U
Uniq
Vieras
Ihan ensimmäiseksi sanon, että olen ottanu itelleni jotkut traumat noista kouluammuskeluista. Muutenkin otan aina raskaasti uutiset, että lapsia ja nuoria kuollut tai muuten joku kokenut väkivaltaisen kuoleman... Olen vissiin aika empaattinen ihminen.. ja mulla on joku sankari-kompleksi... tekis aina mieli vähän kurittaa kaikkia jotka satuttaa toisia ja jättää poliiseille nättejä paketteja. 
Tuossa unessakaan en ollut mikään tappaja, vaan olin jossain pienessä kaveriporukassa jossain maalla ja jollakin ollu pieni pistooli ja ammuttiin vuoronperään tikkatauluun. Kaikilla muilla meni ohi koko taulusta ja sitten oli minun vuoro ja vedin täysiä kymppejä. Otin sellasen tukevan haara-asennon ja pistooli oli vasemmassa kädessä ja oikea käsi tuki vasenta. Ihan ku poliisit amerikkalaisissa sarjoissa..
Sitten yhtäkkiä vissiin olinki niinku poliisi joka jahtaa rikollista..
Tarvinneeko tätä kummemmin tulkita?
katson liikaa telkkaria...
Tuossa unessakaan en ollut mikään tappaja, vaan olin jossain pienessä kaveriporukassa jossain maalla ja jollakin ollu pieni pistooli ja ammuttiin vuoronperään tikkatauluun. Kaikilla muilla meni ohi koko taulusta ja sitten oli minun vuoro ja vedin täysiä kymppejä. Otin sellasen tukevan haara-asennon ja pistooli oli vasemmassa kädessä ja oikea käsi tuki vasenta. Ihan ku poliisit amerikkalaisissa sarjoissa..
Tarvinneeko tätä kummemmin tulkita?