Näin vain kävi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksin kaksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksin kaksin

Vieras
Olen jo liki 30-vuotias yhden lapsen äiti. Elän parisuhteessa lapseni isän kanssa. Elämämme on ollut vuoristorataa jo suhteen alusta lähtien. Nyt olen kamalassa umpikujassa. En kestä jatkuvaa riitelyä. Lapsemme kärsii tilanteesta. Olen päättänyt monta kertaa lähteä, mutta rahallinen tilanne ei anna periksi. Pidemmän aikaa olemme keskustelleet parisuhteemme epäkohdista, joihin lukeutuu myös seksin puute. Mies on äärettömän hyvä isä, mutta ei kumppani. Hän ei näe suhteessamme vikaa, sillä hän hoitaa taloutta ja lasta. Hellyyttä tai ihania hetkiä meillä ei ole ollut, sitten ensimmäisen kuukauden jälkeen.
Viikonloppuna tapasin vieraan miehen, jolle uskouduin. Mies näki heikot kohtani. Luotin häneen siinäkin mielessä, sillä tiesin hänen seurustelevan. Meillä on myös yhteinen tuttu. Tämä asia ei kuitenkaan jäänyt keskustelu asteelle, vaan eteni sänkyyn saakka. Nyt on vaikea myöntää minkäänlaista pettämistä, sillä koen että oli oikein nauttia seksistä ja miehen kosketuksesta. Nyt mieheni on huomannut, että olen valmiimpi kuin koskaan eroamaan. Mistä helvetistä minä kerään voimia tämän kaiken sulattamiseen ja kuinka lähteä tästä. Ajattelenko liikaa itseäni, kun haluan kauniita sanoja ja kosketusta parisuhteesta? Sisälläni velloo salaiset ajatukset uudesta seikkailusta tuon miehen kanssa, vaikka nyt mieheni on taas hädän hetkellä alkanut haluamaan minua. Elänkö pilvissä, kun haluan valkean ratsun noutavan minut pois tästä. Elämääni ei mahdu suurempaa rakkautta, kuin lapseni. Silti haluan kunnollisen suhteen ,joka toimii kaikella tapaa. Onko kohtalotovereita?
 
oletko nyt sitten tyytyväinen itseesi että petit. Tuskin se auttoi mitenkään. Nyt sitten sekoitat omaa elämäsi sekä muitten. Eläät nyt hieman pilvissä. Toi mies sai sinut sitten sänkyyn asti, mutta ehkä "nälkäsi" kasvaa kun huomaat miten ihanaa se olikaan saada vieraan miehen.
 
Kerrot miehellesi, että olet kokenut sen toisen miehen kanssa, mitä olisit halunnut kokea hänen (oman miehesi) kanssaan. Kerrot, että tilanne on tämä, etkä sinä tyydy nykyiseen kulissisuhteeseen. Keskustelkaa asiallisesti tilanteesta.
Mies siis rupesi viikonlopun jäkeen haluamaan sinua? Siis paniikissa siitä, että menettää sinut. Tuttua. Jäisitkö suhteeseen, mikäli mies haluaisi sinua jatkossakin? Miten otat selvän siitä?
Älä kuitenkaan rakenna tulevaisuuttasi sen varaan, että seikkailusi mies on sinut autuaaksi tekevä, se oli kenties hänelle yhden illan juttu.
Jos haluat erota, tee se, mutta varaudu siihen, että tulee olemaan raskasta rakentaa itsenäinen elämä, kun olet tottunut siihen, että kulissimiehesi pitää yllä taloutta ja hoitaa lasta.
Kerroit, että taloudellinen tilanne ei salli eroa. Minä erosin ja jäin 4 lapsen (3-10-vuotiaat) kanssa velkaiseen ok-taloon työttömänä kotiäitinä, tilillä 2700 markkaa (siis n. 450 euroa). Olin työllisyyskurssilla ja sain toimeentulotukea n. 530 euroa. Lisäksi tuloni olivat lapsilisä ja elatusmaksut. Asuntolainaan meni 300 euroa kuukaudessa + kaikki muut kulut (sähkö, lämmitys, ruoka, vakuutukset jne.). Silti erosin, vaikka tiesin, että vaikeaa tulee olemaan. Kesti vuoden, ennenkuin pääsin jaloilleni = kun pääsin töihin.
Ota selvää, mitä tukia saisit (KELA, sos.tsto), jos jäisit lapsen kanssa yksin. Oletko töissä?

Jokainen tekee kohdallaan sen ratkaisun, mikä on paras. Toivottavasti sinä pystyt tekemään oman ratkaisusi oikein.
 
Sepä siinä, petinkö??En todellakaan ole tyytyväinen tekooni. Olen perusrehellinen ihminen ja kerron tästä "pettämisestä" miehelleni. Mitä se sitten auttoi?No, ainakin huomasin, ettei suhteemme toimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin kaksin:
Sepä siinä, petinkö??En todellakaan ole tyytyväinen tekooni. Olen perusrehellinen ihminen ja kerron tästä "pettämisestä" miehelleni. Mitä se sitten auttoi?No, ainakin huomasin, ettei suhteemme toimi.

Petit.
Mitä se pettäminen auttoi? Jos sinulla on miehesi kanssa ongelma mitä ihmettä auttaa mennä sänkyyn toisen miehen kanssa, eihän ne liity toisiinsa millään tavalla.
Vasta pettämisen jälkeenkö huomasit ettei suhteenne toimi? Aika omituista.
 
Niin no, jos pystyy pettämään, niin eikös se ole viimeinen naula arkkuun?Pettämistä tai ei...niin vain kävi. Kyllä siitä käteen jäi nautinto, jota voin puutteessa ajatella.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin kyllä lähteminen on hautunut mielessäni pidemmän aikaa. Ei se "ahaa"elämyksenä tullut. Eikä alkoholilla ollut suurempaa osuutta asiaan.
 
Onko siis niin että miehesi tietää pettämisestäsi, mutta silti haluaa jatkaa? Eli pettäminenkään ei auttanut siihen että pääsisit miehestäsi eroon? Vaikeampi paikka..toisaalta hyvä ettei miehesi suuttunut tuosta, koska se vaikeuttaisi eroa esim. omaisuuden jaon ja lapsien suhteen. Siinä mielessä olisi kannattanut pyytää eroa jo ennen pettämistä ettei miehelläsi olisi syytä olla vihainen ja katkera ja sillä vaikeuttaa eroa entisestään.
 
Kerro miehellesi faktat, olethan perusrehellinen ihminen. Kerro rehellisesti, että hellyyden puute ajoi sinut vieraisiin. Kerro myös "sisälläsi vellovista ajatuksista uusintaan", tuon miehen kanssa. Muista myös mainita, että suurimmat syyt siihen, että olet vielä miehesi kanssa, ovat hänen hyvät isän taitonsa ja hänen lompakkonsa.

Jos eroon päädytte, niin älä tuudittaudu siihen, että jatkoa seuraa tämän em. miehen kanssa, hänhän on myös liitossa ja sinä olit hänelle ehkä turvallinen ja luotettava sänkykumppani, joka palaa kiltisti oman miehensä hoiteisiin...
 
niin miksi sitten riitelet? Aikuiset ihmiset eivät laita lapsiaan maksamaan omista ongelmistaan niin kuin nyt teet.
Mutta annas kun arvaan; sinä et riitele vaan miehesi, kyllä sinäkin sitten lopetat kun miehesi lopettaa ensin, hellyyttä ja ihania hetkiä ei ole kun miehesi ei anna niitä, kyllä sinäkin sitten antaisit niitä jos miehesikin mutta, mutta, mutta......

Tiedätkö,että muuttuminen pitää aloittaa itsestä ei toisesta, voit itse alkaa käyttäytyä toisin, lopetat riitelyn, alat puhua ystävällisesti, alat antaa läheisyyttä et vaatia sitä, teet sen huolimatta siitä mitä miehesi tekee, pitää antaa ensin saadakseen sen takaisin.
Uskottomuudella et voita mitään.
 
Eikös ole ollut paremi lopettaa kokonaan se nykyinen suhden ennen kuin aloitit sähläämään. Tuskin tarvitsit pettää miehesi huomatakseen että ei meidän suhde toimii. Jos olisit eron niin tuskin sinä tarvitsee jonkinlainen hyväksyntä mieheltäsi. Olisit vaan hankkinut uuden kämpän ja kertonut miehellesi että nyt tämä on loppu. Kuten itsekin sanoit olevasi perusrehellinen. Missä sun rehellisyys nyt sitten oli? Ei se ruoho aidan toiseella puolella ole niin vihreää....
 
"Nyt olen kamalassa umpikujassa. En kestä jatkuvaa riitelyä. Lapsemme kärsii tilanteesta."

Älä jää pohtimaan tätä ongelmaa Ellien parisuhdepalstalle. Tilaa aika perheneuvolaan.
Tarvitsette nyt ammattiapua.

Ehkä voisitte kokeilla muutaman viikon erillään asumista. Tilanne rauhoittuu.
Voit kokeilla miltä tuntuu elää yh-Ellin elämää.

Jos sukset menevät lopullisesti ristiin, suosittelen yhteishuoltoa.
Älä tee enää yhtään päätöstä, ennen kuin olet saanut ajan perheneuvolaan.
Ole tiukkana puhelimessa. Jos vaikutat liian fiksulta ja tasapainoselta, sinä et pääse vastaanotolle. Niin minulle aikoinaan kävi. Nainen sanoi puhelimessa, että olemme eläneet rinnakkain erillään kumpikin omaa elämää. Niinhän me elettiin. Mies oli aina poissa. Kotonakin henkisesti poissa. Ei yh-vuodet mitään uutta tuoneet tullessaan.

Älä välitä noista mitäs menit tekemään jutuista. Sait hyvän kokemuksen. Minä en ole siihen vieläkään pystynyt ja avioerosta on jo valovuosia aikaa. Ehkä asia on jo samantekevä. Tämä yksineläminen on niin helppoa ja turvallista. Ei ole huolta eikä murhetta sydänsuruista.

Rauhoita nyt tilanne. En ole ammattiauttaja. Ihan maallikko tavis-Elli. Ehkä neuvoin väärin. Tangoon tarvitaan kaksi. Jos et välitä paritanssista nykyisen kanssa, niin soolotanssillakin pärjää. Lapsille on tärkeintä, että äiti voi hyvin ja on iloinen.

Meidän perheelle kuuluu vain hyvää. Jos haluat lukea aamukuulumisia, pistäydy pallopalstalle. Kirjoitin kommentin palstan kriitiikkiviestiketjuun. (En ole selvännäkijä, mutta jotenkin tarkkanäköinen ihminen olen aina ollut. Osaan lukea rivien välistä.)

Vaikutat tasapainoiselta ja järkevältä naiselta. Kyllä elämä siitää suttaantuu.
Veikkaan että jouluun mennessä olet jo oma iloinen itsesi ja perheesi voi hyvin.
 
Joskus kun liitto on umpikujassa jostain syystä ja tietää ettei sitä voi jatkaa, mutta ei ole voimia lähteä ja pelkää taloudellista tilannetta, niin se ihan perusrehellinenkin ihminen voi sortua, kun huomaa saavansa huomiota ja joku kuuntelee ja ymmärtää. Pettämisen kynnys alenee silloin. Sitten jonkun ajan päästä kun asioita on miettinyt ja pohtinut taas lisää, niin tulee se ihme voima, että on pakko erota...toiset syyttävät ja sanovat että kaikki johtuu pettämisestä, mutta todellisuudessa se on keino päästä eroon entisestä. Ei voi antaa anteeksi itselleen ja on pakko lähteä. Eikä aina se toinenkaan voi antaa loppujen lopuksi anteeksi, vaikka aluksi niin sanookin ja tahtoo jatkaa. Petetyssä suhteessa on miltei mahdoton jatkaa, vaikka kuinka tahtoisi. On elämä ennen ja elämä nyt. Luottamus ei koskaan palaudu täysin ja vaikka se toinen lupaisi kuinka muuttua ja huomioida, niin hänkin palautuu takaisin omaksi itsekseen ajan kanssa, kun vaara on ohi. Nämä ovat vain ja ainoastaan minun mietteitä ja kokemuksia ja toisenlaisiakian asioita tapahtuu ja jotkut voivat todella muutuakin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin kaksin:
Pidemmän aikaa olemme keskustelleet parisuhteemme epäkohdista, joihin lukeutuu myös seksin puute. Mies on äärettömän hyvä isä, mutta ei kumppani. Hän ei näe suhteessamme vikaa, sillä hän hoitaa taloutta ja lasta. Hellyyttä tai ihania hetkiä meillä ei ole ollut, sitten ensimmäisen kuukauden jälkeen.

Ihmettelen kovasti, miksi olet ryhtynyt suhteeseen miehesi kanssa, jos sinulla alunperinkään ei ole ollut kovin suurta intohimoa häntä kohtaan. Miksi hankitte lapsen? Oliko se vahinko vai ajattelitteko parantavanne suhdettanne lapsen avulla? Olet ollut kaverisuhteessa miehesi kanssa jo alunpitäenkin... Itsellänikin on vastaavasta jotain kokemusta, mutta suhde onneksi loppui ennekuin kunnolla alkoikaan, koska pidin häntä kaverina, enkä miehenä.

 
suhteen alussa taisin olla niin sokeasti sekaisin hänen erilaisuudestaan, etten ajatellut asiaa pidemmälle. Siinä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, ettei näin erilaiset ihmiset voi rakentaa tasapainoista suhdetta. Myöhemmin kun tajusin ,oli asiat jo niin pitkällä ettei paluuta ollut. Lapsi kruunasi kaiken. Nyt hänellä on tietynlainen ote minusta. Tämä ote on pitänyt kaikki ne erohalut kurissa ja pelkään, että pitää edelleenkin.

Tuosta toisesta miehestä en halua muuta, kuin muistot.
Pettämisestä kerron. Tavallaan toivon, että hän vihdoin ymmärtää mikä ajoi minut toisen miehen kainaloon. Toivottavasti että hän reagoisi voimakkaasti ja toimisi. Minä olen mielelläni se paska ja syyllinen jos sellaista haetaan. Kunhan vain lapsemme saa elää tasapainoista elämää ja meillä kaikilla on hyvä olla.
 
Yksin kaksin: Olet erikoinen ihminen, kun onnistut tekemään kaikki virheet ja edelleen jatkat samaa rataa. Etkä ilmeisesti halua oppiakaan mitään.
Ja miehelle töppäilystäsi kertominen on raukkamaista toisen alistamista: kanna sisälläsi tekosi, äläkä kaada niitä miehen niskaan. Sen kertomisesta mies ei toivu ja hän voi hyvinkin hakea eroa ja lapsen huoltajuutta itselleen ja sinä muutat pois. Niin pääset toteuttamaan naiseuttasi.
 
Miten tänne palstalle onkin eksynyt noin korkeamoraalista porukkaa? Eikä alkuperäinen ole elämänsä mitenkään sotkenut. Hän on ajautumassa kriisiin joka on seurausta siitä että elämä on tullut käännekohtaan. ENTINEN EI VOI JATKUA ja mikäli muutosta ei synny kriisi syvenee ja syvenee.

Ikäänkuin iso pyörä on lähtenyt liikkeelle eikä sitä voi enää pysäyttää. Tämä ihminen toimii tässä tilanteessa niin kuin parhaaksi näkee ja kykenee. Ei kukaan ulkopuolinen voi olla häntä enempää oikeassa hänen elämässään. Pettäminen on varsin ymmärrettävä kuvio, sillä muuten voi käydä niin että hän alkaa kuihtua naisena, menettää itsetuntuonsa. Ei seksittömyys ollut tämän naisen valinta, eikä velvollisuus.

Nyt on vain kuljettava eteenpäin. Ja kun on itselleen noinkin rehellinen kuin aloittaja, ei ole mitään hätää.

Eikä ero välttämättä tuhoa ja riko, erotakin voi rakentavasti, kaikkia osapuolia kunnioittaen. Jos tämä pari nyt siihen ratkaisussaan päätyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Yksin kaksin: Olet erikoinen ihminen, kun onnistut tekemään kaikki virheet ja edelleen jatkat samaa rataa. Etkä ilmeisesti halua oppiakaan mitään.
Ja miehelle töppäilystäsi kertominen on raukkamaista toisen alistamista: kanna sisälläsi tekosi, äläkä kaada niitä miehen niskaan. Sen kertomisesta mies ei toivu ja hän voi hyvinkin hakea eroa ja lapsen huoltajuutta itselleen ja sinä muutat pois. Niin pääset toteuttamaan naiseuttasi.

Erikoinen ihminen??Jos itse olisin petetty osapuoli, niin todellakin tahtoisin tietää pettämisestä. Tosin, sen jälkeen ei olisi paluuta vanhaan. En halua, että nytkään on. Siitä olen varma, että sen minkä taakseen jättää niin edestään löytää. En toista samoja virheitä. Enkä puolustele tekojani. Ihminen on erehtyväinen ja koen ,että tilanteeni teki minusta heikon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin kaksin:
Olen jo liki 30-vuotias yhden lapsen äiti. Elän parisuhteessa lapseni isän kanssa. Elämämme on ollut vuoristorataa jo suhteen alusta lähtien. Nyt olen kamalassa umpikujassa. En kestä jatkuvaa riitelyä. Lapsemme kärsii tilanteesta. Olen päättänyt monta kertaa lähteä, mutta rahallinen tilanne ei anna periksi. Pidemmän aikaa olemme keskustelleet parisuhteemme epäkohdista, joihin lukeutuu myös seksin puute. Mies on äärettömän hyvä isä, mutta ei kumppani. Hän ei näe suhteessamme vikaa, sillä hän hoitaa taloutta ja lasta. Hellyyttä tai ihania hetkiä meillä ei ole ollut, sitten ensimmäisen kuukauden jälkeen.
Viikonloppuna tapasin vieraan miehen, jolle uskouduin. Mies näki heikot kohtani. Luotin häneen siinäkin mielessä, sillä tiesin hänen seurustelevan. Meillä on myös yhteinen tuttu. Tämä asia ei kuitenkaan jäänyt keskustelu asteelle, vaan eteni sänkyyn saakka. Nyt on vaikea myöntää minkäänlaista pettämistä, sillä koen että oli oikein nauttia seksistä ja miehen kosketuksesta. Nyt mieheni on huomannut, että olen valmiimpi kuin koskaan eroamaan. Mistä helvetistä minä kerään voimia tämän kaiken sulattamiseen ja kuinka lähteä tästä. Ajattelenko liikaa itseäni, kun haluan kauniita sanoja ja kosketusta parisuhteesta? Sisälläni velloo salaiset ajatukset uudesta seikkailusta tuon miehen kanssa, vaikka nyt mieheni on taas hädän hetkellä alkanut haluamaan minua. Elänkö pilvissä, kun haluan valkean ratsun noutavan minut pois tästä. Elämääni ei mahdu suurempaa rakkautta, kuin lapseni. Silti haluan kunnollisen suhteen ,joka toimii kaikella tapaa. Onko kohtalotovereita?


Elätytät itseäsi miehelläsi, mutta nussit toisen kanssa. Voi perkele mikä paskaläjä olet. Onpa kova kyrvän puute ollut. Olisit ostanut hieromasauvan ja hingannut sillä haarojasi. Toivottavasti miehesi saa perseen jakamisesi selville ja potkii sinut pellolla. Olet moraaliton paska.
 
Kokeile mieheesi samaa repliikkiä, mitä ex-vaimoni yritti minuun, kun kärähti uskottomuudesta: "Olen sinut tapahtuneen kanssa, eikä kaatunutta maitoa kannata itkeä. Sinunkin pitäisi suhtautua asiaan aikuismaisesti ja kypsästi. Elämä ei ole mustavalkoista."

Suhtauduin asiaan kypsästi, eli kypsyin täysin ja akka sai mennä. Tosin uusikaan ihastus ei huolinut häntä muuksi kuin panopuuksi joksikin aikaa ja palasi liittoon oman vaimonsa kanssa.
 
Elätytät itseäsi miehelläsi, mutta nussit toisen kanssa. Voi perkele mikä paskaläjä olet. Onpa kova kyrvän puute ollut. Olisit ostanut hieromasauvan ja hingannut sillä haarojasi. Toivottavasti miehesi saa perseen jakamisesi selville ja potkii sinut pellolla. Olet moraaliton paska.
[/quote]

EN elä mieheni rahoilla. Muihin sun sepustuksiin en ota edes kantaa...

 
Ja menit sitten varatun miehen kanssa sänkyyn, helpottiko? Voi vittu teitä naisia, pitääkö yrittää rikkoa toistenkin suhteet jos omassa suhteessa menee huonosti!!! Ammatissani näen teitä halppis hajuvedelle löyhkääviä varattuja naisia jotka luulette itseänne maailman parhaaksi saaliiksi, huvittavaa miten luulette saavanne koskaan normaalia ja kunnon parisuhdetta kun jakelette persettänne jokaiselle miehelle.
 
Ymmärrän kyllä sua Ap.Ei sitä vaan monestikaan huomaa mitä elämältä olis mahdollista saada ennenkuin joku herättää...on hyvä et "heräsit",suht nuori ihminen ja yksi lapsi,no problem!

Toimeen tulee nykysuomessa ja rakkaus,sellainen josta saa sitä mitä itsekukin tarvitsee,hellyyttä,läheisyyttä jne,se on tärkeintä.
Rakkaus lapsen ja äidin välillä mutta myös rakkaus kahden aikuisen välillä.

se et hyppää sänkyyn ei tee mistään yhtään kummempaa,huomion tarve ja se et tuntee itsensä ymmärretyksi ja halutuksi on vain askeleen päässä fyysisyydestä,aivan normaalia!

Ei kukaan voi tuomita tai moittia,ei kukaan.Jokainen kulkee sen oman polkunsa jossa kaikki tapahtumat ovat lahjoja,koska niistä oppii elämää.
 
"Olen päättänyt monta kertaa lähteä, mutta rahallinen tilanne ei anna periksi."
... Onko puolisosi hyväpalkkainen ja vain sen tähden olet hänen kanssaan.. ei todellakaan hyvä pohja parisuhteelle. Miten lapsi,,, hän jäisi ilmeisesti puolisollesi, onhan hän hellä isä ja hoitaa taloutta... vaimo vain haluaa aidan vihreää puolta, kunnes huomaa ettei siellä sen vihreämpää ole. Aikuistu ja hoida omaa parisuhdettasi, kerro mitä haluat, pitäkää välillä kahdenkeskistä lomaa ym.ym..
 
Alkuperäinen kirjoittaja lokakeiju:
Ymmärrän kyllä sua Ap.Ei sitä vaan monestikaan huomaa mitä elämältä olis mahdollista saada ennenkuin joku herättää...on hyvä et "heräsit",suht nuori ihminen ja yksi lapsi,no problem!

Toimeen tulee nykysuomessa ja rakkaus,sellainen josta saa sitä mitä itsekukin tarvitsee,hellyyttä,läheisyyttä jne,se on tärkeintä.
Rakkaus lapsen ja äidin välillä mutta myös rakkaus kahden aikuisen välillä.

se et hyppää sänkyyn ei tee mistään yhtään kummempaa,huomion tarve ja se et tuntee itsensä ymmärretyksi ja halutuksi on vain askeleen päässä fyysisyydestä,aivan normaalia!

Ei kukaan voi tuomita tai moittia,ei kukaan.Jokainen kulkee sen oman polkunsa jossa kaikki tapahtumat ovat lahjoja,koska niistä oppii elämää.


Huoraaminen ei ole normaalia!!!!!
 
Ei seksi ja romantiikka kuulu vain nuorille. Ja niitä nuo mauttomat vastaukset taitavat olla. Vaikka olisi pitkässä parisuhteessa ja lapsia olisi, kaipaa normaali ihminen myös edellä mainuttuja. Mutta ikävä kyllä on sellaisia, jotka eivät parisuhteessa enää niistä välitä. Mutta ei niiden kaipuu silti siltä toiselta osapuolelta kuole.
 

Yhteistyössä