Nainen tahtoisi vielä yhden(?) lapsen, mies EI

[vieras]

Tuossahan se tulikin.
Onko kellään kokemusta, mitä tuollainen saattaa suhteelle tehdä ja jos mies tiukasti kannassaan, ja ei huvittaisi erotakaan tuon asian vuoksi, niin MILLÄ IHMEELLÄ pääsen itse asian yli, ettei tunnu pahalta muiden vauvamahat/vauvat ja ajatus siitä, että ei itsellä enää koskaan?
Meillä on jo lapsia ennestään ja luonnollisesti rakastan heitä, mutta tälle tunteelle en mahda mitään, että tahtoisin vielä..
Eihän tässä puolitietä ole eli jonkun on luovutettava, mutta kuten sanottu, MILLÄ IHMEELLÄ pääsen asian yli, että voin rakastaa miestäni ilman, että tunnen hänen vieneen minulta mahdollisuuden vielä yhteen lapseen?

 

[aika epäreilua]

Kannattaa ehkä miettiä,että onko sulla hormonit tän ajatuksen takana..tuskin jättäisin miestä tuollaisen asian takia jos lapsia on ennestään.Miksi pitää vängäten saada vielä se yksi jos mies ei halua?

 

[kotiäiti]

Ja mä mietin että tuleeko ero kun mun mies haluaa vielä 1 lapsen ja minä en halua.

 

[-Jonttu-]

Odota kevään yli. Hormonien temppuja tuollaiset.

 

[ap]

Tämä asia on ollut jo pidempään...

 

[kotiäiti]

Unohda koko asia ja iloitse jo olemassa olevista lapsistasi.

 

[-Jonttu-]

Luonto siinä silti taitaa olla takana. Ihmiset ja eläimetkin yhtä lailla haluavat lisääntyä. Mutta ihminen voi vaikuttaa asiaan. Ei kannata miestä kiusata asialla, jos kerran hän ei halua lisää lapsia. Ajattele asiaa toisinpäin: mies haluaa lapsen, sinä ehdottomasti et halua. Kai jotkut hormonitasot voi käydä mittauttamassa?

 

[FANG-ANN-75]

Meillä on kokemusta. Mies olisi voinut elää täysin ilman lapsia. Kuumeilin tosi pahasti vuosia kunnes näytti vihreetä valoa ajatuksella että saa tulla mutta ei haittaa häntä jos lasta ei tuu. Tuli poika. Sitten alkoi myöhemmin taas itkuinen kuumeilu joka oli tosi raskasta taas. Itkin, puhuttiin asiasta, punnittiin asiaa. Mies sanoi taas aman että ok, mutta ei paa pahakseen jos ei lasta tuu. Sanoi et saa siis tulla. Tuli tyttö.
Haluaisin joskus vielä kolmannen mutta en vielä. Mies ei halua enää yhtäkään(no, onhan sen ennenkin sanonut) ja uskon kyllä ettei taivu sillä olemmen vähätuloisia, ei ole omaa aikaa mulla eikä meillä yhteistä aikaa. Melko rankkaa olleet vauva- ja taaperoajat, joten ymmärrän miestäni jos ei tod enää halua lisää.
Itse olen nyt siis taas kuumeillut mutta pakotin vaan itseni ajatteleen toisin. koitan ymmärtää miestäni joka on jo nyt joustanut kaksi kertaa. Annan sille ja meille mahkun parempaan toimeentuloon, kun reilun 1v kuluttua menen töihin. Lapset kasvaa ja saadaan sitten helpommin yhteistäki aikaa ja elämä helpottuu.
Eli aivopesin vaan itteeni tässä niin nyt osaan ajatella ettei lasta tule, ainakaan vielä ja ei ehkä koskaan. Ei helppoa mutta mun oli pakko psyykata itseni pois kuumeesta koska muuten vain itkisin ja kärsisin. :/

 

[DRFG]

Tämä asia on ollut jo pidempään...

Onko asiasta tullut sinulle pakkomielle?
Muuta ratkaisua ei ole kuin käydä asiaa itseksesi läpi. Miettiä MIKSI haluat niin kovasti vielä yhtä lasta. Ja kun tämä sinulle selviää, tiedät voitko jatkaa miehesi kanssa.

 

[ap]

Tottakai iloitsen, en muuten olisi ollut kotiäitinä liki 10vuotta ja haluaisi tällä tiellä jatkaa.
Vaikea selittää tunne, mutta se ei vaan mene noin, että unohda koko asia.
Koska en halua, että asia jäisi sitten meidän "väliin."

 

[Kyy]

No mietipä asiaa siltä kantilta, että jos eroat miehestäsi tämän asian takia? Kuinka todennäköistä on silloin, että saat vielä yhden lapsen? Ihan hyvin voi käydä niinkin, ettet tapaakaan enää mukavaa miestä, joka sinulle vielä yhden lapsen tekisi. Silloin jäät yksin ja lapset ravaa vanhemmalta toiselle vain yhden haaveen takia, joka ei sitten kuitenkaa toteutunutkaan.

 

[mie]

Mieti sitä niin päin että mitä sä sillä saat jos jätät miehen? Se on tuonu sulle mahdollisuuden jo lapsiin, eikä vain vienyt sitä mahdollisuutta vielä yhteen.

Olikohan vähän monimutkasesti ilmaistu..

 

[ap]

Hyviä pointteja, ja ihan oikeassa olette varmasti.
Kun vaan pääsisi niin helposti asian yli...
Eihän siitäkään tule mitään, jos katkeraksi siitä jään.
Enkä toki sitä halua, mutta..ei helppoa..

 

[vieras]

Mä halusin kolme lasta, mies halusi lopettaa kahden jälkeen. Yhdessä vaiheessa kuitenkin oli jo taipunut kolmanteen, mutta sitten kun yritettiin ei enää halunnutkaan seksiä ja kohta ilmoitti, ettei sittenkään kolmatta.

Siinä vaiheessa mulla paloi käämit ja hankin kolmannen omin päin. Ei kaduta eikä harmita, oli niin selkeä valinta. Elämästäni olisi jäänyt jotain puuttumaan ilman kolmatta. Nyt olen onnellinen kolmen lapsen äiti.

 

[Joo]

Ajattele lapsiasi, et voi jättää lasten isää tuollaisen takia, ajattele mitkä traumat heille erosta jää. Hankkisit tällöin uusia lapsia entisten hyvinvoinnin kustannuksella. Olet varmaan elänyt pitkälti lapsillesi, mutta nyt sinun on tullut aika hankkia uusi rooli, mene töihin, opiskele, hanki jokin intohimoinen harrastus, tee vaikka vapaaehtoistyötä josta saat hyvän mielen ja tunnet itsesi tarpeelliseksi. Tutustu pitkästä aikaa itseesi ja omiin tarpeisiisi. Ala iloita ajasta jonka saat itsellesi kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse sinua enää niin paljon kuin pienempinä. Ero olisi itsekäs teko jo olemassaolevia lapsiasi ja tietysti miestäsi kohtaan. Ajattele jos itse olisit se osapuoli joka ei halua enempää lapsia ja miehesi miettisi eroa sen takia. Kannattaa asettua toisen asemaan !

 

[Huom]

Tottakai iloitsen, en muuten olisi ollut kotiäitinä liki 10vuotta ja haluaisi tällä tiellä jatkaa.
Vaikea selittää tunne, mutta se ei vaan mene noin, että unohda koko asia.
Koska en halua, että asia jäisi sitten meidän "väliin."

Nyt on pakko kysyä kenties hieman ilkeästikin, että ei kai ajatuksen takana vaan ole pelko töihin joutumisesta? Jos tuot esille sen, että olet ollut 10 vuotta kotiäitinä ja haluaisit olla sitä vielä edelleen. Jos saisit vielä yhden lapsen, ei tarvitsisi mennä töihin kolmeen vuoteen.

Meillä mies ei halua enempää lapsia ja kunnioitan hänen kantaansa. En todellakaan vaihda miestä tällaisen asian vuoksi.

 

[mie]

Mä halusin kolme lasta, mies halusi lopettaa kahden jälkeen. Yhdessä vaiheessa kuitenkin oli jo taipunut kolmanteen, mutta sitten kun yritettiin ei enää halunnutkaan seksiä ja kohta ilmoitti, ettei sittenkään kolmatta.

Siinä vaiheessa mulla paloi käämit ja hankin kolmannen omin päin. Ei kaduta eikä harmita, oli niin selkeä valinta. Elämästäni olisi jäänyt jotain puuttumaan ilman kolmatta. Nyt olen onnellinen kolmen lapsen äiti.

aika itsekästä... SINUN elämästä olisi jäänyt puuttumaan jotain - entäs nyt sen miehen elämästä, tai lasten, joutuivatko he luopumaan jostain sinun onnellisuuden vuoksi? kysyn vaan, en pahalla....

 

[vieras]

Mä halusin kolme lasta, mies halusi lopettaa kahden jälkeen. Yhdessä vaiheessa kuitenkin oli jo taipunut kolmanteen, mutta sitten kun yritettiin ei enää halunnutkaan seksiä ja kohta ilmoitti, ettei sittenkään kolmatta.

Siinä vaiheessa mulla paloi käämit ja hankin kolmannen omin päin. Ei kaduta eikä harmita, oli niin selkeä valinta. Elämästäni olisi jäänyt jotain puuttumaan ilman kolmatta. Nyt olen onnellinen kolmen lapsen äiti.

aika itsekästä... SINUN elämästä olisi jäänyt puuttumaan jotain - entäs nyt sen miehen elämästä, tai lasten, joutuivatko he luopumaan jostain sinun onnellisuuden vuoksi? kysyn vaan, en pahalla....

Joo no kerranhan täällä vain eletään ja onni on omissa käsissä. Parempi näin kuin katkerana kahden lapsen äitinä miettien loppuelämä, mitä olisi voinut olla JOS... Ja lapseni eivät ole joutuneet luopumaan mistään, vaan he saivat ihanan pikkusisaruksen. Itse olen aikuisena harmitellut, ettei ole yhtään sisarusta, onneksi lapseni eivät sitä joudu kokemaan.

 

[Lynx]

Minulla juuri kuvaamasi tilanne. Ja mies ei ole taivuteltavissa mitenkään päin eli meidän liitossa lapset on tehty. Minun on niin vaikea hyväksyä asia, mutta olen usein miettinyt että se on myös omalla kohdalla tavallaan sitä luopumista. On niin vaikea antaa periksi ja luovuttaa, että se aika elmästä on nyt ohi ja lapset kasvaa ja itse vanhenen. Eli minun on myönnettävä se karu totuus, että kohta olen keski-ikää lähestyvä nainen jonka lapset on jo tehty, nuorta äitiä ei minusta enää saa ja vauva-ajat ovat takana.
Pitää osata oppia nauttimaan muista asioista, kuten kuinka "helppoa" on jo isojen lasten kanssa ja voi tehdä aivan eri juttuja. Silti toki se haiku on ja pysyy...

 

[mie]

Mä halusin kolme lasta, mies halusi lopettaa kahden jälkeen. Yhdessä vaiheessa kuitenkin oli jo taipunut kolmanteen, mutta sitten kun yritettiin ei enää halunnutkaan seksiä ja kohta ilmoitti, ettei sittenkään kolmatta.

Siinä vaiheessa mulla paloi käämit ja hankin kolmannen omin päin. Ei kaduta eikä harmita, oli niin selkeä valinta. Elämästäni olisi jäänyt jotain puuttumaan ilman kolmatta. Nyt olen onnellinen kolmen lapsen äiti.

aika itsekästä... SINUN elämästä olisi jäänyt puuttumaan jotain - entäs nyt sen miehen elämästä, tai lasten, joutuivatko he luopumaan jostain sinun onnellisuuden vuoksi? kysyn vaan, en pahalla....

Joo no kerranhan täällä vain eletään ja onni on omissa käsissä. Parempi näin kuin katkerana kahden lapsen äitinä miettien loppuelämä, mitä olisi voinut olla JOS... Ja lapseni eivät ole joutuneet luopumaan mistään, vaan he saivat ihanan pikkusisaruksen. Itse olen aikuisena harmitellut, ettei ole yhtään sisarusta, onneksi lapseni eivät sitä joudu kokemaan.

No hyvä jos kaikki ovat onnellisia. Pysyikö mies siis sun rinnalla eli perhe on kasassa?

 

[Huom]

Mä halusin kolme lasta, mies halusi lopettaa kahden jälkeen. Yhdessä vaiheessa kuitenkin oli jo taipunut kolmanteen, mutta sitten kun yritettiin ei enää halunnutkaan seksiä ja kohta ilmoitti, ettei sittenkään kolmatta.

Siinä vaiheessa mulla paloi käämit ja hankin kolmannen omin päin. Ei kaduta eikä harmita, oli niin selkeä valinta. Elämästäni olisi jäänyt jotain puuttumaan ilman kolmatta. Nyt olen onnellinen kolmen lapsen äiti.

aika itsekästä... SINUN elämästä olisi jäänyt puuttumaan jotain - entäs nyt sen miehen elämästä, tai lasten, joutuivatko he luopumaan jostain sinun onnellisuuden vuoksi? kysyn vaan, en pahalla....

Joo no kerranhan täällä vain eletään ja onni on omissa käsissä. Parempi näin kuin katkerana kahden lapsen äitinä miettien loppuelämä, mitä olisi voinut olla JOS... Ja lapseni eivät ole joutuneet luopumaan mistään, vaan he saivat ihanan pikkusisaruksen. Itse olen aikuisena harmitellut, ettei ole yhtään sisarusta, onneksi lapseni eivät sitä joudu kokemaan.

No hyvä jos kaikki ovat onnellisia. Pysyikö mies siis sun rinnalla eli perhe on kasassa?

Ja onko mies myös onnellinen, jos pysyi?

 

[Siina]

Nimimerkille "vieras": vai eivät lapset ole joutuneet luopumaan mistään...oletko kysynyt heiltä? Hehän joutuivat luopumaan isästään ja ehjästä perheestä vain koska sinä halusit vielä yhden lapsen! Vaikka aikuiset mielellään uskovat ettei ero jätä jälkiä lapsiin niin tosiasia on että se jättää syvät arvet. Asiaa on tutkittu, joten en puhu omiani.

 

[Hohhoijaa]

Parempi näin kuin katkerana kahden lapsen äitinä miettien loppuelämä, mitä olisi voinut olla JOS...

Tämä kalskahtaa todella pahalta. Katkerana kahden lapsen äitinä. Mietipä hetki, että kaikki eivät saa edes sitä yhtä, vaikka kuinka toivoisivat. Miten sinä voit olla katkera siitä, että sinulla on VAIN kaksi lasta.

No, ihmisillä on erilaisia katkeruuden aiheita. Toisilla isompia kuin toisilla.

 

[vieras]

Parempi näin kuin katkerana kahden lapsen äitinä miettien loppuelämä, mitä olisi voinut olla JOS...

Tämä kalskahtaa todella pahalta. Katkerana kahden lapsen äitinä. Mietipä hetki, että kaikki eivät saa edes sitä yhtä, vaikka kuinka toivoisivat. Miten sinä voit olla katkera siitä, että sinulla on VAIN kaksi lasta.

No, ihmisillä on erilaisia katkeruuden aiheita. Toisilla isompia kuin toisilla.

No niin se vain on, että jos kovasti kolmea toivoo, niin tyytyminen kahteen miehen vaatimuksesta voi katkeroittaa. Kun kerran raskaaksi tulee helposti, tämä kolmaskin kertalaakista.

Itselleni marssijärjestys on se, että ensin lapset, sitten mies. Miehen löytää uuden, mutta lapsia ei enää tietyn iän jälkeen voi tai kannata saada. Eli kun valinta pitää tehdä miehen (joka nyt ei niin kovin ihmeellinen ole muutenkaan, tavis perheenisä ) ja kolmannen lapsen välillä, niin kyllä se on se kolmas lapsi.

 

[mie]

Parempi näin kuin katkerana kahden lapsen äitinä miettien loppuelämä, mitä olisi voinut olla JOS...

Tämä kalskahtaa todella pahalta. Katkerana kahden lapsen äitinä. Mietipä hetki, että kaikki eivät saa edes sitä yhtä, vaikka kuinka toivoisivat. Miten sinä voit olla katkera siitä, että sinulla on VAIN kaksi lasta.

No, ihmisillä on erilaisia katkeruuden aiheita. Toisilla isompia kuin toisilla.

Niimpä! Ja miltä mahtais niistä kahdesta ekasta lapsesta tuntua jos tietäisivät etteivät olisi riittäneetkään äidille? Eivät sitä tietty saa suoraan kuullakkaa mutta noin ajattelevan äidin käyttäytymisessä varmasti heijastuu tämä seikka.