Laissa peitetoiminnasta saattaa olla sulhasen mentävä aukko
IL Sunnuntai 9.5.2010 klo 07.18
Professori pitää arveluttavana, jos peitepoliisi ujuttautuu intiimisuhteeseen
Poliisin peitetoiminnassa raja kielletyn ja sallitun välillä on epäselvä. Järjestelmä nojaa vahvasti luottamukseen, että poliisi toimii oikein. Suunnitellut lakimuutoksetkaan eivät ratkaise kaikkia ongelmia.
Kysymys peitetoiminnan rajoista nousi otsikoihin, kun oikeus pui Ulvilan murhajuttua. Puolustus epäili, että puolisonsa murhasta syytetyn naisen taannoinen miesystävä "Seppo" oli oikeasti poliisi.
Keskusrikospoliisi joutui myöntämään peitetoiminnan käytön, mutta totuus "Seposta" voi jäädä arvoitukseksi. Väitteet, että poliisi olisi vietellyt naisen ja esiintynyt lapsille äidin miesystävänä, saivat kuitenkin monet kysymään, kuinka pitkälle poliisi voi mennä.
Rikos- ja prosessioikeuden professorin mielestä ujuttautuminen seurustelu- tai seksisuhteen avulla perheeseen ei käy.
- Kyllä tässä yksityisyydensuoja ja muutkin asiat tulevat vastaa, sanoo Matti Tolvanen.
Poliisihallituksesta suhdeasiaa ei kommentoida. Myös vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki on vaitelias Ulvila-jutun takia.
- Nämä kysymykset voivat tulla meidän arvioitavaksemme.
Poliisi vahtii itseään
Laki sanoo, että poliisi ei saa tehdä rikosta. Kotirauhaa ei rikota, kun kylään tullaan kutsuttuna. Asianajaja näkee säännöksissä perustavaa laatua olevia ongelmia.
- Peitetoimintaa koskevat säännökset ovat osin toiminnan luonteesta johtuen varsin laveita, toteaa Markku Fredman.
Poliisihallituksen poliisitarkastajan Tarmo Lamminahon mukaan peitetoimintaa käytetään vain kaikkein vakavimpien rikosten torjunnassa. Sitä ei tehdä keinoja kaihtamatta. Toimintaa ohjaavat lain ohella poliisin arvot ja laatukäsikirja, jota päivitetään saatujen kokemusten perusteella. Eettiset kysymykset pohditaan tapauskohtaisesti.
Poliisi päättää peitetoiminnan käytöstä itsenäisesti ja pitkälti valvoo itse itseään.
- Kun kysymys on sellaisesta toiminnasta, josta päättää ja viime kädessä vastaa keskusrikospoliisin päällikkö, voi kysyä, kuinka uskottavaa KRP:n sisäinen valvonta voi olla, vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Haapamäki sanoo.
Haapamäen mukaan poliisin ylijohdon rooli peitetoiminnan ohjauksessa ja valvonnassa olisi voinut olla aktiivisempi.
Lamminaho sanoo, että poliisin ylijohto valvoo toimintaa kattavasti ja eduskunnan oikeusasiamies saa siitä raportin vuosittain.
Kaikkia tapauksia ei tutkita
Poliisin ulkopuolisen valvojan eli oikeusasiamiehen todelliset mahdollisuudet valvoa ovat professori Tolvasen mielestä erittäin vähäiset.
Haapamäki myöntää valvonnan perustuvan paljolti luottamukseen, että poliisi kirjaa toiminnan asianmukaisesti ylös. Kaikkia tapauksia ei pystytä käymään läpi.
- Näillä resursseilla toimintamme on pitkälti valvonnan valvontaa ja pistokoeluontoista.
Laissa ei ole säädöksiä, jotka velvoittaisivat ilmoittamaan peitetoiminnasta kohteelle.
- Asianosainen on yksi keskeinen henkilö arvioimaan sitä, onko hänen kohdallaan menetelty väärin vai ei, Haapamäki sanoo.
Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistusta pohtinut toimikunta on ehdottanut, että peitetoimintaan tarvittaisiin tuomioistuimen lupa. Tolvanen lisäisi rinnalle julkisasiamiehen, joka valvoisi kohteen etuja.
Peitetoiminnan salaisuutta on perusteltu sillä, että jo pelkkä käytön paljastuminen voi vaarantaa poliisien ja ulkopuolisten turvallisuuden.
- Mitä useampi ihminen tietää asiasta, sitä suurempi vaara on, että se vuotaa julkisuuteen, Lamminaho muistuttaa.
STT
