Näinköhän järki lähtee ennen elokuuta...

["vieras"]

Kyllä musta välillä tuntuu siltä että järki lähtee, varsinkin päivinä jolloin kaksi uhmaikäistä eivät tee muuta kuin vingu, narise ja tappele.
Se alkaa aamusta ja keltään aina iltaan saakka. Toinen lapsista käy sentään nätisti nukkumaan ja se loppuu siihen, mutta pienimmäinen koittaa testata ja juoksuttaa vielä sänkyyn mentyään.
Joinakin päivinä kuten tänään päivä on vaan nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari, niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri, nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari nari, niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri niri!
Tälläisinä päivinä mä mietin kuka hullu ryhtyy tähän vapaaehtoisesti???!!??
Oikeasti?!?
Tälläisinä päivinä tekisi mieli mennä metsään ja huutaa siellä pääpunaisen niin kauan kunnes ei enää jaksa ja ääntä ei lähde.
Minusta jokaisessa perheen kodissa pitäisi olla vakivarusteena huone joka on äänieristetty ja siellä olisi loputon määrä pieniä posliini kupposia joita voisi heitellä seinään niin kauan kunnes helpottaa.




Äääh.. todella todella paska päivä tänään! Ja hermot ovat jo aikalailla riekaleina.
Mutta tältä musta tällä hetkellä nyt tuntuu.

Kiitos, olen purkautunut. Olo hieman helpottuneempi jo. Jaksaa iltaan saakka.


Vaan niinhän se on että enemmän on niitä positiivisia päiviä vaikka näinä päivinä tuntuu että on ollut lähinnä hullu kun on nuo pikku monsterit maailmaan saattanut ja tähän hommaan ryhtyny

 

["aloittaja"]

Ja kenenkään superäidin on turha tulla lässyttää - kuis sää nyt tommottii, mitäs menit lapset tekemään, oletpas huono äiti.

Niin en ole superäiti, mutta maailman paras omilleni.
en pidä yllä kulisseja ja peittele jos pinnan alla kuohuaa. Puran ja annan tulla ja johan helpottaa, eikä jää pinnan alle kytemään.

 

[Tönt]

olen niin sun kanssasi samaa mieltä. ja sitä huonetta saisi käyttää silloinkin kun lapset ovat kilttejä mutta tuntuu että pitää purkaa omaa stressia tai pahaa oloa. kun kaikki asiattuntuu liian isoilta eikä järkevää ratkaisua löydä. |O :headwall: :snotty: :'( kun fiilikset on noi, niin tulisi todella tarpeeseen.

tsemppiä sinnekin ap!! :hug:

 

["satu"]

mun mielestä oot ihan normaali äiti. kyllä mullaki menee hermot noiden kanssa aika usein

 

["aloittaja"]

olen niin sun kanssasi samaa mieltä. ja sitä huonetta saisi käyttää silloinkin kun lapset ovat kilttejä mutta tuntuu että pitää purkaa omaa stressia tai pahaa oloa. kun kaikki asiattuntuu liian isoilta eikä järkevää ratkaisua löydä. |O :headwall: :snotty: :'( kun fiilikset on noi, niin tulisi todella tarpeeseen.

tsemppiä sinnekin ap!! :hug:

Saanko kysyä että mikä on vinossa? :/

 

["aloittaja"]

[QUOTE="satu";26275600]mun mielestä oot ihan normaali äiti. kyllä mullaki menee hermot noiden kanssa aika usein [/QUOTE]

Silloin kun päivä on pelkkää ei- sanan viljelyä niin tunnen itseni pelkäksi maan matoseksi ja huonohkoksi äitiyksilöksi :/
Vaikka eihän se kaiken järjen mukaan ole minun syyni että lapsella/lapsilla on kauhea narina päivä, kaikkeni teen ja silti naristaan, silloin tekisi mieli heittää ne hanskat tiskiin ja häippästä. Harmi kun ei ole sellaista tukiverkkoa että silloin voisi painella juoksemaan koiran kanssa kun järjen lähtö on lähellä, täytyy vaan hengittää rauhallisesti ja kärsiä.

 

[Tönt]

[QUOTE="aloittaja";26275660]Saanko kysyä että mikä on vinossa? :/[/QUOTE]

oon kehittänyt itelleni jonkin sortin kriisin. liikaa asioita mitä pitäisi hoitaa (ajokortti + työpaikka) ja oon tajunnut kuinka paljon on kiinni näistä asioista. kauheet paineet saada nää hoidettua..niitten lisäksi kevät on tehnyt ilkeen tempun. :headwall:

 

[Tönt]

[QUOTE="aloittaja";26275681]Silloin kun päivä on pelkkää ei- sanan viljelyä niin tunnen itseni pelkäksi maan matoseksi ja huonohkoksi äitiyksilöksi :/
Vaikka eihän se kaiken järjen mukaan ole minun syyni että lapsella/lapsilla on kauhea narina päivä, kaikkeni teen ja silti naristaan, silloin tekisi mieli heittää ne hanskat tiskiin ja häippästä. Harmi kun ei ole sellaista tukiverkkoa että silloin voisi painella juoksemaan koiran kanssa kun järjen lähtö on lähellä, täytyy vaan hengittää rauhallisesti ja kärsiä.[/QUOTE]

kaikilla on joskus huonoja päiviä. pitää vaan unohtaa niitä illalla ja aloittava uudestaan aamulla puhtaalta pöydältä. mullakin on joskus tunne että elämässä ei ole muuta ku EI:tä, eikä mikään ihme kun on 4 lasta. sitten taas muistaa että ne ovat lapsia.

 

["aloittaja"]

oon kehittänyt itelleni jonkin sortin kriisin. liikaa asioita mitä pitäisi hoitaa (ajokortti + työpaikka) ja oon tajunnut kuinka paljon on kiinni näistä asioista. kauheet paineet saada nää hoidettua..niitten lisäksi kevät on tehnyt ilkeen tempun. :headwall:

Mulla olis samanmoisia stressin aiheita hetki taaksepäin + koulu siihen päälle.
Ei siinä muu auta kun alkaa tehdä asia kerrallaan ja kun saa sen yhden valmiiksi/hoidettua, tulee siitä loistava fiilis ja saa tosi hyvän mielen, sekä potkua seuraavaan asiaan listalla.
Tsemppiä! Kyllä ne siitä ajallansa järjestyy ihan varmasti! Vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan!
Tästä tulikin mieleen minulla odottaa yksi puhelu joka pitää hoitaa ja sähköposti joka pitää lähettää.

 

["aloittaja"]

kaikilla on joskus huonoja päiviä. pitää vaan unohtaa niitä illalla ja aloittava uudestaan aamulla puhtaalta pöydältä. mullakin on joskus tunne että elämässä ei ole muuta ku EI:tä, eikä mikään ihme kun on 4 lasta. sitten taas muistaa että ne ovat lapsia.

Voih, mulla on puolet vähemmän ja olen aivan finaalissa välillä noiden narinoiden kanssa. Fyysisesti jaksaisin vaikka pari lisääkin, mutta henkinen puoli ei mulla kestä.
Varsinkin kun nuoremman kanssa kaksi ekaa vuotta ei ollett mitenkään helppoja.

 

[seiren]

Tsemppiä! Mä niin tiedän ton tunteen.. ton "metsätunteen". Tänään viimeksi olen miettinyt tätä omaa jaksamista (parisuhteen onnetonta tilaa, kun ei jää sille aikaa). Pakko viedä lapset hoitoon jonnekin, vaikka ei meidän vanhemmista ainakaan apuja ole. Kyllä NYT tarvitaan lapsivapaata ihan kahdestaan, jotta akut saatais ladattua.
Myös tota tänään mietin, että ei koskaan enää lapsia meille. Tuossa pahimmassa rytäkässä ajattelin jo sitäkin, että en pidä edes lasteni lapsia EVER.

 

[Tönt]

[QUOTE="aloittaja";26275724]Voih, mulla on puolet vähemmän ja olen aivan finaalissa välillä noiden narinoiden kanssa. Fyysisesti jaksaisin vaikka pari lisääkin, mutta henkinen puoli ei mulla kestä.
Varsinkin kun nuoremman kanssa kaksi ekaa vuotta ei ollett mitenkään helppoja.[/QUOTE]

tiedän tunteen. mun nuorin täyttää kohta 3v ja on tosi vaativa lapsi. itsepäinenkin vielä ja sillä on lyhyt pinna. tuntuu että joutuu antaa monesti periksi koska muuten ei lopu huuto koskaan. ja sehän huomaa heti jos on vähänkin heikko. varmaan joku päivä muistan vielä tätä aikaa lämmöllä eikä se sitten enää tunnu niin vaikeelta. niin..no ei tää nytkään tunnu ylivoimaselta. toikin oppii kokoajan lisää eikä oo enää niin riippuvainen musta.

tää kevät on vaan aina semmonen aika että hirveesti alkaa tehä mieli tehdä muutoksia, sisustaa, laihduttaa, muuttaa, vaihtaa vapaalle..jne. kaipaan ehkä enemmän kuin koskaan sitä omaa aikaa. sitten kun saa sitä niin ei tunnu enää niin hyvältä. :stick:

10v oon homehtunut kotona..10 f*ckin vuotta. alkaa olla aika kypsä...

 

[Tönt]

[QUOTE="aloittaja";26275715]Mulla olis samanmoisia stressin aiheita hetki taaksepäin + koulu siihen päälle.
Ei siinä muu auta kun alkaa tehdä asia kerrallaan ja kun saa sen yhden valmiiksi/hoidettua, tulee siitä loistava fiilis ja saa tosi hyvän mielen, sekä potkua seuraavaan asiaan listalla.
Tsemppiä! Kyllä ne siitä ajallansa järjestyy ihan varmasti! Vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan!
Tästä tulikin mieleen minulla odottaa yksi puhelu joka pitää hoitaa ja sähköposti joka pitää lähettää.[/QUOTE]

kiitos! :flower:

 

["aloittaja"]

tiedän tunteen. mun nuorin täyttää kohta 3v ja on tosi vaativa lapsi. itsepäinenkin vielä ja sillä on lyhyt pinna. tuntuu että joutuu antaa monesti periksi koska muuten ei lopu huuto koskaan. ja sehän huomaa heti jos on vähänkin heikko. varmaan joku päivä muistan vielä tätä aikaa lämmöllä eikä se sitten enää tunnu niin vaikeelta. niin..no ei tää nytkään tunnu ylivoimaselta. toikin oppii kokoajan lisää eikä oo enää niin riippuvainen musta.

tää kevät on vaan aina semmonen aika että hirveesti alkaa tehä mieli tehdä muutoksia, sisustaa, laihduttaa, muuttaa, vaihtaa vapaalle..jne. kaipaan ehkä enemmän kuin koskaan sitä omaa aikaa. sitten kun saa sitä niin ei tunnu enää niin hyvältä. :stick:

10v oon homehtunut kotona..10 f*ckin vuotta. alkaa olla aika kypsä...

Näinhän se menee! Haluaisi omaa aikaa ja lähteä vaan puolison kanssa kaksin johonkin ja sit jos/kun menee ja pääsee lähtemään ei se enää tunnukaan niin kivalle.
Miksi??!!??

Meillä myös nuorimmainen todella vaativa ja hankala lapsi. Tulinen luonne ja tosi kova äksyämään. Hirveän vahva temperamentti, oikea tulisielu! Ei katso aikaa eikä paikkaa kun päästelee menemään. On muuten vaatinut munaa että handlaa ne tilanteetn keskellä ruokakauppaa ihmisten silmien edessä

Meillä tämä kuopus kärsi ekan vuoden pahasta refluksiasta joten nukkui TODELLA huonosti ekan vuoden. Sen jälkeen olis liki vuoden kipeä kuukauden-parin aikaväleillä. Nyt on ollut noin puolisen vuotta vähän helpompaa ja alan tuntea itseni ihmiseksi taas. Ja ehkäpä se kaikki paine ja stressi, sekä univelkakin alkaa jotenkin purkaantua niin olo on välillä mikä on.
Henkisesti olen kaikkeni antanut noina kahtena vuotena joten siksi meidän lapsiluku tulee olemaan tässä.
Mutta koska koskaan ei pidä sanoa ei koskaan niin pitää sanoa, että tällä hetkellä olen varma siitä että enempää lapsia ei tule.

Täällä ollaan homehduttu kotona 6-vuotta. 6 f*cking vuotta!

 

[Tönt]

[QUOTE="aloittaja";26275911]Näinhän se menee! Haluaisi omaa aikaa ja lähteä vaan puolison kanssa kaksin johonkin ja sit jos/kun menee ja pääsee lähtemään ei se enää tunnukaan niin kivalle.
Miksi??!!??

Meillä myös nuorimmainen todella vaativa ja hankala lapsi. Tulinen luonne ja tosi kova äksyämään. Hirveän vahva temperamentti, oikea tulisielu! Ei katso aikaa eikä paikkaa kun päästelee menemään. On muuten vaatinut munaa että handlaa ne tilanteetn keskellä ruokakauppaa ihmisten silmien edessä

Meillä tämä kuopus kärsi ekan vuoden pahasta refluksiasta joten nukkui TODELLA huonosti ekan vuoden. Sen jälkeen olis liki vuoden kipeä kuukauden-parin aikaväleillä. Nyt on ollut noin puolisen vuotta vähän helpompaa ja alan tuntea itseni ihmiseksi taas. Ja ehkäpä se kaikki paine ja stressi, sekä univelkakin alkaa jotenkin purkaantua niin olo on välillä mikä on.
Henkisesti olen kaikkeni antanut noina kahtena vuotena joten siksi meidän lapsiluku tulee olemaan tässä.
Mutta koska koskaan ei pidä sanoa ei koskaan niin pitää sanoa, että tällä hetkellä olen varma siitä että enempää lapsia ei tule.

Täällä ollaan homehduttu kotona 6-vuotta. 6 f*cking vuotta! [/QUOTE]

kohtalotoveri sitten. huh huh..on kyllä helpottavaa että mun osalta on myös lapset tässä. järki menisi ihan oikeesti jos pitäisi vielä pari vuotta olla kotona. mulla meinaa pää seota vaikka tiedän että syksyyn asti (tai pahimmassa tapauksessa loppuvuoden) enää tarvii olla täällä. jollekin koti on joku ihana paikka missä saa olla ja on niin ihanaa ja oih ja voih..tää alkaa tuntua häkiltä. |O ei ne lapset vaan se että kaipaa aikuista seuraa. päivisin, monta tuntia.

samalla kyllä mietityttää että osaako sitä enää olla.. :snotty:

 

[Tönt]

mutta oikeesti..kaikkea hyvää sinne!! piristit mun päivää kun sain tulla valittaa sun ketjuun. anteeksi. :ashamed: pitkää pinnaa ja rauhallista tulevaa kesää sinne! :flower: