Alkuperäinen kirjoittaja Matka-epäröitsijä (n);10533753:
Miten voin kieltäytyä siitä, en voi suoraan sanoa tuota syytä koska eihän se nyt mua pitäisi periatteessa haitata.
Viitannee periaatteeseen minkä mukaan toisten asiat eivät kuulu itselle (paitsi ehkä yöllä hotellissa), eikä niihin tule omavaltaisesti osallistua (paitsi tahtomattaan jo osallistuu).
Eikä pitäisi periaatteessa haitata ketään kun pohdiskelen tätä periaatekysymyksinä, olkoonkin että todellisen henkilön kirjoituksiin pohjautuen. Arvokeskustelu on arvostelua ja periaatteet liittyvät lähinnä pysyvien arvojen mukaiseen ns. kunnialliseen käyttäytymiseen. Se on ulkoisista loukkauksista riippumaton. Anonyymiyden perusteella ei mitään henkilökohtaista, eikä muutenkaan tarkoitukseni ole loukata eikä halventaa henkilöitä.
Kun kieltäytyminen on lain suojaamaa itsemääräämisen oikeutta, niin siihen ei tarvita muita perusteluja. Se on valtiollinen perusperiaate. Yksistään tästä voidaan esimerkiksi laskea kaverin tunnetta omasta arvostaan. Eduskunnan määräenemmistö + heitä äänestäneiden määrä + oikeuslaitos, alkaa olla jo reilusti puoltasuomea arvokkaampi (tuskin miettii mitään arvoja).
Eikä kaveria näytä omatunto vaivaavan, ominaisuus mistä aiheutuu periaatteellista haittaa, ainakin kunniallisille kansalaisille. Hän vaatinee syytä kieltäytymiseen, mutta sitä ei voi sanoa suoraan, koska hän ei arvosta suomalaisille tärkeitä periaatteita (lakia). Syyn pitäisi siksi olla kaverin omasta mielestä arvokas ja uskottava, vastata hänen 'ominaisuuttaan', henkilökohtaisia periaatteita, jos niitä on.
Periaatteeksi syntyy siis tarve 'keksiä' jotain, siis valehdella eli toimia (ominaisen) petollisesti. Tämä ilmeisesti hyväksytään (oma valinta), eikä siihen saa vaikuttaa se miten kuka tahansa toinen, esim. kaveri ajattelee tai käyttäytyy.
Periaatteeseen: "Minä en petä miestäni
", ei myöskään saa vaikuttaa mies, eikä muut: "Enkä kyllä muunkaan." (-kanssa)
Poikkeusvaraus: "
mutta JOS tarve iskisi"
1. "valitsisin ehdan suomipoitsun"
2. "enkä mitäänrasvaista turistipyydystä jolle pitää vielä maksaa siitä panosta."
Siis JOS, spekulointia:
1. Itse valitsemisen voisi ajatella omaa arvoa kohottavaksi tekijäksi. 'Ehta' käsitteenä liittyy perinnearvoihin. 'Suomipoitsu' liittyy kansallisen identiteetin arvostuksiin. Toisaalta olisi myös aivan itse silloin valinnut periaatteestaan luopumisen ja toisen pettämisen (omanarvonsa romauttamisen).
2. Syvää halveksuntaa sivukuluineen. Pahimmillaan mielikuvituksellisen shokeeraava visio (provolisää on).
En voi keksiä sitäkään että mieheni ei päästä koska kaverini tietää että varmasti päästää.
Kun nyt tilanteessa on vahvoja periaatteellisia rasitteita mm. tietoisuus kaverin petollisuudesta, osallisuus hänen petoksensa salaamiseen ja harkitaan kaverin oikeudettomia sekä mielivaltaisia odotuksia, on tehtävä seuraava johtopäätös: Elämänasenne ei ole vakaumuksellinen vaan käytännöllinen ja näinollen itsekontrolli perustuu lähinnä henkilökohtaiseen moraaliin, kulttuuritapoihin ja sosiaaliseen hyväksyntään (paineeseen). Omatunto joustaa jossain määrin 'tarpeen mukaan', kuten arvojenkin on silloin joustettava tilanteen vaatiessa. Sitä tapahtuukin kotimaassa.
Tunteeseen omasta arvostaan miehelle ja samalla itsetuntoon vaikuttaa oleellisesti muilta saatava arvostus, eniten miehen koska itse arvostaa erityisesti miestä (arvoriippuvuus).
Kun seurana siveyden, kunnian ja omantunnon moniarvoinen venyttelypaukuttelija, niin ulkomaanmatkaan sisältyy riski. Käytännössä vallitsisi sosiaalisesti paineeton arvotyhjiö ja mielivaltainen yllykeympäristö kaverin vaikuttein. Ei ihme että turismiseikkailu on ap:n mielestä etova. Näyttää siltä että 'tilaisuus tekee varkaan'-ennuste, olisi mahdollinen, tosin heikolla todennäköisyydellä, mutta mahdollinen, ns. pettäminen ikävimmän 2. kohdan mukaan (huolii varmasti, jos tarve iskee). Seurauksena salaaminen, kaveri liittolaisena (kauhun tasapaino) tai suhteen kriisiytyminen. Sen päättyessä ei juurikaan jäännösarvoa, koska vakaumusta ei ole omanarvon tueksi. Olisi 'keksittävä', jotain.
No, matkaahan ei suunnitella vaan ylimieliselle kaverille välttävää selitystä. Tällainen kaveeraustyyli varmistaa että pikkuvilppi kuuluu elämäntapaan aina pitkälle tulevaisuuteen. Tottumus on toinen luonto.