Minä tulen ihan hyvin toimeen niin miesten, kun naistenkin kanssa. Perheellisten kanssa juttelen lapsista, mutta kenenkään lasten hankkimissuunnitelmista en kyllä utele. Monet miehetkin juttelee mielellään lapsistaan, ovat ylpeitä näistä ja niiden saavutuksista.
Minä en juttele autoista, monien laitteiden teknisistä ominaisuuksista (esim. stereot, navigaattorit jne.), en juttele myöskään julkkiksista, meikeistä, vaatteista. Sen tapaiset asiat eivät minua kiinnosta.
Sen sijaan juttelen työasioista, ajankohtaisista asioista, lapsista, miehestä, lomista, matkoista, säästä, autolla ajamisesta, kalastamisesta, mökkeilystä, leffoista, musiikista, urheilusta jne. jne.
Mulla on hyviä ystäviä sekä miehissä että naisissa, läheisin työtoveri on kuitenkin mies, jolle voin puhua ihan mistä vaan, jopa oman parisuhteeni ongelmista. Ja tämä miespuolinen työkaveri on sanonut arvostavansa minussa erityisesti sitä, että välitän ihmisistä, niistä työkavereistakin. Haluan siis ehdottomasti tuntea ihmiset, joiden kanssa teen töitä.
Jostain syystä minä tulen paljon paremmin toimeen miesten kanssa, ehkä siksi, ettei tarvitse ottaa mitään roolia, olla vaan kuka olen oikeasti. On kiva olla ns. hyvä jätkä, siis sellainen tyyppi, että kun kävelet huoneeseen, joka on täynnä miehiä, eivät nämä hiljene vaan juttu jatkuu siitä mihin jäikin.
Mutta, että olisi naistenvihaaja naisia, ehkä niitäkin sitten on, minä en ole sellaiseen vielä tutustunut. Niihin kylläkin, jotka rupeavat säteilemään, kun huoneeseen astuu mies, mutta yleensä nämä tyypit ovat olleet sitten jotain flirttailijoita, tai tyyppejä, jotka yrittävät iskeä miehiä.