielä, että pissa tuli ja kätilö kehui vauvan runsasta tukkaa.
Onneksi aika pian tultiin laittamaan epiduraali, vaikken pyytänyt mitään kipulääkettä, ei tosin ollut sitä vastaankaan. Kätilö kysyi vielä lääkäriltä ottaako tämän nyt vai myöhemmin, ja lääkäri vastasi että ottaa kyllä tämän. Ehkä huomasi, että olin kovin kivuissani. Kun epiduraali oli laitettu sain pian ihmetellä mihin kaikki kipuni hävisivät. Eikä kestänyt kovin kauan kun kätilö sanoi, että nyt pitäisi alkaa ponnistamaan. Itse en tuntenut mitään, en edes ponnistamisen tarvetta. Siinä minä yritin kai ponnistella ja kai se ihan hyvin sujui kun kätilö ei mitään sanonut. Väliliha leikattiin jossain vaiheessa. Puolen tunnin ponnistelun kuluttua kuului rääkäisy, vauvan pää oli ulkona.
Kätilö sanoi, ettei vielä kuulu itkeä. Melko äkkiä vauva oli rinnallani, taisi siinä tuijotella minua. Yritti kai imeä tissiä, mutta minulta ei vielä juurikaan maitoa tullut. Istukan synnyttämistä en muista, en kai huomannut mitään. Väliliha ommeltiin, sen kyllä muistan. Ei sekään tainnut juuri tuntua, epiduraali vaikutti vielä. Ainakin oli vaikea pysyä pystyssä ja kävellä suihkuun. Suihkun jälkeen näin kun mies syötti vauvaa keinustuolissa. Pääsi jo heti hoitamaan vauvaa.
Ei tuossa mennyt kuin pari tuntia. Kuulostaako ihan normaalilta? Minulla kun ei ole synnytyskertomusta ja tuntuu että kaikki meni jotenkin sumussa, etten muista ihan tarkalleen. Sen muistan vielä, että pissa tuli ja kätilö kehui vauvan runsasta tukkaa.
no juu, ei ehkä sais nauraa. Nauroin silti.. Kun aina joskus kuulee näitä hulluja juttuja, mitä ihmiset on tehny/sanonu kesken synnytyksen, ni tulee mieleen, että olis varmaan mielenkiintoista olla kätilö..