Nainen joka vaan odottaa tulevaa perhettään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tähdet auringon paisteessa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tähdet auringon paisteessa

Vieras
Mikähän minussa on vikana.
Olen akateeminen kauniiksi sanottu nainen
Pidän itsestäni huolta
Minulla on paljon ystäviä.
Olen välittävä ja luotettava nainen
Ikää yli 30v. Minulta puuttuu mies ja siten myös lapset. En ole mielestäni epätoivoinenkaan. Yleensä kun tapaan miehen, mies sanoo, että olenpa kaunis nainen ja mukava ja miksi minulla ei ole miestä..sitten kuitenkaan rakkaus ei vaan syty ja mistään ei tule sen enempää.
Onkohan kohtalotovereita?
 
Älä odota rakkautta. Mä otin ensimmäisen mukiinmenevän ja tein sen kanssa lapset. Olin jo yli 30v ja epätoivoinen. Ihan hyvin on mennyt, ilman sitä rakkauttakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaus?:
Älä odota rakkautta. Mä otin ensimmäisen mukiinmenevän ja tein sen kanssa lapset. Olin jo yli 30v ja epätoivoinen. Ihan hyvin on mennyt, ilman sitä rakkauttakin...

Mulle rakkaus on niin tärkeää, että en voisi perustaa perhettä, jos mies ei veisi kunnolla jalat alta ja olisin umpirakastunut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tähdet auringon paisteessa:
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaus?:
Älä odota rakkautta. Mä otin ensimmäisen mukiinmenevän ja tein sen kanssa lapset. Olin jo yli 30v ja epätoivoinen. Ihan hyvin on mennyt, ilman sitä rakkauttakin...

Mulle rakkaus on niin tärkeää, että en voisi perustaa perhettä, jos mies ei veisi kunnolla jalat alta ja olisin umpirakastunut.

Rakkaus voi myös syttyä vähitellen, ei sitä oikeaa tunnista aina ensitapaamisilla. Itse olen enemmän järki-ihminen kuin tunneihminen ja valitsin mieheni rehellisesti sanottuna järkisyihin vedoten. Toki ihastusta oli alussakin, mutta varsinainen rakkaus on syttynyt hiljalleen. Mieheni on aivan ihana puoliso ja isä lapsillemme, joten hyvin tuli valittua. Ensitapaamisten perusteella olin jo lemppaamassa hänet, mutta onneksi annoin vielä mahdollisuuden.
 
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...
ja siis heillä menee erittäin hyvin. on talo, tyttö poika ja lemmikit...
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...

Tämä on totta. Olen ollut joskus nuorempana suhteissa ja en nykypäivänä enää alkaisi niitten miesten kanssa seurusteleen. Nykyään katselee miehiä hieman kriittisemmin.
Kuitenkin haluan rakkaudesta mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tuntuu pliisulta, jos vaan valkkaa miehekseen kenet vaan.. silloin on myös väärin tehdä tämä miestä kohtaan, koska miehellä on oikeus suureen rakkauteen aivan niin kuin mullakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...

Tämä on totta. Olen ollut joskus nuorempana suhteissa ja en nykypäivänä enää alkaisi niitten miesten kanssa seurusteleen. Nykyään katselee miehiä hieman kriittisemmin.
Kuitenkin haluan rakkaudesta mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tuntuu pliisulta, jos vaan valkkaa miehekseen kenet vaan.. silloin on myös väärin tehdä tämä miestä kohtaan, koska miehellä on oikeus suureen rakkauteen aivan niin kuin mullakin.

Mitä se suuri rakkaus on ?

Minä tunsin suurempaa fyysistä vetovoimaa aivan eri miestä kohtaan kuin oma mies. Mutta en nähnyt hän koskaan yhtä hyvänä isäkandidaattina lapsilleni.

Onko se suuri rakkaus sitä fyysistä vetovoimaa?

vai sitä, että valitsee miehen, joka on omasta mielestä hyvännäköinen, ahkera, luotettava, älykäs. Jota kunnioittaa ja jonka kanssa sitoutuu elämään lopun elämää tuli mitä tuli.

minulle se oli tuo jälkimmäinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...

Tämä on totta. Olen ollut joskus nuorempana suhteissa ja en nykypäivänä enää alkaisi niitten miesten kanssa seurusteleen. Nykyään katselee miehiä hieman kriittisemmin.
Kuitenkin haluan rakkaudesta mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tuntuu pliisulta, jos vaan valkkaa miehekseen kenet vaan.. silloin on myös väärin tehdä tämä miestä kohtaan, koska miehellä on oikeus suureen rakkauteen aivan niin kuin mullakin.

Mitä se suuri rakkaus on ?

Minä tunsin suurempaa fyysistä vetovoimaa aivan eri miestä kohtaan kuin oma mies. Mutta en nähnyt hän koskaan yhtä hyvänä isäkandidaattina lapsilleni.

Onko se suuri rakkaus sitä fyysistä vetovoimaa?

vai sitä, että valitsee miehen, joka on omasta mielestä hyvännäköinen, ahkera, luotettava, älykäs. Jota kunnioittaa ja jonka kanssa sitoutuu elämään lopun elämää tuli mitä tuli.

minulle se oli tuo jälkimmäinen.

Noin kaksi vuotta sitten tutustuin mieheen, johon tunsin todella kovaa vetovoimaa. Ihan mieletöntä himoa. Ei kuitenkaan käyty sängyssä, kun olen olen aika uskovainen ja en mene heti sänkyyn. Siis todella sain kamppailla, että sain itseni irto hänestä. Meidänkin tutustumisen aikana mies meni sekaisin tekstareissa, kun oli niin paljon naisten kanssa juttua. Näin jälkeenpäin hyvä, kun mies pyörittää useampaa naista työmatkoillakin. En olisi sille miehelle riittänyt. Saanut vaan hetken huumaa. Halusin vaan sanoa, että tiedän tällaisenkin tunteen, kun on vastustamaton vetovoima.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...

Tämä on totta. Olen ollut joskus nuorempana suhteissa ja en nykypäivänä enää alkaisi niitten miesten kanssa seurusteleen. Nykyään katselee miehiä hieman kriittisemmin.
Kuitenkin haluan rakkaudesta mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tuntuu pliisulta, jos vaan valkkaa miehekseen kenet vaan.. silloin on myös väärin tehdä tämä miestä kohtaan, koska miehellä on oikeus suureen rakkauteen aivan niin kuin mullakin.

Mitä se suuri rakkaus on ?

Minä tunsin suurempaa fyysistä vetovoimaa aivan eri miestä kohtaan kuin oma mies. Mutta en nähnyt hän koskaan yhtä hyvänä isäkandidaattina lapsilleni.

Onko se suuri rakkaus sitä fyysistä vetovoimaa?

vai sitä, että valitsee miehen, joka on omasta mielestä hyvännäköinen, ahkera, luotettava, älykäs. Jota kunnioittaa ja jonka kanssa sitoutuu elämään lopun elämää tuli mitä tuli.

minulle se oli tuo jälkimmäinen.

Ahaa. Eli suurta rakkautta ei voi tuntea samaa miestä kohtaan johon tuntee suurta fyysistä vetoa?? Ei jessus mitä logiikkaa. Selitelkää itellenne mitä aan, mutta sellaistakin rakkautta on. Harmi, jos teidän elämässä on täytynyt valita. Ilmeisesti olen sitten johonkin vähemmistöön kuuluva, kun olen saanut miehekseni sellaisen jossa on nämä kaikki ominaisuudet.

Musta on aika säälittävää "ottaaa" mieheksi vaan joku, jossa on kaikki järjelliset ominaisuudet paikallaan, mutta mitään intohimoa ja varpaiden kutkutusta ei ole missään vaiheessa.
 
nykyisin taidetaan vaatia turhan paljon siltä tulevalta kumppanilta, kun sen täytyis olla kaikipuolin täydellinen, uskomaton, suhteessa pitäisi olla 24/7 palavaa intohimoa, suurta rakkautta, oikeaa rakkauden ilotulitusta... ja se ei oikein kohtaa todellisuuden kanssa..
toki on hyvä että toista rakastaa, mutta se intohimoinen rakakus (mitä suureksi rakkaudeksi myöskin kutsutaan) kuluu loppuun nopeasti, parempi siis on olla selliasen henkilön kanssa jota voi kunnioittaa, arvostaa ja tunteet ovat tasaisia ja kestäviä..
mieluummin perustaa suhde ystävyydelle kuin intohimolle
 
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
mä voin kuvitella että jos ei heti käy tuumasta toimeen, voi olla vaikea löytää koskaan. tulee kriittisemmäksi vanhemmiten ja niin pois päin.

siis jos en olisi ottanut ekaa kilttiä ja ahkeraa ja kaikessa taitavaa miestä parikymppisenä jonka ainoa huono puoli on liiallinen kiltteys ja ei osaa sanoa sanaa ei., niin olisin ehkä vieläkin sinkku.

tai sitten en?

tiedän myös pariskunnan, joka tapasi kun molemmat pitkästi yli 30v ja koska molemmat raittiita ja kunollisia ja etsivät kovasti vaan ihmistä, joka haluaa perustaa perheen ja on raitis ja luotettava, he muuttivat yhteen ja tekivät lapset heti, tosi nopeasti. en tiedä oliko rakkautta, vai ei. luulen että ainoat kriteerit tosiaan parille olivat raittius, luotettavuus, ahkeruus, säästäväisyys...

Tämä on totta. Olen ollut joskus nuorempana suhteissa ja en nykypäivänä enää alkaisi niitten miesten kanssa seurusteleen. Nykyään katselee miehiä hieman kriittisemmin.
Kuitenkin haluan rakkaudesta mennä naimisiin ja perustaa perheen. Tuntuu pliisulta, jos vaan valkkaa miehekseen kenet vaan.. silloin on myös väärin tehdä tämä miestä kohtaan, koska miehellä on oikeus suureen rakkauteen aivan niin kuin mullakin.

Mitä se suuri rakkaus on ?

Minä tunsin suurempaa fyysistä vetovoimaa aivan eri miestä kohtaan kuin oma mies. Mutta en nähnyt hän koskaan yhtä hyvänä isäkandidaattina lapsilleni.

Onko se suuri rakkaus sitä fyysistä vetovoimaa?

vai sitä, että valitsee miehen, joka on omasta mielestä hyvännäköinen, ahkera, luotettava, älykäs. Jota kunnioittaa ja jonka kanssa sitoutuu elämään lopun elämää tuli mitä tuli.

minulle se oli tuo jälkimmäinen.

Ahaa. Eli suurta rakkautta ei voi tuntea samaa miestä kohtaan johon tuntee suurta fyysistä vetoa?? Ei jessus mitä logiikkaa. Selitelkää itellenne mitä aan, mutta sellaistakin rakkautta on. Harmi, jos teidän elämässä on täytynyt valita. Ilmeisesti olen sitten johonkin vähemmistöön kuuluva, kun olen saanut miehekseni sellaisen jossa on nämä kaikki ominaisuudet.

Musta on aika säälittävää "ottaaa" mieheksi vaan joku, jossa on kaikki järjelliset ominaisuudet paikallaan, mutta mitään intohimoa ja varpaiden kutkutusta ei ole missään vaiheessa.

Toki voi olla suurta rakkautta ja suurta intohimoakin, kun hyvä tuuri käy. Ei nämä asiat poissulje. Kerroin vaan, että vaikka intohimoa olikin, ei sitten muut asiat täsmännyt.

 

Similar threads

Yhteistyössä