Naisetko tasapuolisia?

[Tomasi]

Olen katsellut maailmaa ja tovin ja ihmetellyt yhtä ja toista. Myös tätä.
Nainen haluaa "kunnon" miehen. Tai ainakin monet haluavat. Ja monella sellainen onkin. Kuitenkin, vaikka tämä mies on erittäin kunnollinen, hoitaa työnsä, urheilee, pesee perheen pyykit, tekee ruokaa, tuo suuremman osan rahoista perheeseen. ei juopottele, on kelvollisen näköinen, hyvätapainen jnejne,rakentaa talot ja kesämökit, huomio naistaan, kunnon mies siis, niin empiirisen tutkimukseni mukaan naiset kuitenkin ovat onnettomampia (luulevat olevansa) näiden pehmoisien kanssa kuin vähemmän pehmojen?
Nämä naiset myös todella kylmäverisesti ovat valmiita "teurastamaan" tällaisen kunnon miehen ja lähtemään sen "jännittävämmän" mukaan,, "elämään omaa elämäänsä",, tms. ja unohtamaan hetken huumassa kaikki. Kun "krapula" koittaa, eivät itsekään ymmärrä mikä heihin meni?

Onko tosiaankin näin vai onko tämä kaikki laajassa tuttavapiirissäni vain sattumaa?
Vai eikö tosiaan enää nykynaiselle mikään riitä?
Vai onko tosiaankin niin että (myös)naisen elämässä, noin 30 -45v iässä, tulee "juoksuaika" jolloin kaikki järki katoaa ja vieras seksi voittaa kaiken?

 

[ttii]

Jos sinä et ole mikään tutkija, etkä ole tutkinut muuta kuin omaa lähipiiriäsi ja nettipalstoja, niin voisiko olla vika siinä että ajaudut jatkuvasti tekemisiin tuollaisten ihmisten kanssa.
Voin sanoa että näin ei ole kuten väitit, koska mm. itse olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen mieheen, joka pesee perheen pyykit ja välittää meistä. väitän että kyse on tuttavapiiristäsi ja siitä että hakeudut 2.luokan kansalaisten seuraan. Liikut ehkä piireissä joissa ei voida havaita järjellistä tihentymää, empiirisesti tai edes laboratorio-oloissa. tai kavereittesi naiset ovat heidän valitsemiaan, ja kaikilla ei lanttu leikkaa kaveri tai ei.

Minäkin tiedän sen omasta kokemuksesta. Kannattaa kehittää omaa itsetuntoa, pitää huoli omista läheisistään ja asioistaan, sekä sitä myöten jättää luuserit ja vinkujat ulkopuolelle.

 

[kyllä.]

Ap:llä on täysin oikea havainto ja sylttytehdas on siinä, että kunnon miehessä ei ole haastetta. Vielä kärjistyneempi tilanne on , jos sinkkunainen kohtaa yksinhuoltajamiehen, joka hoitaa lapset ja kodin ja tekee mahtavan illallisen, naisen on erittäin vaikea hyväksyä tätä ja hän tuntee itsensä turhaksi osaavan miehen seurassa.

Sitä en tiedä mikä vietti ajaa naista vaikeuksiin, onko se hoivavietti vai pätemisen tarve. Luulen, että huonolla itsetunnolla varustettu itsekäs nainen on sopiva kumppani vain aivottomalle miehelle.

 

[nainen 30+]

No empä ole moiseen törmännyt. Oman havaintoni mukaan hyvistä miehistä pidetään kiinni. Hyvin usein toisten parisuhteeseen ei ulkopuoliset näe. Näkyy vain pinta. Hyvin usein eron taustalla on ihan päteviä syitä, harva alkaa rikkomaan perhettä jos on "ajoittain" tylsää.

Miltei sanoisin, että puhut ihan täyttä soopaa. Eroja tapahtuu nykyisin paljon mutta uskallan väittää, ettei erojen syynä ole pelkkä ajoittainen tylsyys tai satunnainen jännityksen hakeminen.

 

[tässä hetkessä]

Surullistä kyllä, mutta näin se taitaa olla, että kun on saatu kaikki niin tyhjyys iskee. Ei ole enää mitään yhteistä tavoitetta jonka eteen puurtaa. Silloin sitä alkaa mielessään miettiä mitä haluaa vielä omalle elämälleen ja katselee elämää toisin silmin, hakee sitä jotain, joka puuttuu. Silloin sitä jotain ei osaa etsiä siitä tutusta ja turvallisesta omasta kumppanista vaan ikään kuin etsii omaa itseään, eikä näe että se onni on juuri siinä hetkessä, ei missään tulevassa.

Ehkä tämä vuosien puurtaminen, rakentaminen, työllistyminen, opiskelut, lasten kasvatus ym. ovat myös vieraannuttaneet parin toisistaan syvemmällä tasolla, ja heistä on tullut kuin kavereita, kämppiksiä, jotka hoitavat yhdessä arjen. Arvostusta ja seksuaalista jännitettä ei osata etsiä "omasta kämppiksestä", kun se on liia tuttu. Sitä haetaan muualta.

Olen itse huomannut, että vieraiden ihailu tuntuu jotenkin jännittävämmältä kuin sen oman lökäpöksyn. Samoin olen huomannut että minä en enää riitä mielelleni sellaisena kuin olen. Hänkin hakee sitä jännitettä muualta. Surullista ons ekin, että min äolen tämän asian tiedostanut ja päättänyt sitoutua todella tähän omaan perheeseeni enkä lähde näihin seikkailuihin. Olen päättänyt nauttia elämästä tällaisenaan, enkä halua mitään enempää ja juuri silloin huomaan että mieheni elää tätä jännitteenetsimis vaihetta. Hänelle ei siis riitä tämä.

Sille minä en voi mitään. Voin vain odottaa ja katsoa jäänkö kuitenkin lopulta yksin.

Jos jään, voin miettiä olisiko minunkin pitänyt seikkailla muuallakin kuin mielikuvituksessani. Jäinkö jostain ilman?

 

[RJV]

Kyllä puolisostakin voi löytää uusia jännittäviä piirteitä, joten miksi sitä hakea ulkopuolelta. Miksiköhän tuo ajatus tulee itsekullekkin, jäänkö jotakin ilman?

 

[kyllä.]

Oli keskustelua rentuista. Nainen saa haastetta rentusta. Hän ei ehdi miettimään muuta kuin tuleeko renttu kotiin ja mitä hän nyt järjestää ja jos menee hyvin, niin sehän on todellinen muutos arkeen. Täällä kysytään, että mitä teen, kun renttu on aina baarissa, ei hoida lapsia/kotia jonkun se on tehtävä, eikä siitä niin vain lähdetäkää viihteelle, kun siellä on jo renttu. Edellinen kirjoittaja puhui täyttä asiaa. Lottovoittajakin suhteuttaa rahankäyttönsä rahan määrään ja on edelleen tyytymätön, eli kyllä ok-perheessä myös vaatimukset puolisoa kohtaan ovat kovemmat. Joten äiti lähtee todennäköisemmin tilanteesta, missä hänellä on asiat kunnossa, noin fyysisesti.

 

[stl]

eläneenä, voin sanoa että vie enemmän kuin antaa ja nyt kun nykynen on se kaikki osaava ;-) yh-isä..niin sitä ei usko elävä erkkikään kuinka helppoa ja suoraviivaista elämä on. On itsestään selvää, että kumpikin tekee, mitä osaa parhaiten ja ehtii. Toisen sanaan voi luottaa, kaikki toimii ajallaan ja oikeastaan meidän elämämme on varmasti ulkopuolisen silmin tylsää, mutta en ikimaalimassa vaihtaisi tätä entiseen.
Ehkä naiset ei todellakaan osaa antaa arvoa, "kunnon miehille", ennenkuin ovat nähneet sen haasteita täynnä olevan elämän rentun kanssa.

 

[raakaa]

Olen katsellut maailmaa ja tovin ja ihmetellyt yhtä ja toista. Myös tätä.
Nainen haluaa "kunnon" miehen. Tai ainakin monet haluavat. Ja monella sellainen onkin. Kuitenkin, vaikka tämä mies on erittäin kunnollinen, hoitaa työnsä, urheilee, pesee perheen pyykit, tekee ruokaa, tuo suuremman osan rahoista perheeseen. ei juopottele, on kelvollisen näköinen, hyvätapainen jnejne,rakentaa talot ja kesämökit, huomio naistaan, kunnon mies siis, niin empiirisen tutkimukseni mukaan naiset kuitenkin ovat onnettomampia (luulevat olevansa) näiden pehmoisien kanssa kuin vähemmän pehmojen?
Nämä naiset myös todella kylmäverisesti ovat valmiita "teurastamaan" tällaisen kunnon miehen ja lähtemään sen "jännittävämmän" mukaan,, "elämään omaa elämäänsä",, tms. ja unohtamaan hetken huumassa kaikki. Kun "krapula" koittaa, eivät itsekään ymmärrä mikä heihin meni?

Onko tosiaankin näin vai onko tämä kaikki laajassa tuttavapiirissäni vain sattumaa?
Vai eikö tosiaan enää nykynaiselle mikään riitä?
Vai onko tosiaankin niin että (myös)naisen elämässä, noin 30 -45v iässä, tulee "juoksuaika" jolloin kaikki järki katoaa ja vieras seksi voittaa kaiken?

Totuus ei aina näy verhon raosta, tai aidan takaa kurkkien. Paree kuitenkin myöntää itselleen, että kertomasi on lähinnä omia mielikuviasi. Et ole elänyt pariskuntien kanssa 24/7, tosiasioita ei näytetä/näy päällepäin.

 

[Väärä vai oikea?]

Mä olen sen renttu-ketjun aloittaja. Omalta kohdaltani voin sanoa että kyseessä ei ole haasteen tai jännityksen haku. Suhteessani "kunnollisen" exäni kanssa riitti kyllä haastetta, esim. miten löytää aikaa toisilleen kun aina pitää tehdä jotain töitä, miten saada mies puhumaan j.n.e. Muiden mielestä niin kunnollinen exäni myös joi rentun lailla, mutta hänellähän oli hyvä syy, "työpaineiden purku".

 

[Väärä vai oikea?]

En kuitenkaan voi puhua muiden puolesta. Varmasti löytyy myös niitä naisia joista tämän ketjun aloittaja puhuu.

 

[Tomasi]

Jos sinä et ole mikään tutkija, etkä ole tutkinut muuta kuin omaa lähipiiriäsi ja nettipalstoja, niin voisiko olla vika siinä että ajaudut jatkuvasti tekemisiin tuollaisten ihmisten kanssa.
Voin sanoa että näin ei ole kuten väitit, koska mm. itse olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen mieheen, joka pesee perheen pyykit ja välittää meistä. väitän että kyse on tuttavapiiristäsi ja siitä että hakeudut 2.luokan kansalaisten seuraan. Liikut ehkä piireissä joissa ei voida havaita järjellistä tihentymää, empiirisesti tai edes laboratorio-oloissa. tai kavereittesi naiset ovat heidän valitsemiaan, ja kaikilla ei lanttu leikkaa kaveri tai ei.

Minäkin tiedän sen omasta kokemuksesta. Kannattaa kehittää omaa itsetuntoa, pitää huoli omista läheisistään ja asioistaan, sekä sitä myöten jättää luuserit ja vinkujat ulkopuolelle.

_-Miten minulla tuli viestisi luettuani olo että tässä kalikka heti kalahti ja lujaa. Muuten en vihamielistä viestiäsi saata ymmärtää? Outo keskusteluasenne?

 

[Tomasi]

Ap:llä on täysin oikea havainto ja sylttytehdas on siinä, että kunnon miehessä ei ole haastetta. Vielä kärjistyneempi tilanne on , jos sinkkunainen kohtaa yksinhuoltajamiehen, joka hoitaa lapset ja kodin ja tekee mahtavan illallisen, naisen on erittäin vaikea hyväksyä tätä ja hän tuntee itsensä turhaksi osaavan miehen seurassa.

Sitä en tiedä mikä vietti ajaa naista vaikeuksiin, onko se hoivavietti vai pätemisen tarve. Luulen, että huonolla itsetunnolla varustettu itsekäs nainen on sopiva kumppani vain aivottomalle miehelle.

Tuo viimeinen lauseesi pitänee paikkansa. Olen huomannut että hyvin usein näillä "unelma-aviomiehen" jättävillä ja pettävillä tuntuu olevan jonkinlaisia itsetuntovaikeuksia.
Mielestäni asia on paljon yleisempää kuin mitä siitä puhutaan. Asia tuntuu olevan jollain tavalla "tabu", mutta kahden kesken keskusteluissa hyvin moni nainen myöntää että kyseessä oli /on myös jonkilainen "omakuvan" kirkastaminen. Oma mies ei tarjoa, kiltteydessään ja ihanuudessaan, tarpeeksi "vastusta", ja sitä "jännitystä" elämään haetaan konstilla millä hyvänsä.
Tämä on sikäli jotenkin koomista että nainen/tyttö nuorena haaveilee rakastavasta,rauhallisesta ja hänet huomioon ottavasta miehestä, talosta ja lapsista. Tämän unelman toteutuminen ei kuitenkaan vaikuttaisi läheskään kaikki naisia tyydyttävän, vaan "unelma" ollaan hyvinkin heppoisin perustein valmiita rikkomaan.

 

[virta vie]

Jotta sitä ei etsi muualta, täytyy omassa parisuhteessa ja perheessä, elämässä edetä koko ajan. Ei saa olla valmis, uusia yhteisiä haasteita ja projekteja täytyy olla. Täytyy olla yhteistä konkreettista tavoitetta siloinkin kun kaikki on jo saatu. Elämä ei lopu siihen kun kaikki on valmista. Täytyy kehittää uusia tavoitteita, jotta kumpikaan ei ala kehittämään niitä yksinään vain itselleen. Sitä on elämä.

 

[virta vie]

Perille päästään vasta kun elämä loppuu, oikeasti.

 

[Akkah]

Siltä osalta en voi osallistua keskusteluun; miksi jättää unelmamies. No kun se jätti minut ...tai minähän tein sen lopullisen päätöksen.
Unelmamiehellä on ottajia ...mutta niin unelmanaisellakin ))).

Mutta...
Monet luulevat olevansa unelmamiehiä (naisista tietävät, miehet olettavat; jooko???).
Kunnollisuus on ok, mutta jos se tarkoittaa tylsyyttä; ei ok.
Pitää olla aidosti kiinnostunut naisestaan, kaikki naiset eivät ole samanlaisia.
Kuten mieskään ei ole identtinen kavereidensa kanssa, vaikka miehiä ovatkin.

Voisin tässä jatkaa loputtomiin ns. jauhamista, mutta koska en ole "kaikki naiset", jätän tähän. Meitä on moneen junaan, kuten teitäkin .
Mutta, omana itsenään on edes mahdollisuus... ehkä :/.

 

[Akkah]

(naisista tietävät, miehet olettavat; jooko???).

Piti sanomani: naiset tietävät

 

[25v. nainen]

Kotitöiden ja yhteisten kulujen jakaminen sekä kumppanin huomioiminen ovat minulle parisuhteessa itsestäänselvyyksiä ja perusedellytyksiä, että voin harkitakaan suhdetta kenenkään kanssa. En minä ala kenenkään kanssa seurustella pelkästään siksi, että nämä vaatimukset täyttyvät, kyllä siihen tarvitaan jotain muutakin lisäksi, mikä erottaa tämän miehen muista parisuhdekelpoisista. Parisuhdekelpoisten ulkopuolelle rankkautuvat jo lähtökohtaisesti tyypit, jotka kuvittelevat että ainoa ero parisuhteessa ja sinkkuna elämisen välillä on se, että suhteessa saa säännöllisesti seksiä ja joku muu hoitaa kotityöt, ihan riippumatta siitä mitä muita loistavia ominaisuuksia heillä olisi.

Tietty kaikista ihmisistähän näitä juttuja ei voi nähdä heti alkuun, vaan välillä sattuu virhearviointeja, huomaa esimerkiksi vasta jonkun aikaa suhteessa oltuaan että miehen todellinen käyttäytyminen onkin kovin ristiriidassa tämän aiempien puheiden ja antaman ensivaikutelman kanssa. Jos mies itse ei tätä ristiriitaa näe, saattaa hänestä hyvinkin tulla yksi näistä "miksei tämmöisen kunnon miehet kelpaa naisille"-kitisijöistä. Ulkonäkökin voi helposti hämätä: ruokkoamattomasta rokkarin"retkusta" voikin kotiarjessa paljastua rutosti enemmän kunnonmiestä kuin kauluspaitanörtistä.

Ei kukaan työnantajakaan palkkaa hakijaa vain sillä perusteella, että tämä kehuu olevansa vaikka luku- ja kirjoitustaitoinen - koska jokaisen aikuisen Suomessa oletetaan automaattisesti osaavan nuo taidot! Niiden puuttumisen perusteella voidaan enintään rankata jo haun alkuvaiheessa kyseinen hakija ulkopuolelle tai antaa tälle potkut jos jotenkin ihmeellisesti tämä asia selviää vasta siinä vaiheessa kun hän aloittaa työt, mutta mitään lisäetua niistä ei kyllä työnhaussa saa. Kyllä valituksi tulevalla pitäisi olla muutakin annettavaa, jotain semmoista mille olisi käyttöä juuri tässä työpaikassa, mutta mitä ei ihan jokaiselta muulta hakijalta löytyisikään.

 

[joopas.]

Kotitöiden ja yhteisten kulujen jakaminen sekä kumppanin huomioiminen ovat minulle parisuhteessa itsestäänselvyyksiä ja perusedellytyksiä, että voin harkitakaan suhdetta kenenkään kanssa. En minä ala kenenkään kanssa seurustella pelkästään siksi, että nämä vaatimukset täyttyvät, kyllä siihen tarvitaan jotain muutakin lisäksi, mikä erottaa tämän miehen muista parisuhdekelpoisista. Parisuhdekelpoisten ulkopuolelle rankkautuvat jo lähtökohtaisesti tyypit, jotka kuvittelevat että ainoa ero parisuhteessa ja sinkkuna elämisen välillä on se, että suhteessa saa säännöllisesti seksiä ja joku muu hoitaa kotityöt, ihan riippumatta siitä mitä muita loistavia ominaisuuksia heillä olisi.

Tietty kaikista ihmisistähän näitä juttuja ei voi nähdä heti alkuun, vaan välillä sattuu virhearviointeja, huomaa esimerkiksi vasta jonkun aikaa suhteessa oltuaan että miehen todellinen käyttäytyminen onkin kovin ristiriidassa tämän aiempien puheiden ja antaman ensivaikutelman kanssa. Jos mies itse ei tätä ristiriitaa näe, saattaa hänestä hyvinkin tulla yksi näistä "miksei tämmöisen kunnon miehet kelpaa naisille"-kitisijöistä. Ulkonäkökin voi helposti hämätä: ruokkoamattomasta rokkarin"retkusta" voikin kotiarjessa paljastua rutosti enemmän kunnonmiestä kuin kauluspaitanörtistä.

Ei kukaan työnantajakaan palkkaa hakijaa vain sillä perusteella, että tämä kehuu olevansa vaikka luku- ja kirjoitustaitoinen - koska jokaisen aikuisen Suomessa oletetaan automaattisesti osaavan nuo taidot! Niiden puuttumisen perusteella voidaan enintään rankata jo haun alkuvaiheessa kyseinen hakija ulkopuolelle tai antaa tälle potkut jos jotenkin ihmeellisesti tämä asia selviää vasta siinä vaiheessa kun hän aloittaa työt, mutta mitään lisäetua niistä ei kyllä työnhaussa saa. Kyllä valituksi tulevalla pitäisi olla muutakin annettavaa, jotain semmoista mille olisi käyttöä juuri tässä työpaikassa, mutta mitä ei ihan jokaiselta muulta hakijalta löytyisikään.

Esinnäkin 25v ei ole aikuinen ja on aivan turha tulla latelemaan totuuksia 35-45v naisista, jotka kärsivät jostakin älyttömästä syntroomasta ja heittävät meneen kaiken . Okei, kyllä he sitä katuvat, mutta maito on jo maassa. Sitten näistä kokeilijoista tulee niitä vähävaraisia yhteiskunnan päähänpotkimia, mutta "kerran täällä vain eletään" ja "kuuntelin sydämeni ääntä" ja vielä "toteutin naiseuttani"
Heh, keskenkasvuisia murrosikäisiä.

 

[Tomasi]

Kotitöiden ja yhteisten kulujen jakaminen sekä kumppanin huomioiminen ovat minulle parisuhteessa itsestäänselvyyksiä ja perusedellytyksiä, että voin harkitakaan suhdetta kenenkään kanssa. En minä ala kenenkään kanssa seurustella pelkästään siksi, että nämä vaatimukset täyttyvät, kyllä siihen tarvitaan jotain muutakin lisäksi, mikä erottaa tämän miehen muista parisuhdekelpoisista. Parisuhdekelpoisten ulkopuolelle rankkautuvat jo lähtökohtaisesti tyypit, jotka kuvittelevat että ainoa ero parisuhteessa ja sinkkuna elämisen välillä on se, että suhteessa saa säännöllisesti seksiä ja joku muu hoitaa kotityöt, ihan riippumatta siitä mitä muita loistavia ominaisuuksia heillä olisi.

Tietty kaikista ihmisistähän näitä juttuja ei voi nähdä heti alkuun, vaan välillä sattuu virhearviointeja, huomaa esimerkiksi vasta jonkun aikaa suhteessa oltuaan että miehen todellinen käyttäytyminen onkin kovin ristiriidassa tämän aiempien puheiden ja antaman ensivaikutelman kanssa. Jos mies itse ei tätä ristiriitaa näe, saattaa hänestä hyvinkin tulla yksi näistä "miksei tämmöisen kunnon miehet kelpaa naisille"-kitisijöistä. Ulkonäkökin voi helposti hämätä: ruokkoamattomasta rokkarin"retkusta" voikin kotiarjessa paljastua rutosti enemmän kunnonmiestä kuin kauluspaitanörtistä.

Ei kukaan työnantajakaan palkkaa hakijaa vain sillä perusteella, että tämä kehuu olevansa vaikka luku- ja kirjoitustaitoinen - koska jokaisen aikuisen Suomessa oletetaan automaattisesti osaavan nuo taidot! Niiden puuttumisen perusteella voidaan enintään rankata jo haun alkuvaiheessa kyseinen hakija ulkopuolelle tai antaa tälle potkut jos jotenkin ihmeellisesti tämä asia selviää vasta siinä vaiheessa kun hän aloittaa työt, mutta mitään lisäetua niistä ei kyllä työnhaussa saa. Kyllä valituksi tulevalla pitäisi olla muutakin annettavaa, jotain semmoista mille olisi käyttöä juuri tässä työpaikassa, mutta mitä ei ihan jokaiselta muulta hakijalta löytyisikään.

..sinulla ei vielä ole hajuakaan siitä mistä nyt keskustellaan. Ei millään pahalla.

 

[kypsyydestä]

25-vuotias nainen tuntuu hyvinkin kypsältä, ainakin jos häntä vertaa moneen muuhun "elliin" jotka täällä kirjoittelevat. Se, että nämä ellit eivät ole vielä tiedostaneet 25-vuotiaana mitä haluavat ja mitkä ovat parisuhteessa ne vähimmäisvaatimukset lukutaidon ohessa (heh), kertoo ellistä itsestään -ei koko naissukupuolesta.

Monessa nuorenparin suhteessa ongelmana saattaakin olla se, että nainen on henkisesti kypsä, mutta mies on täysi kakara ja ymmärtää parisuhdelogiikan vasta keski-ikäisenä kurppana, kun peli on jo menetetty (lue: vaimo ja lapset kyllästyneet ja lähteneet omille teilleen). Siinä sitä sitten istutaan kaljamuki kourassa ja itketään omaa typeryyttään.

 

[niinpä.]

25-vuotias nainen tuntuu hyvinkin kypsältä, ainakin jos häntä vertaa moneen muuhun "elliin" jotka täällä kirjoittelevat. Se, että nämä ellit eivät ole vielä tiedostaneet 25-vuotiaana mitä haluavat ja mitkä ovat parisuhteessa ne vähimmäisvaatimukset lukutaidon ohessa (heh), kertoo ellistä itsestään -ei koko naissukupuolesta.

Monessa nuorenparin suhteessa ongelmana saattaakin olla se, että nainen on henkisesti kypsä, mutta mies on täysi kakara ja ymmärtää parisuhdelogiikan vasta keski-ikäisenä kurppana, kun peli on jo menetetty (lue: vaimo ja lapset kyllästyneet ja lähteneet omille teilleen). Siinä sitä sitten istutaan kaljamuki kourassa ja itketään omaa typeryyttään.

Olipa hyvä syyllistäminen. Miten se oma mies voi tarjota niitä vieraita seksikokemuksia? Jos keski-ikäinen nainen on elämäänsä kyllästynyt, niin kysymys ei suinkaan ole perheen vaikutuksesta, vaan naisen omasta huomiosta, että häneltä jää kokematta jotakin ja sitä pitää lähteä etsimään.

 

[kypsyydestä]

Kyllä ne naisen lähdön syyt ovat usein itäneet vuosien saatossa. Mies kuulee mitä nainen puhuu, toivoo, odottaa, mutta mies ei ymmärrä kuulemaansa, vaan luottaa siihen, että nainen jaksaa mitä vain eikä luovuta. Kun jossain vaiheessa tulee se viimeinen pisara, niin mies silmät pyöreinä ihmettelee, että kuinka toi nyt yks kaks halusi pois liitosta.

 

[niinpä.]

Kyllä ne naisen lähdön syyt ovat usein itäneet vuosien saatossa. Mies kuulee mitä nainen puhuu, toivoo, odottaa, mutta mies ei ymmärrä kuulemaansa, vaan luottaa siihen, että nainen jaksaa mitä vain eikä luovuta. Kun jossain vaiheessa tulee se viimeinen pisara, niin mies silmät pyöreinä ihmettelee, että kuinka toi nyt yks kaks halusi pois liitosta.

Höpö höpö, kun nainen päättää, että hän ei vietä elämäänsä samojen seinien sisällä, niin on aivan sama tuoko mies hänelle kuun taivaalta, nainen on päätöksensä tehnyt. Ja oikeastaan miehen vastaantulo ärsyttää häntä, koska hän joutuu luopumaan hyvästä miehestä. Eli kyllä kysymys on puhtaasta naksahduksesta naisen korvien välissä, rentun vaimolla vaan tätä naksahdusta ei ehdi tapahtumaan; elämä kun ei olekaan jännityksetöntä.

 

[kypsyydestä]

Niin kuin jo sanoin, on päätös kypsynyt vuosien saatossa. Turha rutista, kun paska on jo housuissa.

Mies voisi opiskella vaimoaan kuten liikennevaloja. Kun vaimo on "vihreä" on kaikki hyvin -jatketaan samaan malliin. Keltaisella hidastetaan tahtia ja valmistaudutaan pysähtymään. Jos näin ei toimi, ajaa mies päin punaisia ja silloin rytisee. Toki voi käydä onni onnettomuudessa, eikä risteyksessä ole muita, eli mies selviää säikähdyksellä. Joskus hyvä tuuri loppuu ja silloin rytisee jopa niin pahoin, että vaihtoon meni.