Näin vain kävi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksin kaksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Todellakin, "se vain tapahtui" jälkeen on turha nyyhkyttää. Millaisena roolimallina toimin lapsellesi kun hän saa tietää isona että "äiti on pettäjä". 19v tyttönä katsoisin äitiäni inhoten ja syntipukki tasapainoisen kodin tuhoamiselle löytyisi siitä. AJATELKAA ihmiset välillä muitakin kuin aina vain ITSEÄNNE!!!!!!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei-pettävä:
Todellakin, "se vain tapahtui" jälkeen on turha nyyhkyttää. Millaisena roolimallina toimin lapsellesi kun hän saa tietää isona että "äiti on pettäjä". 19v tyttönä katsoisin äitiäni inhoten ja syntipukki tasapainoisen kodin tuhoamiselle löytyisi siitä. AJATELKAA ihmiset välillä muitakin kuin aina vain ITSEÄNNE!!!!!!!!!!

Hyvin ymmärrettävää sinulta, en itsekään olisi ymmärtänyt nuorena, että äidillä voisi olla jotain seksuaalisuutta. Nyt 39 vuotiaana en panisi pahakseni, jos 80 vuotias leskiäitini löytäisi vielä miehen itselleen, ja edesmennyt isäni oli huipputyyppi, mutta en usko, että hänkään panisi pahakseen sitä. Me kaikki, ikään tai sukupuoleen katsomatta, olemme eläviä olentoja, inhimillisyyksineen. Haudassa on aikaa nukkua.
 
"Olen päättänyt monta kertaa lähteä, mutta rahallinen tilanne ei anna periksi."

Kehtaat väittää vielä,että miehesi ei elätä sinua!!!!!!!!!!!!!!!!! Sinä kiität miestäsi kauniisti kun hän elättää sinut, sinä huoraat ja jaat persettäsi toisille miehille.
 
"Joskus kun liitto on umpikujassa jostain syystä ja tietää ettei sitä voi jatkaa, mutta ei ole voimia lähteä ja pelkää taloudellista tilannetta, niin se ihan perusrehellinenkin ihminen voi sortua, kun huomaa saavansa huomiota ja joku kuuntelee ja ymmärtää. Pettämisen kynnys alenee silloin."

Joopa joo...ainahan se uusi tuttavuus on mielenkiintoinen, kuuntelee ja ymmärtää. Niinhän kaikki suhteet alkaa, mutta pitää huomata, että JOKAISEN parisuhde ennen pitkää arkipäiväistyy ja suhteen ylläpito vaatii työtä molemmilta eli ap sinultakin. Kertomasi mukaan miehesi kuulostaa miellyttävältä, joten enpä usko ap, että olisit pitemmän päälle onnellinen kenenkään miehen kanssa.

Ja näiden miesten kanssa täällä olen samaa mieltä! Eihän kukaan ole täydellinen, mutta oksettavaa se on, kun tota pettämistä yritetään väkisin puolustella!
 
Kiitos näistä upeista sanoista, joihin voin nyt turvautua. Näillä muille jauhajille onnea elämään. Suvatsevaisuus on myös hyve.
En ala eritellä taloudellista tilannetta näillä palstoilla. Rahaa olisi elää kaksin lapsen kanssa, mutta olemme miehen kanssa ottaneet yhteisiä lainoja. Näistä lainoista ei selvitä ilman yhteistaloutta. Monimutkainen soppa. Toki joudun luopumaan autosta ja muista mukavuuksista. Pieni hinta onnellisuudesta.
Enkä oleta, että kaikki ymmärtävät mitä käyn läpi. Parisuhteessani on muutakin vikaa, kuin hellyyden puute. Nekin asiat jätän kertomatta. En ruoski itseäni tekojeni seurauksena. Päivittäin koen tekoni jokseen oikeutetuksi, kun on niin paska olla kotona. Eikä sitä tarvitse ymmärtää...enhän minäkään ymmärrä, kun itken itseni uneen. Huoltajuus on varmasti minun. Tiedoksi niille, jotka epäilevät sitä. Hyvä isä, mutta huono kumppani, kuten aikaisemmin sanoin.
Nyt kasaan itseni kokoon, että jaksan taas tämän päivän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin kaksin:
...En ruoski itseäni tekojeni seurauksena. Päivittäin koen tekoni jokseen oikeutetuksi...

Olet pari vuotta liian myöhässä kirjottaessasi tälle palstalle. Nimittäin ellien suhtautuminen pettämiseen on muuttunut nykyisin kriittisemmäksi. Aiemmin olisit saanut kanssasisariltasi kannustuksen ja lohdun sanoja tilanteessasi:
- Go for it, anna palaa! Elät vain kerran!
- Elämä ei ole mustavalkoista!
- Tunteilleen ei voi mitään!
- Ansaitset parempaa!
- Ei pidä kärvistellä toimimattomassa suhteessa!

Ehkäpä ellit ovat kuitenkin oppineet jotain...
 
Eroaminen voi tuntua isolta pelottavalta peikolta. Itse olen ollut samankaltaisesssa tilanteessa ja huomasin, että ero pitää pilkkoa mielessään pienempiin osiin, jotta sitä pystyy käsittelemään. Ensinnäkin ota ihan käytännössä selvää siitä, miten erotaan ja mitä asioita teidän pitää hoitaa. Tutustu kuntasi nettisivuihin ja ylipäätään googlettamalla löydät käytännön tietoa. Koska olette naimisissa, joudutte jakamaan omaisuuden ja selvittämään yhteiset velat sekä joudutte sopimaan lapsen huoltajuudesta sekä elatuksesta. Mieti myös, missä asuisit (omistusasunto, vuokra-asunto, asumisoikeusasunto).

Huoltajuuden osalta sanoisin, että koska miehesi on hyvä isä, älä rankaise häntä sillä, että yrität saada yksinhuoltajuutta, koska nykyään normaalikäytäntö on se, että jos kumpikin vanhemmista on ihan hyviä, lapsi myönnetään yhteishuoltajuuteen. Omalla kohdallani yhteishuoltajuus on periaatteessa toiminut aika hyvin, koska hankin asuntoni ex-miehen läheltä. Näin lapset kärsivät erosta mahdollisimman vähän.

Vaikea ottaa ulkopuolisena kantaa laina-asioissa siihen, voiko niitä selvittää. Yleensä pankki pystyy niissä asioissa opastamaan, mitä voisi tehdä (myydä omaisuutta, siirtää laina toisen nimiin, jatkaa laina-aikaa, hankkia takaajia lisää). Et myöskään kerro, että minkätyyppisestä lainasta on kyse. Jos kyse on asuntolainasta, asunnon voi myydä ja voitte jakaa rahat. Jos taas kyseessä on esim. miehen yritystä varten otettua lainaa, niin silloinhan tilanne on ehkä ongelmallisempi ellei esim. vanhemmista saisi takaajaa.

Ymmärrän siinä mielessä yhden yön suhdetta, koska jos hellyyttä, välittämistä ja rakkauden tekoja ei saa aviomieheltä, niin ilman niitä on aika vaikea olla, jos niitä kuitenkin kaipaa. Ei ehkä kuitenkaan kannata aloittaa uutta suhdetta heti tai jatkaa pettämistä, vaan itsellesi henkisesti on parempaa, että irrottaudut nyt miehestäsi ja aloitat uuden vaiheen elämässäsi.
 
Hei. Tsemppiä elämään. Elämä on hemmetin monimutkainen kuvio. En vieläkään käsitä miten elämä syntyy. Ensimmäisen lapsen syntymä oli huima kokemus.

Isäni soti viisi vuotta. Eli nousut ja laskut. Teki siinä äidin kanssa lapsia lisäksi.

Älkää hyvät ihmiset ottako elämää kaupasta ostettuna tuotteena, jolla on taatut ominaisuudet ja kestoikä.

Kaikkea sattuu. Te olette perheessänne ilmeisesty fyysisesti terveitä. Henkisesti rupua, mutta siitä se paranee.

Itse olen kokenut saman, mutta nyt menee entistä paremmin ja elämästä on taas oppinut roppakaupalla.
 

Yhteistyössä