Emme halua samoja asioita

["vieras"]

Mun mielestä tarve saada lapsi oli todella voimakas, siitä olisi ollut vaikea päästä yli. Mulla kyl olis mennyt mies vaihtoon, jollei tätä toivetta olisi jaettu, koska perhe-elämä ja äitiys olivat niin keskeiset jutut. Mun mielestä juttelette asian nyt suoraan ja avoimesti kun hän palaa. Ja sittenkään en painostaisi vauvantekoon, mutta kysyisin tietty, mikä se on, mikä asiassa eniten mättää.

Tekisin mieluummin lapsen vaikka yksin kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei ajatuksesta tykkää.

 

[Vauvailija]

Niin kai, lienet aivan oikeassa.
Yritin tässä miettiä esimerkkejä siitä mikä meillä VOISI olla yhteistä, enkä oikein päässyt puusta pidemmälle. Meillä yhteisiä asioita on pääasiassa yhteinen koti, suhde, huumorintaju, yleisesti elämä jonka olemme rakentaneet.

Niin, oman kokemukseni mukaan nuo luettelemasi asiat ovat niitä tärkeitä yhteisiä asioita, syvällisempiä ja sellaisia, joita on yhdessä rakennettu. Lisäksi yhteinen huumorintaju on todella tärkeää kun eletään arkeä yhdessä.

Minulla ja miehelläni ei ole ns. pinnallisissa asioissa (harrastukset, työ, kaverit) yhteistä, meillä on omat elämät ja yhteinen elämä. Meillä on henkinen yhteys ja voimm elää arkea yhdessä nauttien siitä, vaikka olemme erilaisia.

Uskoisin, että teilläkin on se henkinen yhteys ja rakkaus taustalla. Eli on teillä yhteistä, mutta mies on saattanut alkaa kasvaa perheen perustamiseen vasta nyt ja nainenhan yleensä kasvaa siihen jo paljon aikaisemmin.

Hyvä, että kirjoitit miehellesi sähköpostia, hän saa rauhassa lukea sen. Toivottavasti hän ymmärtää sinun puolesi asiasta, yritäthän sinäkin ymmärtää häntä. Miehet ei usein tajua sitä, että naisella vaan tulee se ikä vastaan ja naiset haluavat olla jokseenkin nuoria äitejä. Kyllä miehesi sen ymmärtää, kun selität.

Onko muuten miehesi saman ikäinen kanssasi?

Paljon tsemppiä tilanteeseen, yritä pyyhkiä kyyneleet ja katsoa rohkeasti elämässä eteenpäin!

 

[hoks]

[QUOTE="akka";26749584]Teidän ongelma ei ole sun vauvakuumeesi vaan se ettei teillä ole enää mitään yhteistä,se kävi miehen viestistä selkeästi ilmi.
Teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, jos sinä et lopeta suhdetta, mies lopettaa sen.[/QUOTE]

Tai pahimmassa tapauksessa kumpikaan ei osaa lopetta suhdetta, jäätte roikkumaan toisiinne ja katkeroidutte. Elämä menee ohi jos siitä ei ota kiinni.

 

[Tear drop]

Onko muuten miehesi saman ikäinen kanssasi?

Paljon tsemppiä tilanteeseen, yritä pyyhkiä kyyneleet ja katsoa rohkeasti elämässä eteenpäin!

Mieheni on minua muutaman kuukauden nuorempi mutta siis samana vuonna olemme syntyneet. Mutta minulla on siis kolmekymppiset lähempänä kuin hänellä, en usko että hän muutenkaan on asiaa edes vielä ajatellut. Naiselle se on erilaista, kuten sanoit. Naisella on biologinen kello joka alkaa muistuttaa, halusin sitä tai ei. Kai miehelläkin jotain on koska kyllähän mieskin voi vauvakuumeilla, mutta ei meidän tapauksessamme.

Luulen itsekin että sähköposti oli hyvä idea koska sain kirjoitettua siihen kaiken mitä ajettelin, ilman että kasvotusten kinaisimme ja itkien yrittäisin saada asiaani läpi. Sähköpostin hän voi myös lukea uudelleen jos haluaa mutta keskusteluun ei voi palata jos joku asia jäi epäselväksi.

Olen tosiaankin vahvasti sitä mieltä ettei tässä ole sitä oikeaa mielipidettä: ei minun eikä miehen. Meillä on molemmilla täysi oikeus siihen mitä haluamme. En missään nimessä pakottaisi miestä lapseen ja tein sen sähköpostissakin selväksi. Olen itse avioeroperheestä ja viimeinen mitä elämässäni haluan on alkaa käydä läpi samanlaista eroa pienten lasten kanssa. En myöskään haluaisi samaa omalle lapselleni mitä itse jouduin käydä läpi.

Silloin tällöin pomppaa tässä mieleen että ylireagoinko nyt? Teinkö kärpäsestä härkäsen? Mutta luen uudelleen vastauksianne ja tajuan että kyllä lapsen hankinta on niin iso osa elämää että sitä on ennakoitava jo etukäteen. Ja jos tuntuu että se tämänhetkinen tie ei sinne vie niin paras vaihtaa suuntaa. Vaikka hirveä onkin olo.

Kun vain saisi jutella miehen kanssa... kuten sanoit, rakkaus meiltä ei ole loppunut ja tietysti kaipaan häntä vierelleni. Mutta se kun ei riitä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ap, olet ihmishirviö. Miestäsi kohtaan. Sääliksi kävisi mahdollista lastakin.

 

[Tear drop]

Ap, olet ihmishirviö. Miestäsi kohtaan. Sääliksi kävisi mahdollista lastakin.

todellinen monsteri! Varo etten osu tiellesi.

 

[Tear drop]

Se, ettei miehesi halua lapsia voi olla joko syy tai seuraus. Siis joko syy siihen, miksi hänkin kokee, ettei teillä ole enää yhteistä tulevaisuutta. Ehkä hän -ihan vilpittömästi- ei halua lapsia, nyt tai koskaan, ja se, että sinä haluat toisin, on ajanut hänet etäälle sinusta. TAI sitten jotain on alun perinkin puuttunut suhteestanne (hänen puoleltaan), joku viimeinen varmuus siitä, että sinä olet hänelle se oikea, lopullinen ja lastensa äiti. Ja siksi hän ei halua ottaa sitä isoa askelta, joka sitoisi teitä yhteen enemmän, kuin avioliitto tai asuntolaina.

Viimeksi asiasta pikaisesti keskusteltuamme hän sanoi että yksi pääsyistä miksi hän ei vielä lasta halua on se ettei elämäntilanteemme ole sellainen: ei ole isoa taloa, isoja säästöjä, ja hänellä ei vakituista työsuhdetta vaikka töitä riittääkin. Tämän hän siis sanoi yhdeksi syyksi (sen lisäksi ettei osaa edes ajatella asiaa vielä). Minä taas en usko että elämäntilanne on koskaan täysin oikea lapsen tuloon ja asioilla on tapana järjestyä. Meillä on kuitenkin asiat oikein hyvin kun vertaa moneen muuhun.

Hänen siskollaan on paljon lapsia ja sisko on ns.umpikujassa tällä hetkellä koska heillä on iso lainatalo, laiska mies, paljon menoja... ja siskonsa on kai sanonut pari kertaa miehelleni että ole onnellinen ettei teillä ole mitään tällaista. Että olette vapaita. Ja luulen että tämä on iskostunut mieheni päähän ja siksi hän pelkää että menisi itse samaan jamaan.

Olen pyytänyt kissaakin. Rakastan kissoja. Vastaus on ei: siinä on hommaa ja kuka sitä hoitaisi kun menemme lomalle. Sanoin että se on järjestelykysymys. Ei silti käy. Hän ei kuulemma edes pidä kissoista ja en kuulemma ajattele järjellä.

 

["eee"]

Milloin lähetit miehelle sähköpostin? Kuinka pian odotat häneltä vastausta?

 

["Fannie"]

Muuta omillesi ja ota kissa Sit sun ei tartte olla yksin.

 

[Tear drop]

[QUOTE="eee";26750053]Milloin lähetit miehelle sähköpostin? Kuinka pian odotat häneltä vastausta?[/QUOTE]

sähköpostin tuossa aamun aikana. Muutama tunti sitten. Tiedän että mies lukee sähköpostinsa aina kun mahdollista, puhelimellaan jos ei muuten, joten on varmaan jo lukenut sen tai ainakin nähnyt että olen pistänyt tärkeän postin. En tiedä miten on ehtinyt lukea kunnolla vielä koska en tiedä hänen päiväohjelmaansa. Aika paljon palavereja ym. Tiedän että hän ottaa sähköpostin vakavasti joten varmaan tekee vastauksen suhteen joko sen että istuu kunnolla ajan kanssa illemmalla kirjoittamaan vastauksen (voi olla että itsekin haluaa kirjoittaa eikä puhua koska se menee aina riidaksi näissä asioissa) tai sitten soittaa illalla kun palaverit ohi. Veikkaan ensimmäistä.

Jos mitään ei ole kuulunut myöhään iltaan mennessä niin jessus vaihtaisin jo lukot asuntoon! Mutta kyllä hän haluaa tästä tilanteesta eroon yhtä paljon kuin minäkin. Valitettavasti ei varmaan vaan samaan suuntaan. Enkä usko että mikään yksi sähköpostivastaus asiaa edes ratkaisee, luulen että hän vaan selittää tunteistaan ja kertoo mikä itseään on vaivannut. Pitää sitten katsoa siitä eteenpäin.

 

[Tear drop]

[QUOTE="Fannie";26750075]Muuta omillesi ja ota kissa Sit sun ei tartte olla yksin.[/QUOTE]

voi tapahtuakin ;')

 

[ymmärrän]

Kiitos viestistäsi ja ikävä kuulla että teillä sama tilanne. Oletteko vielä siis yhdessä, käsitinkö oikein?
Niin, eihän se ikää katso ollenkaan eli samassa tilanteessa ollaan. Itse vain kypsyin kai hieman hitaammin kuin sinä koska olisin ollut valmis äidiksi vasta 27 ikävuoden jälkeen.

Hirveältä vaan tuntuu ajatella sitä tosiasiaa että lähtisi taas tuonne sinkkumarkkinoille metsästämään uutta miestä. Tai no, en ole edes ulkona käyvää tyyppiä enää, pidän hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta. En osaa edes kuvitella että alottaisin taas jonkun kanssa kaiken alusta. Huhhuh.

Joo siis kyllä olemme yhdessä. Tuon jälkeen sanoin suoraa miehelleni että jos hän ei lasta vielä tahdo (ymmärrän kyllä kun vasta 21-vuotias ja itse olen pari vuotta nuorempi) niin sanoo sen ihan SUORAAn.. Tein selväksi että enemmän loukkaa tuollainen toiveiden elättely ja pettymyksen tuottaminen, kuin se että sanoo ihan suoraan mitä tahtoo. Sanoin että en todellakaan halua että hän saattaisi mut raskaaksi mun mieliksi, vaan että kun kummatkin oikeesti sitä tahdotaan. Koska mun mielestä se ois niin vääriin lasta kohtaan. EN alua myöskään minään pakko pullana lasta tehdä, tulee kun on tullakseen. Sen vaan, että jos mies ei ole samalla kannalla sanoo asian suoraan ja hommaa meille sen ehkäisyn. No nyt ollaan muutamat viikot ilman kumia oltu. Itse siis lopetin pillerit yms.

 

["Fannie"]

Joo siis kyllä olemme yhdessä. Tuon jälkeen sanoin suoraa miehelleni että jos hän ei lasta vielä tahdo (ymmärrän kyllä kun vasta 21-vuotias ja itse olen pari vuotta nuorempi) niin sanoo sen ihan SUORAAn.. Tein selväksi että enemmän loukkaa tuollainen toiveiden elättely ja pettymyksen tuottaminen, kuin se että sanoo ihan suoraan mitä tahtoo. Sanoin että en todellakaan halua että hän saattaisi mut raskaaksi mun mieliksi, vaan että kun kummatkin oikeesti sitä tahdotaan. Koska mun mielestä se ois niin vääriin lasta kohtaan. EN alua myöskään minään pakko pullana lasta tehdä, tulee kun on tullakseen. Sen vaan, että jos mies ei ole samalla kannalla sanoo asian suoraan ja hommaa meille sen ehkäisyn. No nyt ollaan muutamat viikot ilman kumia oltu. Itse siis lopetin pillerit yms.

Älä nyt hittovie lasta tuommosen kanssa teekun mieli on kuin tuuliviiri!